Vihdoin sain aikaa ja energiaa perata vapunpäivänä lopetetun Ronin tavaroita. Satulat, suitset ja loimet olivat olleet koko kesän orin kaapissa niillä sijoillaan mihin ne olivat keväällä jääneet, kun ori lähti äkisti tästä maailmasta murtaessaan jalkansa tarhassa pöllöillessään. Poikansa Rolle oli aika samasta muotista tehty, joten se sai periä osan isäorinsa kamppeista. Sallilla oli romua muutenkin liikaa siihen nähden missä käytössä tamma oli. Yritin järkeillä, jotta tunteet eivät saaneet otettua minusta ylivaltaa.
Hypistelin Ronin loimipinkkaa, joka oli kevään karvanvaihdon jäljiltä täynnä irtokarvaa. Olin vältellyt parhaani mukaan likaisten loimien pesemistä, sillä ne olivat viimeinen konkreettinen asia mitä Ronista oli jäljellä. Viimeistään sillä hetkellä tippa tuli linssiin muistojen tulviessa mieleen ja tajutessani jälleen kerran, että lempiponini oli ikuisesti poissa. Roniin tutustuessani ponivuoteni olivat jo kaukana takanapäin, mutta ponikoko ja ponimielisyys oli vielä tallella. Ronnie oli sellainen minun elämäni poni, jonka kanssa opin ja sain kokea paljon. Suuri ja temperamenttinen persoona otti paikan haltuun missä ikinä olikaan, vaikka ei koskaan ollut kokonsa puolesta isoin paikan päällä muuten kuin ehkä karisman ja egon puolesta.
Rollepoika, silmäteräni, oli parhaansa mukaan paikannut isänsä jättämää aukkoa tallilaisten sydämissä. Siitäkin hurjimuksesta oli kasvanut jo iso aikamies, joka ei ehkä ollut niin karski kuin Ronnie, mutta sen verran sillekin oli suotu pilkettä silmäkulmaan, että eiköhän se tule pitämään isänsä lippua korkealla.
Ronilla on vuodesta toiseen sama energinen tatsi, mutta Chrisse sai käännettyä tämän ratsukon eduksi aiempaa paremmalla menestyksellä. Avoväistössä poni yritti ennakoida, mutta Chrisse pysyi napakkana. Avojen väliin tehtiin pari suoristamista, jolloin Roni sai keskittyä siihen, mitä ratsastaja seuraavaksi pyytää.
Pohkeenväistöissä poni ei ollut ensimmäisten toistojen aikana kunnolla Chrissen avuilla, joten se taipui hieman banaanin muotoiseksi rungostaan. Chrisse sai mielikuvaharjoituksen avulla pidettyä oman kroppansa suorassa, jolloin hän ei kallistunut väistön aikana poispäin liikkeen suunnasta. Tämän myötä epätasainen tuntuma korjaantui ja Roni ei enää mönkinyt lapa edellä, vaan suoritti liikkeen siististi alusta loppuun rungostaan suorana, ulospäin asettuneena.
"Ronnie on tänään niin hieno poika, että kokeillaan vähän erilaisia laukkaharjoituksia."
Hätähousuisen ponin kanssa laukassa tulee usein ongelmia ja Roni saattaa jäädä kädelle painamaan tahtoessaan mennä astetta lujempaa vauhtia. Myötälaukassa Chrisse sai orin hyvin kuulolle, joten otimme hieman haastetta vastalaukkaharjotteilla. Keskiympyrällä ratsukko siirtyi lävistäjän kautta hetkeksi vastalaukkaan. Estekonkarina Roni kokeili pari kertaa vaihtaa laukkaa, kun Chrissen asetus ei ollut riittävän vakaa ja istunta valahti vähänkin sisälle. Lopulta Roni ja Chrisse säilyttivät kumpikin hyvin tasapainonsa ja vastalaukkaa oli mahdollista ylläpitää keskiympyrällä pidemmän aikaa.
