Saimme koko tallinväen liikenteeseen kauniin aurinkoisena Itsenäisyyspäivän aamupäivänä. Asetuin itse Savvyn kanssa jonon kärkeen ja Thomas asettui perääni, yllätys yllätys, Lunalla. Chrisse otti Vinskin, joka kokeneena eränkävijänä pärjää mainiosti "sekamaastossa" tammojen ja muiden orien seassa. Liina otti Roopen, sillä teini ilmoitti tarvitsevansa "hermolomaa" ja helpon hevosen. Liinan äiti Eva on ollut iso apukäsi ja tärkeä henkilö taustajoukoissa niin kauan kuin kaksikko on Sjöholmassa pyörinyt. Alkuun nainen teki selväksi pysyvänsä tiukasti jalat maassa, mutta nyt syksyllä ratsastuskärpänen on purrut pahemman kerran. Eva on herätellyt vanhaa rakasta harrastustaan ja uskaltautunut leppoisan Tuulin selkään. Kaksikko liittyikin innokkaasti maastopoppooseen mukaan.
Eva ja Tuuli ovat alkusyksystä lähtien kehittäneet yhteistyötään hyvin sopuisissa tunnelmissa. Nainen on jonkun verran käsitellyt tammaa harjailun, taluttelun ja muun hoitelun merkeissä, joten aivan tuntematon hevonen se ei hänelle ollut. Tietysti Tuuli esitti alkuun kaikki uusille tuttavuuksille tarkoitetut bravuurinsa - laitumella karkuun juoksemisensa sun muut. Kun Tuuli huomasi, että Eva onkin oikeastaan aika kiva tyyppi (jolta saa joskus jopa herkkupaloja), se on hyväksynyt ihmisen omaan sisäpiiriinsä ja sille tielle on jääty. Eva on vielä hakenut tasapainoaan takaisin, joten pitkät ja leppoisat maastoilut ovat olleet sekä hevoselle että ratsastajalle kuntoa kohottavia retkiä.
Porukan häntäpäässä tallustellut kaksikko pysyi moitteetta muiden matkassa. Tarkoituksena olikin enemmän nauttia kirpakasta pakkaskelistä ja auringonvalossa kimmeltävistä talvimaisemista rauhallisesti käynnissä ja ravissa. Sopivassa välissä tietysti vähän pöllytettiin lunta laukkailun merkeissä. Tuuli on siitä hyvä, ettei peltolaukka herättänyt siinä mitään kummempaa juhlaliikehdintää, toisin kuin esimerkiksi Chrissen vinkeässä Vinskissä. "Onneksi tuo likka on tottunut pikku pomppuihin." Eva ehti nauraa Tuulin satulassa tamman tarpoessa hangessa varmoin ottein, mitä nyt kunto ei ehkä ollut vielä yhtä rautainen kuin toisilla. Liinalla oli hyvin pelisilmää ja tyttö himmaili tottelevaista Roopeaan, jotta peränpitäjät eivät jääneet yksin jälkeen isojen puoliveristen ja topakan pienhevosorin johtamasta letkasta.
"Onnea on hyvä harrastuskaveri!" Eva taputti silminnähden tyytyväisenä Tuulin hionnutta kaulaa. Lähestyimme pikku hiljaa tallipihaa, josta kantautui vahtikoiran, luultavasti Rassun, räkytys. Se ei haitannut hevosia, eikä ratsastajia. Retki oli onnistunut piristys alkutalveen ja joulun odotukseen.
"Kyllä nuo suokit kerää tota vararavintoa ihan omalla tavallaan tuonne kroppaansa." Thomas katsahti rautiaaseen tammaan, joka seisoi tyynen rauhallisen ja ylen onnellisen oloisen paikoillaan, aina välillä kärpäsiä hännällään pois huiskien. Huomatessaan ihmiset laitumen reunalla, tamman vaalea orivarsa spurttasi oitis luoksemme kauempaa varaäitinsä Lussen hoivista.
Kesälaidunelämä ja maitovarsa vierellä eivät olleet verottaneet Tuulin voimavaroja, vaan sen kyljet olivat imettävälle tammalle sopivan pyöreät. Tuoreessa muistissa oli viime vuonna varsoneen nuoren puoliveritammamme tarkkaileminen, ettei se päässyt liian laihaksi varsa vierellään. Mukavampi se on kai näin päin, että tamma pysyy luonnostaan sopivassa lihavuuskunnossa. "Jos tuolle iskee joku elintasosairaus, täytyy ottaa se liikuteltavaksi." tuumasin Thomakselle, viitaten liian hyvän rehunkäytön tuomista ongelmista kylmäverirotuiselle. Toistaiseksi Tuulilla ei ole ollut mitään ongelmia aineenvaihdunnassa, vaikka se on ollut laitumella ja vähemmällä käytöllä.
Tuuli ei paljoa hötkyile ja vaikka se välillä hieman velmuileekin, on sen kanssa mukava puuhastella kun säännöt on selvät. Ihana keväinen keli sai houkuteltua meidät Thomaksen kanssa lähtemään maastoilemaan. Thomas valikoi ratsukseen lemmikkinsä Lunan, mutta itse ajattelin kokeilla miten Tuuli suhtautuu hieman pidempiin maastolenkkeihin. Tamman kanssa on pyöritty lähiympäristössä, eikä sen kanssa ole tullut lähdettyä kauemmaksi.
Kaksikko käveli alkumatkan sulassa sovussa vierekkäin. Isompi ja pitkäjalkaisempi Luna harppoi helpon näköisesti eteenpäin, joten pörröinen suomenhevonen sai laittaa kaviota toisen eteen ollakseen jäämättä jälkeen. Kävelimme sen aikaa, että hevosten lihakset lämpenivät ja hyvän tienpätkän sattuessa eteen annoin Tuulille merkin siirtyä raviin Thomaksen seuratessa esimerkkiämme Lunan kanssa.
Taustasta kiitos Subtle Patterns