Ratsutetut hevoset

23. lokakuuta 2013

Viime päivien aikana Cerena on kotiutunut Sjöbackaan hyvin. Tarhaaminen tallin oman pv-tamman Lussen vieressä näytti hyvältä paperilla, mutta käytännön tasolla se ei onnistunut toivotulla tavalla. Lusse on Cerenan tapaan leikkisä ja helposti provosoitavissa oleva, joten tallipihan ilmapiiri säilyy rauhallisempana, kun vierustoveriksi vaihdettiin vähän jäyhempi Tane.

Lähdimme työskentelemään Cerenan kanssa maanantaina rauhalliseen tahtiin tunnustelemalla ensin hieman sen otteita liinassa juoksuttaessa. Tuulinen syyspäivä ja puusta putoilevat kellertävät lehdet olivat omiaan lietsomaan muutenkin erittäin herkän hevosen pörheyttä. Tamma vaikutti olevan vielä maneesissakin kovin järkyttynyt ulkona vallitsevasta säästä ja sen keskittyminen vaelteli katseen mukana pitkin seiniä. Rivakasti askeltanut Cerena asettui kaikesta huolimatta hyvin ympyrälle ja totteli ääniapuja kiitettävästi. Vähän aikaa vapaana kylkiä pitkin roikkuneet jalustimet eivät olleet tamman mieleen ja vauhdikkaammissa askellajeissa se näytti pari riehakasta hypähdystä ennen kuin tyytyi kohtaloonsa.

Yhden rennomman päivän jälkeen Thomas asettui liinan toiseen päähän ja nousin itse Cerenan selkään. Ensin alkuun juoksutin pirteällä tuulella ollutta tammaa itse. Liinassa ratsastaessa Cerena kuitenkin jätti ympäristön hetkeksi rauhaan ja se hakeutui itse miellyttävästi kuolaintuelle. Kävin läpi kaikki askellajit ja olin tyytyväinen tamman vastaanottavaisuuteen nyt kun se alkoi rentoutua ja keskittyä maneesin seinien epäluuloisen tuijottelun sijaan ratsastajaan ja juoksuttajaan.

11. marraskuuta 2013

Cerenaa on juoksutettu useimpina kertoina ennen selkään menemistä, jotta se saa purkaa ylimääräisen energian. Tamma esittää päivän mielialasta riippuen pari ilmavaa pukkihyppyä tai kokonaisen rodeosarjan. Noustessani selkään jättää se tuollaiset loikat kuitenkin sikseen. Ympäristön suhteen se on vähän epäluuloinen, mutta rutiinin ja samassa tilassa ratsastettavana olevan seurahevosen myötä se on jättänyt kyttäämistä vähemmälle.

Cerenaa ei ole enää juoksutettu ratsastaja selässään, vaan tammalla on menty itsenäisesti suoraa uraa ja suuria ympyröitä. Cerena on ymmärtänyt alusta alkaen pohkeen merkityksen ja reagoi vahvasti pieneenkin kosketukseen. Jalan on oltava hiljaa ja istunnan mahdollisimman rento silloin kun siltä ei pyydä mitään. Tasapaino on vielä hieman hakusessa kaikissa askellajeissa ja tempo on pysytellyt osittain hyvin reippaanakin. Nuori tamma on kuitenkin iso, joten on luontevaa, että se etsii hetken omaa tahtiaan ylimääräisen painon kiivettyä selkään. Tärkeintä on, että se menee mielellään eteenpäin ja hyväksyy kuolaintuntuman, muttei kuitenkaan jää roikkumaan ohjalle, jolloin vaarana on kehittyminen etupainoiseksi.

Cerena on taipuvainen olemaan omien reittiensä kuningatar ja suoraa uraa ratsastettaessa se on saattanut lähteä kiemurtelemaan. Tamma tuntee olonsa hieman epävarmaksi joutuessaan kulkemaan hurjan pelottavien maneesin laitojen vierellä. Olemme palanneet vanhan ja tutun asian pariin, mikäli Cerenaa on alkanut jännittää. Tamman saavuttaessa rennomman olotilan, on pelon kohde, kuten esimerkiksi epäilyttävä kohta katsomossa (penkillä takki!), käyty tarkastamassa vähintään käynnissä ohi ratsastaen tai taluttaen.

