Oleanterin Y Fannod

virtuaalihevosen päiväkirja

8. joulukuuta 2023

Seppele Cup, talven päätuotos

Seppele oli tullut tutuksi marraskuisten keskiviikkokisojen myötä, joten Auralla oli vain hyvin lievää kisajännitystä. Eikä ehtinytkään jännittää, kun oli saanut lähteä matkaan kahden hevosen voimin ja yritti pysyä kirpsakassa pakkassäässä lämpimänä. Varpaita ja sormenpäitä kipristeli kylmyydestä, joten ei auttanut kuin siirtyä harjaamaan Kamua, joka oli koristellut päänsä heinäsilpulla matkan aikana. Muutakin valmisteltavaa riitti. Karsina- tai jabapaikkaa ei oltu varattu perjantaipäivälle, koska matkaan lähdettiin Ategolla ja aikuiset pihistelivät järkeilivät selviävänsä illasta kahden ratsastajan ja kahden apukäden voimin. Olisi ollut luksusta saada laittaa hevonen kuntoon lämpimämmässä, mutta ainakin oli lämmin living omaan valmistautumiseen jos ei muuta.

"Antaakohan tuomari yhtä hyviä prosentteja Seppele cupissa kuin keskiviikkokisoissa?" Aura pohti, koska kyseessä oli ensimmäinen cupissa ratsastettava helppo B hänelle ja marraskuisista starteista oli tullut kannustavaa palautetta.
"Eiköhän, jos ratsastat yhtä hyvin" samaan luokkaan nuorella suomenhevosellaan valmistautunut Disa ja groomina matkassa mukana ollut Chrisse totesivat ykskantaan satuloidessaan liuhuliinakkoa Pyryä. - "Ei mitään paineita!"

Kamu alkoi vain 121 cm korkeana jo jäädä vähän pieneksi Auralle, jonka vuoksi poni piti ehdottomasti saada Seppeleeseen mukaan starttaamaan HeB, sillä ensi vuonna tilaisuutta ei enää välttämättä tulisi. Juuri kun oppi toimimaan yhden mörököllin kanssa, pitäisi taas siirtyä seuraavan ratsuun. Kun tulevaisuuden murehtiminen piti jättää taka-alalle ratsukon suunnatessa kohti verryttelyä, Aura tunsi fiiliksensä olevan ennemminkin odottava, innostunut ja motivoitunut. Kamu ei ehkä niinkään hehkunut samoja ajatuksia, ainakaan ulospäin. Onni onnettomuudessa oli, ettei se jaksanut myöskään keksiä omia kommervenkkejään, vaan lompsi rauhassa eteenpäin kuin mikäkin pyhäkoululainen. Aivan kuin poni olisi tiennyt, että hetken kun vielä pinnistelisi, niin avautuisi portit eläkeputkeen.

1. syyskuuta 2023

Seppele Cup, syksyn päätuotos

Kamu lennätti ratsastajansa komeassa kaaressa maistelemaan Sjöholman ulkokentän hiekkaa. Matka pikkuponin satulasta alas ei ollut pitkä, joten pientä kyynärpäähän tullutta nirhaumaa lukuunottamatta kolaus oli Auralle lähinnä henkinen. Vaikka ratsu oli ottanut ritolat, koska viereisen laitumen hevonen innostui pukkilaukkaspurttailemaan, pari sekuntia myöhemmin poni ei enää muistanut mitään sellaista tapahtuneen. Vapaaksi päässeen Kamun reipas ravi hiipui askel askeleelta tuttuun vanhaan mateluun, kun poni lähestyi kentän keskellä olleita kukkakoristeita. Niitähän se meni mutustelemaan, mitäs muutakaan. Ahmatti mikä ahmatti. Ripeästi jaloilleen kavunneen ratsastajan oli helppo napata Kamu siitä takaisin talteen.

"Sattuiko?" tapahtumasarjan tallipihalta nähnyt Cessi huuteli kauempaa. Aura heilautti kieltävästi päätään pyyhkiessään hanskalla ylimääräisiä hiekkoja pois vaatteiltaan.
"Hyvä, eikun takas selkään vaan! Pärjäätkö?"
Aura nyökkäsi myöntävästi.

Olihan se vähän noloa Auran mielestä, että kun hän sai, tai oikeastaan tilanteen vuoksi joutui, ratsastamaan viimeistelyt itsekseen, heti kävi näin. Tallilla oli iltapäivällä harvinaisen hiljaista sjöholmalaisten muiden menojen vuoksi, joten tyttö valmistautui viikonlopun Seppele Cupiin rauhassa. Auran äiti saapuisi tallille vielä illalla, jolloin edessä olisi Kamun perusteellinen pesu ja puunaus. Sen jälkeen olisikin jo kiire kotiin tekemään omat valmistelut ja rukoilemaan, että poni pysyisi koulupäivän ajan puhtaana.

Huomiset kisat Seppeleessä jännittivät toden teolla, sillä Aura ei ollut ollenkaan varma mitä poni voisi keksiä. Syy epävarmuuteen oli hetki sitten sattuneiden tapahtumien lisäksi viimeisimmissä kisoissa, joissa ratsukko oli ollut kaukana parhaimmastaan. Ne kisat olivat välitavoite ennen Seppele Cupia, joten tottakai huonot prosentit harmittivat Auraa, ja nyt vielä kaupan päälle kaikki muu sähellys ponin kanssa. Kamu ei ollut mikään ohituskaista voittajakehään, mutta kaiketi ponin oli tarkoitus kasvattaa ratsastajana. Ehkä Kamu oli se hänen velmu, jekkuileva poninsa, jonka kanssa sai vuodattaa verta, hikeä ja kyyneliä, ja jota vielä jonain päivänä muistelisi muistojen kultaama kyynel silmäkulmassa. Mutta ei vielä tänään.