Muutaman kuukauden kisatauon jälkeen Chrisse ja Roni lähtevät parin päivän kuluttua taas maailmalle. Viimeistelevät harjoitukset Disan valvovan silmän alla antoivat viimeisen silauksen valmistautumiselle. Ensiksi ratsukko otti kontrolliharjoituksia matalilla pikkuesteillä, joiden oli tarkoitus saada Chrisse löytämään se luonnollinen rytmi. Laukan luonnollinen tempo oli erittäin hyvä Ronin ollessa rauhallinen. Sijoitin toisen esteen suhteutetulla välillä. Tämä sai ensin ponissa aikaan pientä riemastumista, mutta Chrisse osasi heti istua hyvin perusistuntaan ja lyhentää rennoin ottein laukkaa ennen hyppyjä.
Rakensin ratsukolle parista esteestä koostuvan radan. Ensimmäisen hypyn jälkeen Roni oli aikeissa ottaa ritolat, mutta Chrisse säilytti hyvin otteen villiintyneeseen poniin ja suoristi parhaansa mukaan ratsun heti esteen jälkeen. Ylimääräinen suuri voltti oli tarpeen ennen seuraavalle esteelle lähestymistä. Nostin esteiden korkeuksia, mutta ratsastaja sai pidettyä hyvän otteen. Muutaman kerran suhteutetulla välillä Ronin innostuspyrähdys aiheutti sekaannuksia laukka-askelien kanssa ja Chrisse sai tehdä todenteolla töitä saadakseen ratsun ideaaliin ponnistuspaikkaan.
En edes muista monesko yhteinen vuosi meillä on Ronin kanssa menossa, sillä matkan varrella on sattunut ja tapahtunut. On ollut ylä- ja alamäkiä, mutta kaikista hankaluuksista on rämmitty kunnialla läpi. Vihdoin ja viimein voin käsi sydämellä sanoa, että olemme hitsautuneet tiiviksi ratsukoksi ja se näkyy myös ulkopuolisten silmiin. Tämä vuosi on nyt puolessa välissä ja mitä kisakauteen tulee, on alkupuolikas ollut eufoorisen upeaa aikaa.
Ennen vuodenvaihdetta istahdimme Disan kanssa alas kaakaokupposen ääreen ja katsahdimme kuluneen kauden tuloslistoja silmiä pyöritellen. Jokin uudenlainen strategia tulisi kehitellä kauden 2014 varalle. Kouluradoilla Roni on mukava poni ja parhaimmillaan se sai avoimesta Helposta A:sta reilun 71.6% tuloksen riittämättä kuitenkaan sijoille. Kauden ainoat sijoitukset tulivat esteradoilta.
– Mitäpä jos luovutaan kouluaidoista ainakin alkukauden ajaksi? Disa puki kummankin meistä ajatukset sanoiksi.
Olen itse tykännyt Ronista juuri sen monipuolisuuden vuoksi ja koulukisat ovat tuoneet hyvää vastapainoa esteradojen vauhdille. Päätimme kokeilla ponin omistajan ehdotusta ja siirryimme treeneissä enemmän estepainotteiselle linjalle. Thomas piti yhä viikottain huolen, ettei perusratsastus sileällä pääse unohtumaan. Näin pääsimme pureutumaan tarkemmin ongelmakohtiimme esteradoilla ja on ollut upeaa nähdä, että satsaus kannatti. Ihana Ronnie on kultainen poni, joka laittaa kaikkensa peliin nyt kun yhteistyö on viimeiseen asti hiottu. Toivottavasti pääsemme pian hyppäämään metrin luokkia, sillä tämä on aiemmin ollut viisaasti omistajan taholta kiellettyä liikaan holtittomuuteen vedoten. Viime aikoina kotikentällä esittämiemme otteiden perusteella olemme lunastaneet itsellemme luvan näyttäytyä tulevaisuudessa isommissakin luokissa!
-Chrisse
(omistajan kirjoittama)
Starberryn tarinaluokassa tuli kuvailla päivän kulkua kahdeksalla sanalla.
"Harvinaisen hyvin alkanut rata, mutta tulipahan pudottua vikalla."
Roni oli fantastisen hyvä eli toisin sanoen oma itsensä, mutta menin antamaan sen kaahata liian lujaa viimeiselle esteelle, jolle lähestyimme hieman kaartaen. Poni harppoi välin laskujani vikkelämmin ja tajusin liian myöhään, että vauhtia taitaa olla pikkuisen liikaa, jotta pääsisimme sulavasti esteen yli. Roni pelasti tilanteen tekemällä valtavan kenguruloikan. Oma tasapainoni horjahti ja alastulo oli taistelua painovoimaa vastaan. Ehdimme nipinnapin maalilinjan yli, kunnes jouduin luovuttamaan ja löysin itseni maasta hiekkaa sylkemästä.