13. joulukuuta 2013

Kimotamma ei tunnu lepäävän hetkeäkään, vaan vapaapäivinäkin sillä riittää puuhastelemista omassa tarhassaan. Se on ollut aktiivisuudessaan niin omaa luokkaana, että varsojen ryöpytyksen useampana vuotena kestänyt vesisaavi sanoi itsensä irti ja naapuritarhan Tane, jota ei juurikaan oman turvallisen tarhan ulkopuolinen maailma kiinnosta, on nähty useamman kerran seurailevan nuoren neidin edesottamuksia.

Ratsastaessa Cerena on kuitenkin perus hyväkäytöksinen, eikä takapuoli lennä normaaleissa olosuhteissa yhtä korkealle kuin vapaalla ollessaan. Hevosessa on ollut haastetta kerrakseen, sillä se osaa olla vaativa omine kommervenkkeineen. Apujen on oltava sopusoinnussa keskenään, koska tamma on nopeasti nokka solmussa. Koskaan ei voi olla tarpeeksi hellävarainen, sillä esimerkiksi ohjaspidätteeksi riittää hento käsien puristus nyrkkiin. Pidätteen ei tarvitse olla kovinkaan paljon liian "voimakas", jotta se saa tamman nakkelemaan niskojaan. Vähitellen tasapainon kehittymisen myötä Cerena on alkanut liikkua paremmassa tahdissa ja rennommin askelin.

Cerenan kanssa on työskennelty lyhyissä pätkissä, jotta mielenkiinto pysyy yllä ja hermot kasassa. Siirtymiset käynnistä raviin ja toisinpäin sujuvat kiitettävästi, kunhan ratsastaja on tarpeeksi rauhallinen ja selkeä. Laukannostojen jälkeen Cerena intoilee, joten kotona on hyvä jatkaa nuoren kasvun ja kunnon mukaan laukkatyöskentelyä. Toistaiseksi tammalla on menty laukkapätkiä vasta kun se on tuntunut rennolta käynnissä ja ravissa. Nostot ovat ketteriä ja Cerena jatkaisi samaa menoa mielellään maailman tappiin asti. Tuntuu että se suorastaa loukkaantuu, jos ratsastaja pyytää sitä hidastamaan ja siirtymään toiseen askellajiin. Näiden tilanteiden varalle on oltava kylmänrauhallista päättäväisyyttä, sillä nuorta ei voi päästää niskan päälle.

26. lokakuuta 2013

Ravissa ja laukassa Sinna on saanut mennä vapaammassa muodossa ja suurin painoarvo on ollut sen rennoksi saamisessa. Säpäkän tamman kanssa tämä on parina päivänä ottanut aikansa, mutta vaihtelevat pikkutehtävät ovat pitäneet sen mielenkiintoa työskentelyyn yllä. Erityisesti kulmien huolellinen ratsastaminen on ollut hyödyllistä, sillä hieman epäluuloisesti maneesin päätyihin suhtautuva Sinna on joutunut sivuttamaan pelkonsa ja kuuntelemaan ratsastajaa. Pari kertaa epäileväinen tamma on yrittänyt livistää omille teilleen, mutta paikkojen tultua tutummaksi, se on vastannut apuihin myönteisesti ja taipunut kauniisti läpi kulman.

Rennompina päivinä Sinna on tehnyt rauhallisia maastolenkkejä tallityttömme Christine selässään. Seuralaisena on ollut viereisessä tarhassa ulkoileva Luna-tamma Thomaksen kanssa.

11. marraskuuta 2013

Pirtsakka Sinna on ottanut edistysaskeleita kohti entistä rennompaa ravia. Vaihtelevat tehtävät ovat siirtäneet sen keskittymisen painopisteen ratsastajan kuunteluun, eikä tamman tarvitse koko ajan kuikuilla ympäristön tapahtumia tai toisen ratsukon tekemisiä. Sinnalla on kuitenkin vielä varaa kehittyä sekä henkisesti että fyysisesti, sillä se ei jaksa työskennellä oikein päin kovinkaan pitkää aikaa. Kesken hyvänkin pätkän se saattaa säpsähtää jotakin, jonka jälkeen tamman mielentila palaa takaisin lähtöpisteeseen.

