Murroksen Häivä

virtuaalihevosen päiväkirja

20. heinäkuuta 2021

Yhteistä treenailua Helinän ja Thomaksen kanssa

Helinä hölkkäsi isoa raviaan ympäri Sjöholman ulkokenttää, kun verryttelin tammaa päivän "valmennustuntia" varten. Thomas vähän katsoisi meidän perään sileällä ja lopuksi ottaisin parit hypyt tammalla. Pitkän helleputken jälkeen oli virkistävää viilettää pihalla siedettävässä +19 asteen lämmössä ilman kimppuun hyökkivää paarmalaumaa. Helinä ei niistä piitannut juurikaan, mutta kovin kuumalla tammasta loppui patterit.

"Ahvenanmaalle on auennut uusi ratsastuskoulu. Siellä olisi este- ja koulukisat elokuun puolessa välin." Thomas huusi pyrähtäessään kentän laidalle kaksi keskenään kähisevää belgiä kannoillaan. – "Puitteet vaikuttivat ihan kivoilta nuoria ajatellen."

Onneksi tamma ei piitannut koirien show'sta, vaan jatkoi ilmekään värähtämättä ravia eteenpäin. Liike vaikutti verkkaiselta, mutta se oli todellisuudessa matkaavoittavampaa kuin mitä satulaan tuntui. Harpoimme hujauksessa kentän toisesta päästä Thomaksen luokse portille, jossa ilmoitin jonkun maltillisen estekorkeuden sopivan Hellulle. Kouluradalle hevonen tuntui vielä vähän turhan konkelolta.

"Räknätään tunnin jälkeen toimistolla mitä hevosia mahtuisi mukaan" Thomas jätti pohdinnat sikseen keskittyäkseen tähän hetkeen. Helinä pärskähti pettyneesti, ettei homma ollutkaan vielä ohi lyhyiden verryttelyiden jälkeen, vaan ohjasin sen portilta takaisin työn ääreen. Jotkut ihmettelivät miten minun ja Thomaksen parisuhde kesti sen, että aviomies auttoi minua perusratsastuksen kanssa aina silloin tällöin. Meille asia ei ollut ongelma, sillä kummallakin oli yhteneviä näkemyksiä hyvästä ratsastuksesta ja miehen opetustyyli oli rauhallinen sekä perusteleva. Kunnioitin kovasti Thomaksella olevaa kokemusta nuorten hevosten kanssa toimimisesta. Erityisesti meitä kumpaakin kiinnostavien projektihevosten kanssa oli mukava touhuta yhdessä.

Ratsastin Hellulla Thomaksen käskystä isot voltit jokaisen sivun keskelle, sekä tein satunnaisia siirtymisiä ravista käyntiin. Hyvät valmistelut olivat ison tamman kanssa puolivoittoa ja heti kun erehdyin olemaan ratkaisevalla hetkellä liian huolimaton, Helinä kaarsi voltille miten sattui, lapa karaten. "Pyydä ihan pari askelta takaosaa ulospäin ympyrällä" tuntui olevan ison, romuluisen hevosen kohdalla helpommin sanottu kuin tehty, mutta Helinä lähtikin yllättävän notkeasti kuuntelemaan apujani. Tämä tamma ei ollut samanlainen intopiukeena uutta opiskeleva nuori, kuten vaikkapa pari vuotta nuorempi Pyry, joka meni sekaisin kuin paimenkoira, kun tiedossa oli jotain yhteistä tekemistä. Hellu oli enemmänkin totisen jäyhä ja ei turhan takia liikoja itsestään antava. Tammassa oli kuitenkin se hyvä puoli, että kun palaset loksahtivat paikoilleen, siitä sai luotettavan ja rohkean työkaverin.

"Vitsit, Helinästä on tullut niin iso tyttö jo!" haltiouduin pienistä onnistumisista, joita päivä toi tullessaan. Muistelin, kuinka kasvupyrähdyksien aikaan tamma oli ollut aivan hukassa omien raajojensa kanssa, mutta nyt ei tarvinnut pelätä mitään sellaista, päinvastoin. Jopa laukassa hevonen hallitsi kroppaansa sen verran hyvin, että se pystyi siirtämään takaosaansa hieman kuljetun uran ulkopuolelle.