Jos tarkkoja ollaan ja viilataan pilkkua, niin en varsinaisesti sillä viimeisellä esteellä tipahtanut, sillä kirjoihin ja kansiin merkattiin meille hieno toiseen sijaan riittävä puhdas rata. Sillä esteellä sattuneet tapahtumat johtivat kuitenkin lopulta siihen, että tömähdin voltilla tantereeseen. Kaikeksi onneksi sain pidettyä Ronin ohjista kiinni ja ori jäi kiltisti vierelleni katsomaan mitä se ratsastaja taas siellä maassa luuraa. Pientä olkapään jomotusta lukuun ottamatta muksahduksesta selvittiin vammoitta ja pääsimme kunniakierrokselle rälläämään.
Uusi vuosi ja uudet kujeet. Erityisesti uusia kujeita, kun kyseessä on Roni. Vähintäänkin erikoinen talvisää (vai sen puuttuminen?) on asettanut haasteita harjoitteluun ja siinä missä ennen pääsi hangille tuulettelemaan, saisi ponille nyt laittaa luistimet jalkaan. Yhden läheltä piti, ettei routakuoppaan tipahdettu -tilanteen jälkeen olemme jääneet höperöitymään neljän seinän sisälle. Maneesi on myllätty jo sen verran nurinperin, että Thomas kieltäytyi lanaamasta sitä enää kertaakaan, mikäli syynä olisi ponin rallittelu.
Tässä pieni tarina päivän suorituksen kulusta. Löydätkö seasta kaikki seitsemäntoista elokuvan nimeä?
"Jo ennen radalle säntäämistä kuudes aisti varoitteli ilmassa olevan katastrofin aineksia. Ori ei ole vieraalla maalla turhan vieraskorea vaan näyttää kyllä tilanteen tullen osaavansa tuhat ja yksi kujetta. Tänään saimmekin taas nähdä keisarin uudet kuviot.
Olin itsekin hieman kuutamolla, sillä olin heti alkuun unohtaa radan. Poni sekoili jaloissaan kuin Bambi jäällä konsanaan kääntäessäni uukkarin oikeaan suuntaan. Epäilyksen varjo laskeutui jykevän muurin ylle lähestyessämme sitä vauhdikkaassa laukassa. Roni oli aivan varma, että sen takaa hyökkäisi vähintään Godzilla. Sain kuitenkin valettua ratsuuni rohkeutta ja liisimme muurin yli kuin ilmojen kotkat - ilmavaran puutteesta meitä ei ainakaan voi syyttää! Hieman ennen laskeutumista ori päätti varmuuden vuoksi suojata selustansa ja leiskautti kunnon karate kid -potkun muuria kohti. Loppuradan ajan olisin toivonut olevani missä tahansa muualla, sillä Roni vain huuteli häät mielessä verryttelyssä oleville tammoille.
Päätin, että maaliin on joka tapauksessa selvittävä hinnalla millä hyvänsä. Kalkkiviivoilla kalpea ratsastaja ei voinut sanoa muuta kuin voi elämän kevät. En uskaltanut katsoa taakseni tarkistaakseni montako estettä oli mennyt matkalla kumoon. Sen kuitenkin tiesin, että virhepisteitä oli tullut vähintään 13 ja risat."
Parin lauseen tarina 80cm kisaradasta niin että kaikki sanat alkavat samalla kirjaimella:
"Meikä maisteli maassa multaa. Mösjöö meni malttinsa menettämään.
Pyörähdimme Ronin kanssa Metsälammen tallilla 50-80cm tasolla pidetyssä estevalmennuksessa. Ponilla ei ollut aivan parhain päivä, minkä näki yhteistyömme tasosta. Suorastaan hävetti, kun olin tunnin alkuun hehkuttanut herran viime aikaisia edesottamuksia ja nyt kävi näin.
Valmentajan, fargan, kommentti päivän kulusta ehkä tiivistää parhaiten asiat:
"Tällä ratsukolla tunti meni puihin, sillä ratsukko ei selkeästikään ollut saman kuplan sisällä. Roni haihatteli esteillä ja kielsi herkästi. Kaiken kukkuraksi tunnin lopuksi Disa putosi Ronin selästä orin ryöstäessä laukkaan."