Rento käynti on alkuun Sinnalle hankalaa, sillä se mielii tepastella kovempaa vauhtia. Tammalla on ratsastettu käynnissä puomeja, joilla se on joutunut töpöttelyn sijaan venyttämään askeltaan ja katsomaan minne jalkansa laittaa. Sinna on ottanut harjoituksen hyvin vastaan, vaikkei se ensin ollut niinkään innostunut nostelemaan koipiaan. Puomityöskentely on sujunut myös ravissa ja laukassa, vaikkakin apujen rytmittämiseen tulee kiinnittää erityistä huomiota, jotta tamma pysyy tyynenä. Hermostuessaan Sinna kadottaa ensimmäisenä tasaisen tahdin, sekä jännittyy niskasta ja selästä.

Tamma pysyy kuuliaisena ollessaan riittävällä ohjastuntumalla, mutta kevyemmässä kuolaintuntumassa tamma ei kanna itseään. Pääty-ympyrällä ravatessa ja laukatessa tuntumaa lähdettiin vaihtelemaan napakammasta kevyempään joka toisella ympyrän puoliskolla. Tavoitteena oli säilyttää tahti ja tasapaino. Sinna reagoi ohjien pois antamiseen jännittymisellä ja kiihdyttelemisellä. Pikkuhiljaa tamma on saanut juonen päästä kiinni ja se on alkanut kantaa itseään tasapainoisemmin.

13. joulukuuta 2013

Sinnan lihaskunto on hieman parantunut ja se jaksaa jo työskennellä intensiivisemmin. Mielenkiinnon ylläpitämiseksi tehtäviä on kuitenkin ripoteltu tasaisesti ja tammalle on annettu tarvittavasti lepoa. Kuntoharjoitteluun on lisätty tehokkaampia maastolenkkejä nyt kun yhteispeli vikkeläjalkaisen tamman kanssa toimii luottavaisemmin. Laukkaaminen ylämäissä on kehittänyt tamman takaosan voimaa ja samalla se on päässyt entisenä laukkahevosena päästelemään ylimääräisiä höyryjä pihalle mieluisalla tavalla. Tasaisella liikutuksella ollessaan liiallinen kuumeneminen on jäänyt hieman vähemmälle ja Sinna vastaa vauhdikkaista pätkistä huolimatta kuuliaisesti siirtymisiin askellajista toiseen.

Verryttelyn aikana Sinna on yhä oikein terävänä, mutta ottaa rennomman asenteen, kun ratsastaja ei anna sijaa pöllöilylle. Tamman jokainen askel on ratsastettava. Siirtymisten huolellisella valmistelulla puolipidätteet ovat menneet paremmin läpi ja Sinna on herkistynyt hyvällä tavalla kuuntelemaan ratsastajaa. Vaatimustason nousemisesta huolimatta tamma suoriutuu tehtävistä hyvin, kun se säilyttää malttinsa ja saa rauhassa totutella uuteen. Temmonvaihtelut ovat laittaneet kautta aikain Sinnan hermot koetukselle, mutta erityisesti keskiaskellajeissa on tapahtunut viimeisen kuukauden aikana parannusta. Pyöreä rento muoto pysyy tasaisesti yllä, eikä tamma heitä heti hanskoja tiskiin saadessaan liikkua astetta vapaammin. Lihaskunnon voimistumisen myötä lisättyihin askellajeihin on tullut näyttävyyttä. Sinna jaksaa venyttää askelta ja liikkua paremmin koko kroppansa läpi ilman tahtirikkoja.

12. tammikuuta 2014

Viimeisen yhteisen kuukautemme aikana olemme päässeet parantamaan Sinnan kokoamisastetta. Herkän tamman kanssa saa olla erityisen tarkka kevyen tuntuman kanssa. Ympyröitä ja kaarevia teitä ratsastaessa sisäkäsi on pidettävä pehmeänä, jolloin Sinna pääsee käyttämään selkäänsä paremmin, eikä se jää nykimään ohjaa vasten. Tamma antaa asian suhteen ratsastajalle nopeasti palautetta nojaamalla ohjaan ja kiihdyttämällä vauhtia.