Hyppäsin lopuksi pari kertaa ristikon ja pystyesteen, jotka oli sijoitettu suunnilleen lävistäjille FXH ja MXK. Hain ensin pääty-ympyrällä Thomaksen avustuksella hyvää laukan rytmiä ja kun olin tyytyväinen, ohjasin tamman lävistäjällä olleelle pystylle. Toisessa päädyssä kasasin taas laukkaa, jos se meinasi lässähtää ja ohjasin hevosen sen jälkeen toisesta suunnasta lävistäjällä olleelle ristikolle. Olimme Thomaksen kanssa molemmat ihan tyytyväisiä tamman aiempaa parempaan kykyyn ylläpitää laukan rytmi hypyissä, kaarteissa ja suoristamisissa. Ehkä me voisimme jonkun pikkuluokan taas hypätä.

30. huhtikuuta 2021

Takaisin satulassa

Ensimmäinen hevonen, jonka selkään kipusin Claudian syntymän aiheuttaman tauon jälkeen oli ehkä hieman yllättäen Helinä. Hellu oli vielä nuori ja koordinaationsa kanssa toisinaan vielä vähän hukassa, mutta se oli luonteeltaan kultainen ja kivan simppeli. Sjöholman mittapuulla iso suokkitamma oli alkanut salakavalasti näyttää aikuisemmalta aiemman ruma ankanpoikanen -vaiheen jälkeen. Se oli notkistunut ja saanut hurjasti enemmän tasapainoa talven aikana. Chrisse ja Thomas olivat tehneet erittäin hyvän työn, treenaillen tamman kanssa paljon maastossa ja hangella. Helinän oli annettu kasvaa rauhassa omaa tahtiaan ja toivon mukaan työ kantaisi nyt hedelmää. Ainakin viime viikonlopun kisakauden avaus sujui ihan mukiinmenevin tuloksin.

Helinä oli aina ollut mamman mussukka, vaikka se oli sellainen höntti omien polkujensa kulkija. Tamma ei ollut yltiösosiaalinen halipusinallukka, mutta tunnisti oman ihmisensä. Tänäänkin pihaton portille tallustaessani ja hevosen nimeä huutaessani se lähti lompsimaan pitkin askelin luokse. Tamma kävi takintaskut läpi ja kärtti namia, mutta lähti muitta mutkitta matkaani, vaikkei mitään herunut. Koko pihaton akkalauma olisi ollut kimpussa, jos olisin yhdelle jotain erehtynyt antamaan.

Iso honkelo nuori vielä haki tasapainoaan ja oli ratsastettavuudeltaan kuin valtamerilaiva. Mitään kummempia temppuja en odottanut, kun kipusin itsekin satulaan pienen tauon jälkeen. Chrisse, joka ratsasteli Thomaksen lisäksi tammalla talven ajan, manasi, ettei se käänny ja ohjasotteet saivat hevosen närkästymään. Tammalle oli juuri ennen kisoja vaihdettu takaisin fullcheek-kuolain, joka ei päässyt liikkumaan suussa sivuttaissuunnassa yhtä paljon kuin tavanomainen kuolain. Kiinteä kuolainrengas vaikutti olevan Helinälle ehdoton. Pyörivä kuolainrengas oli ilmeisesti vähän nipistellyt suunpielestä ja siitä hevonen ei tykännyt yhtään.

Eläinlääkäri saisi katsoa Helinän suun vielä ennen kesää, ettei siellä ollut mitään kuolaimesta riippumatonta sanottavaa, josta hevonen oli ilmaissut mieltään. Ainakin nyt alla tuntui olevan ihan tyytyväisen oloinen hevonen, joka ei vastustellut millään tavalla ohjasotteita, vaan mennä porskutti eteenpäin kohti kuolaintuntumaa.