"Mikä on se hevosen pienempi versio? Vaihda siitä eka kirjain samaksi, kuin millä kuohitun orin synonyymi alkaa. Tuloksena on miehen etunimi, eikö vain?"
Kisakeskus Bailadorin 80cm luokan radan jälkeen ratsastaja oli mennä hämilleen, kun kuuluttaja ravasi luoksemme ja pyysi arvuuttamaan yleisöltä pienen ratsuni lempinimeä. Ilmaan heiteltiin monenlaisia ehdotuksia ja pari kertaa osuttiin todella, todella lähellekin. Vaan aivan nappiosumaa ei tullut. Vähän samalla mentaliteetillä meni itse ratakin, sillä yksi harmittava pudotus okserilla tiputti meidät pienen osallistujamäärän luokassa viidenneksi. Positiivisena yllätyksenä on mainittava se, että Ronilla pelasi jarrut paremmin kuin hyvin!
Yhden vaisumman esityksen jälkeen teimme Ronin kanssa jälleen oikein mallikelpoisen radan 70-80cm korkeudella. Hiisikylän avajaisviikonlopun estekisoissa meitä suosi hyvät aurinkoiset kelit ja poni kulki kuin ajatus. Ponin kanssa ongelmana on ollut sen helposti kuumuva luonne, joka ilmenee hermostuvaisuutena ja tarpeettoman kovana vauhdikkuutena. Ronin kanssa on osattava tehdä nopeita päätöksiä pysyen samalla helläkätisenä ja johdonmukaisena, jotta ponin mieli pysyy tyynenä.
Jokainen hetki Ronin kanssa on ollut omalla tavallaan opettavainen, eikä nykyiseen tilaan ole päästy sormia napsauttamalla. Ilmeisesti parempi myöhään kuin ei milloinkaan, sillä eihän sitä yhteistyötä olekaan tässä hiottu kuin parisen vuotta...
Näillä sanoilla Roni luultavasti kertoisi esteratsastuksesta:
"Esteratsastus on hyppimistä yli aitojen,
pysyttävä on siitä huolimatta sisällä tarhan lankojen,
derbykentät kyllä laitumilta näyttävät,
vaan poistumisesta radalta on hylättävä,
hyvinkin mutkainen voi matka olla,
mukavasti vauhtiakin sopisi olla ratsukolla,
kopauttaa ei kuitenkaan sovi jalkojaan,
sillä kovin helposti silloin puomi putoaa,
vuosien saatossa olen empiirisesti tutkinut,
että kultaa saa kaikkien yli puhtaasti loikkinut"
Viimeisin reissu Ruotsiin onnistui niin loistavasti (vai mitä Thomas?), että päätimme ottaa ponitiimin kanssa uusinnan. Osa hevosista jäi Pohjois-Pohjanmaalle, mutta Finskan ja Ronin kanssa teimme loikkauksen länsinaapurin puolelle Skellefteåhon. Ratsutila Cannavaro järjesti estekisat.
Finska näytti mistä pikkiriikkiset pienhevoset on oikein tehty ja sijoittui hyvin ekassa luokassa. Roni taas oli vähän happaman oloinen ja se kulki verryttelyssä tuli hännän alla yrittäen karata kuolaimen taakse. Onneksi tulimme ajoissa paikalle ja pystyn ratsastamaan orilla hetken aikaa toisella pihakentällä. Varsinaisen verryttelyvuoromme aikana poni oli jo paremmin ratsastajan avuilla, mutta edelleen en pystynyt aivan satalasissa luottamaan poniin. Samanlaiset luotto-ongelmat ovat olleet vähän meidän kiusana koko vuoden 2013 ajan. Roni on niin pirun reipas kaveri, että välillä on vaikeuksia pysyä sen järjenjuoksun perässä.