Nyt kun tamman ratsastettavuus on parantunut, on sen harjoitusohjelmaan otettu selkeämmin mukaan Helpossa A:ssa vaadittavia asioita. Takaosakäännöstä tehdessä Sinna säilyttää eteenpäinpyrkimyksensä, mutta lähtee usein kärsimättömästi oikomaan, jos valmisteluja ei ole tehty tarpeeksi hyvin. Taipumista sisäpohkeen ympärille on vahvistettu tekemällä hieman laajempia käännöksiä, joilla tamma ei pääse painamaan pökkelönä liikkeen läpi. Kun Sinna on paremmin avuilla, pystyy käännöstä tehdessä vaatia enemmän.

Sinnassa on yhä säpinää kerrakseen, mutta olemme löytäneet uusia tapoja valjastaa sen mieletön energia hyötykäyttöön. Tamma jaksaa työskennellä aiempaa pidempään keskittyneesti, eikä ensimmäinen puoli tuntia kulu pommin purkamisen saloihin perehtymiseen.

23. heinäkuuta 2014

Valma on ehditty totuttaa satulaan jo kotona, joten olemme päässeet opettelemaan heti asioita selästä käsin. Ratsastajasta tamma ei ollut moksiskaan, mitä nyt hieman kummasteli ensin alkuun uutta kuvioita nuuhkimalla ratsastajan jalkaa ja tutkailemalla silmä tarkkana tilanteen kehittymistä. Satulan alla opetettavia uusia asioita, kuten eteen- ja taaksepäin menemistä, sekä kääntymistä, on nopeasta ratsastajan hyväksymisestä ja muuten fiksusta käytöksestä huolimatta pohjustettu ensin maasta käsin työskentelyllä.

Tammalla on ratsastettu liinassa ympyrällä käyntiä, ravia ja vähän laukkaa. Hyvän ääniapujen tottelemisen myötä Valma on oppinut nopeasti yhdistämään pohkeen puristuksen eteenpäinvieväksi avuksi ja pidätteen hidastavaksi avuksi. Valmalle on ollut mukavaa opettaa uusia asioita, sillä se on vastaanottavainen ja innokas. Työskentelypätkät ovat olleet lyhyitä, noin 10-30 minuutin pituisia. Nuoren on säilytettävä positiivinen mieli, jotta homma pysyy mielekkäänä. Myös itsenäisesti suoralla uralla ratsastaessa Valma liikkuu hyvässä reippaassa temmossa. Kerta kerran jälkeen se on säilyttänyt rentouden aiempaa paremmin.

6. elokuuta 2014

Tasainen ravi on ollut edellytys laukannostolle, sillä tamma on joitakin kertoja ollut hyvin yli-innokas ja esittänyt riemuisia hypähtelyjä. Vaikka Valma onkin vauhdikas, ei laukasta saa tehdä liian isoa numeroa ja pukeista huolimatta selässä on pysyttävä rauhallisena. Tarkistutimme varmuudeksi nuoren tamman lihaksiston hierojalla, eikä isompia jumeja löytynyt. Pomppiminen on jäänyt nopeasti pois, kun laukannoistoihin on tullut rutiinia ja uutuudenviehätys on hiipunut. Tasapainon parantumisella on varmasti myös oma osuutensa rauhoittumiseen. Ratsastajan ei kuitenkaan parane hätiköidä, sillä tuntuu, että tilaisuuden tullen Valmalla on omat suunnitelmat mietittynä.

Kaikki askellajit ovat sujuvoituneet satulan alla, joten kääntäviä apuja on voinut harjoitella turvallisemmin myös ravissa ja suurpiirteisesti laukassa. Maasta käsin ja käynnissä Valma ymmärtää kääntävien ja väistättävien apujen idean. Ravissa olemme tehneet suunnanvaihdoksia lävistäjän kautta ja pääty-ympyröitä sekä suuria voltteja, joilla tamma on harjoitellut samalla taipumista ja ulko-ohjan tuen olemassaolon hyväksymistä. Valma on päässyt hyvään alkuun ratsun urallaan, sillä se liikkuu eteenpäinpyrkivästi, hyväksyy avut ja kuuntelee loistavasti ratsastajaa.