Tulevaisuudessa halusin katsoa kaikki kortit läpi sekä este- että kouluratsastuksen suhteen. Helinähän oli KV-palkittu ja koulusukuinen, mutta elättelin toiveita myös hyppäämisen suhteen. Helinän vanhemmista olin kuullut, ettei niillä ollut luontaista paloa tai tyylikkyyttä esteille, mutta tammalla itsellään oli rytmitajua, kiva laukka ja ainakin toistaiseksi sen hypyissä oli ollut jonkinlaista varovaisuutta. Ei se kaikkein varovaisin ollut, mutta rohkea, reipas, eikä huvin vuoksi roikotellut koipiaan hypyissä.

Nostin kokeeksi laukan lävistäjällä ja kappas, Helinä vaihtoi automaattisesti laukan suunnan vaihtuessa. Olin tyytyväinen tamman omasta valinnasta, mutta toivoin että dressage prospectia hevosesta leipova Thomas ei nähnyt, että vastalaukoissa lävistäjällä on edelleen tulevaisuudessa tekemistä.

13. elokuuta 2020

Koulukilpailut kotikentällä

Thomas ratsasti Helinällä Sjöholman ulkokentällä luokan Helppo C:1, joka oli "muuten hyvin tasaisen rauhallinen rata, mutta suunnanmuutos harjoituslaukassa hevonen vaihtaa laukan."

12. huhtikuuta 2020

Nuorten kilpailut Virvatulen ponitilalla

Tuomarin, Bella Nylundin kommentti: "Disa ja hänen ratsunsa Murroksen Häivä toimivat lämmittelyssä oikein hyvin yhtenäisenä ratsukkona. Työskentely oli varmaa ja mutkatonta, mutta kävin kuitenkin antamassa muutamia vinkkejä ratsukolle. Muistutin erityisesti tarkoista reiteistä ja siitä, että tamman tulisi tehdä täsmällisesti. Ratsukon yhteistyö oli kuitenkin pääosin erittäin sujuvaa ja radallakin meni kohtalaisen hyvin."

23. maaliskuuta 2020

Nuorten harjoituskoulukilpailut kotikentällä

Nuorten hevosten harjoituskoulukilpailujen aamupäivä sarasti kauniin aurinkoisena, mutta pirun tuulisena. Toivoin tuulen vähän tyyntyvän, jottei tarvitsisi pelätä ratsastajien lennättävän leijaa. Luokissa ei ollut liiaksi osallistujia, mutta tallipihalla oli silti hyvä tohina päällä. Sellaisesta meidän Hellu ei ollut kuullutkaan, joka on helppo uskoa, kun katsoi kuinka pöllämystyneen oloinen nuori suomenhevonen oli. Siinä missä orit vaikuttivat olevan järjestään todella hyväkäytöksisiä, Helinä jännitti verryttelyyn marssiessa joka ikistä lihastaan ja tervehti höristen jokaista vastaantulijaa. Pieni ramppikuume sallittakoon, sillä hevonen ei ole eläessään käynyt muualla kuin KV-tilaisuudessa.

"Tsemppiä!" Eva huikkasi päästäessään meidät radalle. Tunsin kuinka Hellu, joka oli jo verkan aikana vähän uskaltanut rentoutua, jännittyi tajutessaan, etteivät verryttelykaverit seuraisi mukaan kouluaitojen toiselle puolelle. "Ihan niin kuin olisit ennen välittänyt mitä toiset hevoset tekee" kuiskasin tammalle, omien polkujensa tallaajalle. Helinä ehkä liikkui eteenpäin, mutta ohjattavuudeltaan se oli kuin suuri sotalaiva, jota ei ihan niin vain käännelty. Linjat olivat suurpiirteisiä, täytyy myöntää, mutta saimme kuitenkin pidettyä radalla jutun juonesta kiinni. Puolessa välin rataa pystyin jo vähän hymyilemään hyvässä ryhdissä ja alkujärkytyksestä rentoutuneen hevosen hyväntuulisuudelle ja tarmokkuudelle. Jäipähän ainakin hyvä maku itselle radasta ja toivon mukaan Helinällekin kivat muistot ensimmäisestä kisakokemuksestaan.
-Thomas