Ensimmäisen esteen siintäessä Roni ampaisi matkaan kuin tykin suusta. Pitelin parhaani mukaan villiviikaria aisoissa, mistä ori ei järin pitänyt. Se jäi kädelle raskaaksi ja tahtoi lähteä painamaan aivan omia menojaan. En käsitä kuinka loppujen lopuksi selvisimme maaliin asti, sillä joinakin hetkinä tahdoin vain sulkea silmäni ja avata ne löytääkseni itseni jostain aivan muualta. Odotin Thomakselta hieman piikittelyä, kun ponijengi ei yltänyt samalle tasolle kuin aiemmalla reissulla, mutta mies olikin yllättävän ymmärtäväinen. Joku aina kysyy puhummeko kahden kesken muusta kuin hevosista. Eipä kai. Paluumatka laivalla sujui mukavasti yhdessä pohtien mitä poninlurjuksen kanssa pitäisi tehdä, jotta menoon saataisin joku tolkku.
valmentajan kommentit:
Tulin kentälle pitäen huppua pääni suojana. Kirosin jo etukäteen pientä tihusadetta ja tuulenpuuskia - ääneni ei varmaan kantaisi metriä pidemmälle, ponit pelkäisivät taatusti kentän vieressä olevaa pressua ja tietenkin kastuisin. Kaikki ratsukot olivat jo kentällä, mutta vasta yksi ratsastajista oli nousemassa selkään. Kukaan poneista ei tuntunut olevan erityisen hermostunut - vaikka ilma olikin mitä oli. Nyökkäsin ratsukoille tervehdykseksi ja totesin, että aloitettaisiin ihan normaalilla lämmittelyllä käynnissä ja ravissa.
Ravipätkään ehdittyämme olin jo huomannut, kuinka ääneni hukkui tuulen tuiverrukseen. Tapsalla ja Norpattarella oli ongelmia ponin eteenajon kanssa, ja Tapsa mutusti kuolaimiaan kun ratsastaja yritti saada sitä eteenpäinpyrkiväksi. Annoin ratsukolle raipan, jotta enemmiltä ongelmilta vältyttäisiin. Pyysin ratsukot harjoitusravilla kiemurauralle ja taivuttelemaan poneja lämmittelyn jälkeen. Harjoitus onnistui muuten, mutta coupien ratsastama Muusa alkoi selkeästi hermostua. Ohjeistin ratsastajaa keventämään ohjien painetta ja opastin kuinka pohkeilla voisi tehdä saman paremmin ja hermostuttamatta hevosta.
Kiemurauran jälkeen jatkoimme keskikäynnillä ja aloimme koota poneja. Kerroin, että seuraavana harjoituksena olisi opetella lisäämään käyntiä ja ravia, mutta ennen sitä tarvitsimme hevosen hyvään koottuun muotoon. Tapsalla oli edelleen vaikeuksia eteenpäinpyrkimyksen kanssa. Ronin kanssa samaa ongelmaa ei ollut, vaan poni tuntui turhautuvan enemmän pidättelystä. Pyysin Ronin sisäuralle, jotta harjoitusta ei pilaisi voltit joka väliin. Kun lisätty käynti alkoi jokaisella ratsukolla sujua, käskin ratsukot lisäämään ravia pitkillä sivuilla alkaen kirjaimesta H ja B ja päättyen kirjaimiin E ja M.
Lisätty ravi tuntui olevan vaikea hallita. Siinä missä Muusalla ja Tapsalla oli vaikeuksia lisätä, Ronilla ja Jalosoinnulla oli vaikeaa pitää ravi kuitenkin tasaisena, ei tikittävänä. Korjasin Norpattaren istuntaa ja coupien käsien asentoa. Valmennusta väritti myös Muusan suutahtaminen Tapsalle ja pieni pukkishow, minkä tamma pisti pystyyn. Lisätyn ravin jälkeen annoin ratsukoille muutaman minuutin lepotauon.
Lepotauon jälkeen aloitimme vastalaukkaharjoitukset pääty-ympyröillä. Jaoin porukan kahteen, niin että ratsukot Muusa ja Jalosointu ottivat C-päädyn ja ratsukot Tapsa ja Roni L-päädyn. Laukka nostettiin käynnistä C:n ja L:n kohdalla. Jalosointu pyrki jatkuvasti tarjoamaan oikeaa laukkaa, ja selvensin apuja Mariellan kanssa. Tapsalla ja Norpattarella vastalaukat onnistuivat pienten alkuvaikeuksien jälkeen erittäin hyvin - kun eteenpäinpyrkimys saatiin ponilla kuntoon, laukka nousi ja pyöri erittäin kauniisti.