14. toukokuuta 2015

Erittäin hyvin uuteen paikkaan kotiutunut Hilma on osoittautunut mukavaksi tuttavuudeksi. Tamma on hyvin yritteliäs ja tekee parhaansa, vaikka ei vielä kovin osaava olekaan. Olemme lähteneet liikkeelle perusasioiden vahvistamisesta. Tamman heikkoutena on se, että se on tällä hetkellä hieman jäykähkö ja tulee tarvitsemaan elastisuutta lisääviä tehtäviä. Vetreytymistä on tuettu myös muunlaisen jumpan ja venyttelyn merkeissä.

Hilman kanssa on lähdetty tekemään kentällä ja maastossa taivuttelevia ja asettavia harjoituksia, sekä runsaasti vaihteluja sekä askellajista, että temmosta toiseen. Kun tamma on alkanut taipumaan paremmin, se on pystyväinen suorittamaan vaativampia tehtäviä. Nopeaa reagointia vaativat siirtymiset ovat saaneet tuntuman tammaan parantumaan silminnähden. Hilma vastaa kevyesti ja viiteettä ratsastajan apuihin. Kokoamisasteen kehittäminen on lähtenyt liikkeelle Hilman ehdoilla. Toistaiseksi mukava muoto ja peräänanto on mahdollista saavuttaa, mutta Hilma saisi kantaa itseään hiukan paremmin, erityisesti laukassa. Suoristumisen varmistamiseksi tammaa on ratsastettu paljon uran sisäpuolella, jotta se ei ota tukea kentän laidoista, ja tarpeen tullen pieni asetus ulospäin.

Kivat lennokkaat liikkeet takaavat sen, että Hilman kanssa on helppo keskittyä vain luonnollisen eteenpäinpyrkimyksen tukemiseen. Keskikäynnissä aktiivisuustaso pysyy hyvin yllä, mutta ongelmakohdaksi on muodostunut se, että rentous uhkaa kadota ja muoto muuttua epätasaisemmaksi heti jos Hilma hieman jännittyy.

3. kesäkuuta 2015

Lyhyessä ajassa kovasti vetreytynyt Hilma jaksaa kantaa itseään paremmin ja liikkuu rennosti ratsastajan avuilla. Vastalaukkaharjoituksia on tehty vaihtamalla täyskaarron tai kokorataleikkaan kautta myötälaukasta vastalaukkaan. Tammalla on ollut riittävästi tasapainoa kantaa itsensä suorilla, mutta kaarteisiin se tarvitsee ratsastajan tukea.

Olemme koittaneet pitää tamman ruokinnan ja työskentelyt balanssissa, jottei aiemmin vaivannut lihasjäykkyys tulisi takaisin. Laukkaharjoituksien vastapainoksi tamman kanssa on tehty maastolenkkejä, jolloin se on saanut mennä vapaammassa muodossa ja kehittää tasapainoaan. Hyvillä tieosuuksilla on ollut oiva tilaisuus harjoitella pohkeenväistöä. Hilman eteenpäinpyrkimys säilyy maastossa luonnostaan parempana, kun taas kentällä se on taipuvainen hiipumaan, ellei ratsastaja pysy tarkkana eteenpäinvievien apujen kanssa. Tasapainon kanssa on jatkettu työskentelemistä aivan perusasioita, kuten siirtymisiä läpikäyden.

Kun Hilma on alkanut taipua toivotulla tavalla, olemme harjoitelleet avotaivutuksia sekä pitkällä sivulla että ympyrällä. Tamma on ollut ehkä hieman hidas vastaamaan apuihin, joten taivutettavat pätkät ovat olleet lyhyitä, mutta niitä on tehty useita peräkkäin. Juonen päästä kiinni saadessaan Hilma alkoi vastata apuihin miellyttävästi.