Tuomarin kommentti: "Helinä eteni korvat hörössä ja rinta rottingilla. Mitä rivien välistä ymmärsi, Thomas joutui selkeästi muutamaan otteeseen keskustelemaan hevosen kanssa mihin nyt mennään. Nuori tamma olisi porhaltanut mieluusti omia reittejään, mikä näkyi erityisesti kaarevia teitä ratsastaessa, kun hevonen ei lähtenyt kääntymään halutulla tavalla. Hevonen ansaitsee plussapisteet reippaudesta, yritteliäisyydestä ja rennosta liikkumisesta."

20. helmikuuta 2020

Hellu treenaa

Helinän ratsutus on edennyt hyvässä yhteisymmärryksessä talven aikana. Viime talvena, ennen varsomista, tamma totutettiin satulaan ja nyt on jatkettu siitä mihin silloin jäätiin. Hellu on tosi rohkea ja ottaa uudet asiat kiitettävällä uteliaisuudella, tai enemmänkin välinpitämättömyydellä, vastaan. Oppi on kuitenkin pitänyt pilkkoa pieniin osiin, sillä hevonen on helposti tylsistyvää sorttia. Olemme oppineet työskentelemään tamman kanssa niin, että jos se ei ole uudesta asiasta moksiskaan, teemme pari toistoa ja se on siinä.

Helinä on saanut jättää vieroitetun varsansa Hämiksen pihattoon muiden tammojen riesaksi ja keskittyä itse omaan kuntoprojektiinsa. Tammalla on tallipihassa uudet kamut ja uudet kuviot. Hellun parhaita puolia on ehdottomasti sen mutkattomuus. Nytkin se on sopeutunut uuteen majapaikkaansa niin hyvin, ettei ole tosikaan.

22. maaliskuuta 2019

"Maltti on valttia, mutta odottavan aika on pitkä"

Kisaturnee Ruotsissa päättyi toissapäivänä ja koko hevosrevohka, mukaan lukien kaksi omaa hevosta ja kaksi uutta myyntihevosta, laitettiin matkalle kohti Belgiaa. Ratsastaja sen sijaan otti lennon Suomeen, sillä koti-ikävä alkoi jo puristaa rinnassa. Miten mukavaa olikaan nähdä oma talli ja kaikki omat hevoset pihassa.

"Vieläkö Helinä on tiineenä?" katsahdin ruunikon suomenhevostamman vatsanseutua ja sen jälkeen aviomiestäni Thomasta ilkikurisen epäilevästi. "Niin, sehän on nyt samaa kokoa kuin Tuuli normaalisti." mieskin laski leikkiä. Varsa mahtui suurilinjaisemman ja isomman tamman mahaan paljon sutjakammin, eikä Hellu ollut vielä niin pyöreän näköinen kuin mitä olisin odottanut. Hoitopaikalle harjattavaksi otettu nuori tamma kuopaisi tylsistyneenä kumimattoa ikään kuin sanoakseen, ettei sillä ole aikaa hukattavana paikallaan nököttämiseen. "Vähän malttia neiti!" murahdin tammalle. Tamma tyyntyi, kun esittelin sille mitä kaikkea varusteliikkeistä oli tarttunut matkaan juuri Helinää silmällä pitäen.

Samalla kun Thomas haki minut lentokentältä, poikkesimme "pikku lenkin" kautta Sokan siskosten pitämään varusteliikkeeseen. Hellun kanssa katsotaan ratsun juttuja ehkä ensi syksyn ja talven aikana, mutta ostoskassiin pakattiin jo valkeat kisahuovat ja punaiset kotihuovat, koulu- ja estekäyttöön tietysti omansa. Isabellan mallistossa vain oli niin täydellistä punaista Hellulle. "Mistä tiedät onko tamma edes hengissä tämän kesän jälkeen?" Thomas yritti hillitä shoppailujani, mutta turhaan. En vain malta odottaa, että pääsemme käymään Helinän kimppuun täydellä tohinalla ja näkemään mihin kaikkeen siitä oikein on. Maltti on valttia, mutta odottavan aika on pitkä...