Lopetimme valmennuksen jäähdyttelyyn vapaassa ravissa. Ratsukot lähtivät muutaman minuutin ravaamisen jälkeen vielä maastoon kävelemään loppujäähdyttelyt.
Luokan tehtävänanto: Koko päivän satoi vettä ja kenttä oli ihan kuravelliä. Radan jälkeen lähetät ystävällesi tekstiviestin jossa kerrot tunnelmistasi. (Enintään 160 merkkiä.)
"Poni luuli juuttuvansa kuravelliin kiinni ja paino kahtasataa niin että rapa vaan roisku. Katsomossakin kohahdeltiin. Ihastuksesta kai, vai mitä luulet? ;)"
Roni esitteli lennokkaita liikkeitään jo alkuveryttelyssä, jossa irroteltiin ja notkeutettiin hevosta, sekä ratsastajaa. Kevyen kouluverkan jälkeen siirryttiin puomityöskentelyyn ja kolmen esteen jumppasarjan hyppäämiseen. Estekorkeus oli 60cm. Roni hyppäsi ihan hyvällä tyylillä, mutta ponnistuspaikat välillä menivät mönkään, koska poni kuumusi ja pidätteesi aiheuttivat ylimääräisiä teputuksia esteiden väliin. Seuraava tehtävä oli kaarevalla uralla hyppääminen. Pystytin pitkien sivujen keskikohtaan 80cm korkeat pystyt. Ideana oli siis pysytellä suurella keskiympyrällä ja hypätä esteet. Roni pääsi pari kertaa karkaamaan ympyrältä niin, että hyppäyslinjasta tuli suora, mutta korjasit sen hienosti kehotuksesta. Loppuun vielä pari kertaa yksittäisenä 90cm pysty ja tämän jälkeen loppuveryttely itsenäisesti. Kokonaisuudessaa hieno ja toimiva poni, joka vaatii töitä :)
Disa oli kertonut jo aikasemmin, että Roni olisi melkoinen formula ja sitähän se oli kun ratsukko saapui paikalle! Sarjan ylitys meni päin honkia heti alkuvaiheessa jo. Pyysin ottamaan vauhtia paremmin kiinni ja tekemeen ylimääräisiä tehtäviä, kuten ympyröitä ja voltteja. Roni alkoi keskittyä paremmin tekemiseen ja vauhti rauhoittui. Disa oli koko valmennuksen ajan valppaana ja ratsasti poniaan määrätietoisesti eteenpäin. Radalla ratsukko loisti, vaikka muutaman kerran esteelle lähestyminen tuotti vaikeuksia. Loppujen lopuksi kaikki ongelmat ratkottiin vauhtia hidastamalla ja voltteja sujauttamalla esteiden väliin. Viimeinen radan ylitys oli puhdas ja hyvä!
MW Flyrock ja tämän ratsastaja oli valmennuksen pienin ratsukko, mutta sitäkin näyttävämpi. Alussa Roni saattoi hieman pyöritellä silmiään ja kaahailla olemattomista asioista, mutta heti, kun ratsastaja otti napakan tuntuman suuhun ja malttoi istua satulassa, poniorikin rauhoittui ja jaksoi keskittyä työhönsä. Pohkeenväistöt ravissa ja sulkutaivutukset käynnissä eivät näyttäneet tuottavan tälle ratsukolle harmaita hiuksia, mutta sen sijaan laukassa työskentelyyn kehittelimme jotain muuta. Sillä välin, kun muut tekivät vastalaukkaa ja lisättyä ravia, te saitte harjoitella vastalaukkaa kolmikaarisen kiemurauran merkeissä. Roni ei pistänyt lainkaan hanttiin tässä asiassa, vaan tuntui keskittyvän vallan mainiosti. Ratsastajalta hieman tarkemmat avut, jotta vastalaukka ja etenkin tahti säilyy samana, jotta jalat eivät mene solmuun ja jotta ratsastajan tasapaino säilyy hyvänä. Disan oli koko ajan syytä olla tarkkana, ja pidettyä hevosen huomio itsessään koko valmennuksen ajan - ja siinä hän todellakin onnistui, sillä työskentelyänne ja yhteistyötänne pystyi vain ihastelemaan.