20. kesäkuuta 2015

Hilma pysyy nykyisin vaivattomammin suorassa, eikä se tarvitse ratsastajalta samalla lailla tukea kuin aiemmin. Ratsastettaessa neliön malliisella uralla Hilman etuosaan, ja sen suoruuteen, on ollut helpointa vaikuttaa. Suorilla urilla tamma on saanut kävellä tai ravata läpikäytävästä askellajista riippuen hyvässä reippaassa tahdissa, mutta ennen kulmaa on hidastettu vauhtia. Alkuun siirtelin Hilman etuosaa kulmassa löyhemmin, vaikuttaen hevoseen minimaalisesti siirtäen hieman molempien käsiä sisäkulmaa kohti. Tamma on vastannut harjoitukseen kiitettävästi, pysyen suorana käännöksen läpi. Harjoitusravissa harjoituksen hyödyllisyys on tullut hyvin esille, sillä tamma on tasaisempi ratsastaa. Vaatimustason noustessa ennen kulmaa on lähdetty hakemaan kokoamista ja kulmassa vaihdettiin uudelle uralle takaosankäännöksen kautta.

Laukassa Hilman tasapaino on kehittynyt myös hurjin harppauksin. Ympyräkahdeksikolla se säilyttää tahdin ja tasapainon myötälaukka-vastalaukka -vaihteluissa. Toiseen suuntaan se on luonnostaan alkuun hieman jäykempi, joten on tärkeää saada takajalat heti aktiivisesti mukaan, jolloin se vetristyy. Laukan kanssa on työskennelty myös reaktionopeuden suhteen. Vaihdot käynnin kautta vuoroin myötälaukkaan ja vastalaukkaan ovat pitäneet Hilman kuuliaisena. Vaihdot sujuvat aiempaa pehmeämmin, kun tamma kantaa itseään paremmin. Kotona on syytä jatkaa työskentelyä laukan parissa, jotta Hilman kehitystahti pysyy yllä myös oman ratsastajan kanssa.

29. toukokuuta 2015

Tripian ensimmäinen kuukausi koulutuksessa on ollut melkoista tutustumista tempperamenttisen nuoren tamman tapoihin ja edesottamuksiin niin tutuissa arkisissa tilanteissa kuin uuden oppimisen hetkellä. Paikkoihin totuttelun jälkeen saimme huomata, että Tripia on hyvin herkkä päästään, joten suitsiin ja myöhemmin pehmeään kuolaimeen totuttaminen lähti etenemään rauhallisesti. Juoksutusvyö sai alkuun tuta Tripian hampaista, mutta parin kerran jälkeen tamman reaktiot olivat jo neutraalimmat.

Kun Tripian kanssa on päässyt kunnolla puuhastelemaan ja opettelemaan uusia asioita, tamma on alkanut näyttämään uusia puolia itsestään. Kovinkaan pitkiä yhtäjaksoisia aikoja sen kanssa ei yhden asian parissa voi olla, joten Tripian koulutus on lähtenyt liikkeelle intensiivisin pikkupätkin. Silloin kun tamma on vastaanottavaisella tuulella, se painaa uudet jutut muistiinsa erittäin tarkasti. Tripian herkkyydessä on se hyvä puoli, että se väistää painetta ja on nopea reagoimaan pyydettäviin asioihin. Juoksuttaessa Tripia toimii kiitettävästi, sillä se hoksasi jutun juonen melko pian ja kuuntelee myös ääniapuja. Tamma pysyy loistavasti liinan toisessa päässä ympyrän mallisella uralla molemmissa suunnissa ja kaikissa askellajeissa, vaikka välillä tapahtuukin pientä puskemista suuntaan jos toiseen. Juoksutusopin lisäksi Tripia on kokeillut pienissä määrissä irtohypytystä.

5. heinäkuuta 2015

Parivuotiaaksi kääntyessään Tripia on jatkanut ohjasajon alkeiden opettelua ja irtona hyppäämistä. Tamma on hyvin lahjakkaan oloinen ja se hyppää kujassa hyvin. Estekorkeuksia ei ole lähdetty sen kummemmin korottelemaan, sillä hyvästä laukasta ja synnynnäisestä hyppytekniikasta huolimatta tamma tarvitsee vielä lisää aikaa ja itsevarmuutta. Asia on kuitenkin tullut tutuksi, joten tulevaisuudessa Tripian kanssa on hyvä lähteä etenemään esteidenkin saralla.