20. kesäkuuta 2017

XVIII nuorten kouluhevosten laatuarvostelu

Heluna on suvullisesti meritoituneempi kouluratsastuksen saralla, joten suomenhevosvarsojen omia kisoja odotellessa lähdimme tamman kanssa KV-tilaisuudessa pyörähtämään.

Honkkeli oli muiden 3-vuotiaiden joukossa melko keskenkasvuisen oloinen ja saikin rakennepisteitä vain 5/10. Onni kääntyi kun tamma pääsi liikkeeseen. Askellajeista tuli hyvät pisteet, mutta hieman yllättäen ravista tamma sai eniten kehuja.

Loppujen lopuksi Helinä oli 3-vuotiaiden sarjassa tilaisuuden toiseksi paras eli Luokkavoittaja II.

13. toukokuuta 2017

Irtohypytystapahtuma Adinassa ja Sjöholmassa

"Lauantaiaamu valkeni Adinassa kirkkaana ja lämmintä oli keväisen mukavat viisi astetta. Tänään oli odotettu ja jännitetty irtohypytyspäivä meillä, johon oli ilmoittautunut kaikkiaan vajaat parikymmentä nuorta 3-vuotiasta mukaan hyppäämään. Laitettuani makkaranpaistajalle grillin kuumaksi suuntasin kohti maneesia rakentamaan muutaman ahkeran hoitajan ja Disan kanssa rakentamaan rataa. Saimme juuri ja juuri sen tehtyä kun ensimmäiset jo kaartoivat pihaan." -Jannica

Hellu lähti reissuun katselemaan maailmaa. Järjestimme yhteistyössä Adinan kanssa irtohypytystapahtuman 2-3-vuotiaille nuorille ratsun aluille. Helinän estekujan korkeudeksi valittiin maltillinen 70cm, joka on kotona pari kertaa sujunut ihan ok.

Helinä sai tekniikasta 5, hyppykapasiteetista 9 ja yhteistyöhalukkuudesta 4.5 pistettä. Keskiarvoksi tuli näin 6.1 pistettä, jolla sijoittui ryhmässä kolmanneksi.

27. huhtikuuta 2017

Ikäluokkavarsa - or not

Onneksi Helinä on sen verran reilun kokoinen varsa, ettei kukaan kyseenalaista sanojani, kun kerron sen olevan 3-vuotias. Todellisuudessa tamma on suurinta osaa ikätovereistaan ainakin puolta vuotta nuorempi. Sen vuoksi teimme Thomaksen kanssa päätöksen, että etenemme Helinän kanssa hyvin hitaasti hevosen ehdoilla. Kova tuo on kasvamaan ja tuntuu, että koordinaatiokyky ja tasapaino on aina välillä koetuksella. Tammalle ei ole nyt oikein kunnon painikaveriakaan, vaan se on ollut siivon Lunan kaitsettavana nyt kun tamman molemmat laiduntoverit ovat viimeisillään kantavina.

Kasvua ei huomaa välttämättä heti itse, kun tammaa tuijottelee seitsemän päivää viikossa, mutta kengittäjämme Rolf huomautti tamman ottaneen tässä kahden kuukauden aikana jonkinlaista kasvupyrähdystä. Mies kuitenkin kehui, ettei se nyt mikään aivan ruma ankanpoikanen ole, vaan kasvu on ollut tasaista. Hyvä niin, sillä tarkoituksena on kokeilla Helinän kanssa irtohypytystapahtumaa, jonka järjestämme yhteistyössä Jannican Adina-tallin kanssa.

1. maaliskuuta 2017

Taustasta kiitos Subtle Patterns, grafiikka Amreta's Graphics