Juoksutus- ja irtohypytysasiat jäivät positiivisessa mielessä Tripian muistiin ja satulaan totuttaminen onnistui silmien muljauttelusta ja alun villiintymisistä huolimatta hyvin, joten päästimme tamman pienelle tuumimistauolle. Tauon jälkeen 3-vuotiskausi on lähtenyt käyntiin vanhojen opittujen asioiden kertaamisella. Edistymisen suhteen on jouduttu palaamaan hetkeksi pari askelta taaksepäin, sillä satulan kanssa juoksuttaessa, jalustimet vapaana kylkiä pitkin roikkuessa, Tripia ei ollut alkuun liikkua askeltakaan ja vauhtiin päästyään se ei olisi tahtonut pysähtyä millään ilveellä.

Muutaman kerran jälkeen Tripia alkoi tottua satulaan ja vapaana kylkiä pitkin roikkuviin jalustimiin, joten loikkimiset jäivät vähemmälle. Kun tilanne alkoi olla Tripialle tuttua kauraa, se sai kohdata selkään kipuavan ratsastajan. Tamma kummaksui, mutta hyväksyi painon selässään. Tripia myös käveli kiltisti taluttajan kanssa ja itsenäisesti. Pari kunnon pomppua saatiin nähdä ensimmäisillä ravaamis- ja laukkaamiskerroilla. Sittemmin loikkimiset ovat jääneet satunnaisiksi yllätyksiksi, mikäli tamma on saanut purkaa ylimääräiset pöllöilyenergiat liinassa juoksuttaessa. Kuolantuntuman Tripia on hyväksynyt hyvin.

2. elokuuta 2015

Lähimaastossa käyminen, joka arahkon Tripian tapauksessa on tarkoittanut lähinnä lähipeltojen ja -teiden koluamista, tutun karsinanaapurin kanssa on avartanut vähän neidin maailmaa. Toisen hevosen seurassa se on rohjennut rentoutua aina välillä, vaikka mikä tahansa eriskummallinen näky tai ääni saakin tamman polvet notkahtamaan sekunin sadasosassa. Ratsastajalta vaaditaan hyvin rauhallista ja määrätietoista otetta, sillä Tripia menettää helposti hermonsa, jos se ei ymmärrä mitä siltä pyydetään. Vaikeustasoa pystyy nostamaan vaivihkaa vähitellen, sillä tamma tekee kuitenkin mielellään niitä asioita, jotka se ymmärtää ja osaa. Tripialta on haettu rentoa pitkää kaulaa ja pyöreämpää selkää. Kokonaisuudessaan on painotettu siihen, että helposti jännittyvä tamma säilyttää rennon olotilan. Tripia reagoi eteenpäinvieviin apuihin vikkelästi, joskus vähän turhankin vikkelästi. Alkaessaan hutiloimaan, tamma koittaa ottaa ohjat omiin käsiinsä, jos ratsastaja jää edes sekuniksi uneksimaan. Sen lisäksi, että Tripia menee ketterästi eteenpäin, se osaa myös peruuttaa sekä maasta käsin että selästä.

Hyppääminen on Tripian mielestä mukavaa puuhaa, kun se on saanut lisää varmuutta otteisiinsa. Hyvä eteenpäinpyrkimys hevosella on luonnostaan. Epävarmassa tammassa on omat haasteensa, sillä se tarvitsee samalla sekä ratsastajan tukea että omaa tilaa. On varottava antamasta Tripialle liiallista vapauden hurmaa, jolloin se kyllä käyttää tilanteen hyväkseen ja kokeilee livistämistä omille teilleen. Jo matalilla korkeuksilla olemme kokeilleet erilaisia ja -näköisiä estetyyppejä. Kun alkujärkytyksestä on selvitty, on tehtävästä suoriutuminen selvästi buustannut Tripian itseluottamusta.