20. toukokuuta 2022

Seppele Cup, kevään päätuotos

You can have a little control but I'm still in charge

Tuttu ja turvallinen shettis alkoi olla Auran ratsuksi jo vähän pienehkö, joten tämän vuoden Seppele Cupia silmällä pitäen oli tehty koko kevään ajan vaihtoa astetta isompaan poniin, jonka kanssa tyttö muodostaisi sopusuhtaisemman parin. Kamu-ruuna oli kokenut kisakonkari, mutta se ei päästänyt ratsastajaansa helpolla - etenkään nyt, kun se oli saanut olla pihakoristeena kaksi vuotta ja sai maistaa palan auvoisemmasta elämästä. Auran isosisko oli startannut pikkuponin kanssa aikanaan helpossa A:ssa, joten Seppeleessä ratsastettava helppo C olisi ruunalle piece of cake, jos se vaan niin haluaisi. Kun kyse oli Kamusta, yllättävän moni asia saattoi mennä aivan päälaelleen hyvistä lähtökohdista huolimatta.

Niinhän siinä kävi, ettäkisapäivä tuntui olevan kaikkea muuta kuin glooriaa. Innokkaan aloittelevan kilparatsastajan vastoinkäymisten kestävyyttä mitattiin oikein olan takaa aamusta alkaen. Kamu oli edellisenä iltana puunattu viimeistä häntäjouhea myöten ylellisessä spa-hoidossa, jolle poni viittasi kinnasta heti seuraavana aamuna. Tynnyrin mallinen poni, jonka päälle ei ollut ikinä mikään rätti istunut kunnolla, onnistui tarhaan päästyään riisuutumaan loimestaan ja piehtaroimaan oikein kunnolla. Onneksi Kamu oli punaruskean värinen muutenkin ja vahinko huomattiin hyvissä ajoin, joten apukäsien kanssa Aura sai vielä puunattua ratsunsa sen näköiseksi, että kotipihasta uskalsi poistua. Edellisen ponin kanssa tyttö nautti juuri siitä, että sai laittaa ponin kauniiksi, mutta nyt oli tyytyminen herra hampuusiin.

Kisapaikalla Kameleontti laittoi vielä yhtä pykälää isomman ponivaihteen silmään. Verryttelyssä Auran keskivartalon lihaksia koeteltiin, kun ruuna spookaili kulmia, koristeita, jopa muita ratsukoita, kunnes hetken poukkoilemisen jälkeen kaikki olikin ihan hyvin. Vaikka loppuosa verryttelystä meni jo suotuisammissa olosuhteissa, ratsastaja epäili kaiken olevan vain tyyntä ennen myrskyä, sillä itse suoritus ratsastettaisiin eri paikassa, Seppeleen ulkokentällä. Tottahan se oli osittain, sillä ulos päästyään Kamun piti taas vähän kyttäillä kaikkea. Aura keskittyi siskonsa vinkistä ratsastamaan vain huolellisesti oikeat reitit, vaikka vähän hankalaa oli, kun poni yritti puskea omia reittivalintojaan. Mikälie koulurata oli Kamun mielestä työn alla. Sentään yhdestä asiasta ratsukko oli 100 % samaa mieltä, kun Aura kurvasi ponin kanssa pitkältä sivulta käännöksen kautta keskihalkaisijalle ja alkoi tavailla pysähtymistä. Kamukin sen tiesi, että lopputervehdykseen oli parempi seisahtua nätisti tasajaloin, niin pääsi joskus poiskin.

7. elokuuta 2020

Kamun uusi ratsastaja

Kamu antoi hieman vastahakoisesti kesälaitumelta kiinni ja käveli vierelläni pyöreä vatsa puolelta toiselle vaappuen. Hyvä, että ruuna edes muisti enää, miten taluttaessa pitäisi kävellä eteenpäin ihmisen vierellä, niin metsittynyt siitä oli tullut sen jälkeen, kun itse kasvoin sille liian isoksi ja uutta ratsastajaa ei ollut tarjolla. Kamu yritti stoppailla jokaisen herkullisen ruohotupsun kohdalle ja sain hoputtaa sitä aika lailla.

Pikkusiskoni Aura odotti meitä tallissa. Halusin kesän alussa ratsastuksesta innostuneen tytön menevän ponilla, joka opetti itselleni kaiken lajista. Ruunan kanssa oli reissattu Englannissa ja Ruotsissa. Sain teini-iässä kallisarvoisia muistoja, joihin palasin vielä tänäkin päivänä.

"Se on sitten vekkulimpi kuin Dahlia eli kannattaa varoa hampaita" opastin siskoa, kun laitoin ponin hoitopaikalle molemmin puolin kiinni – "rapsutuksista se kyllä tykkää" lisäsin kiireesti, etten maalailisi Kamusta liian pelottavaa kuvaa Auralle.

Rasvailin maailman pehmoisinta vaaleanpunaista turpaa, joka oli vähän palanut elokuisessa auringonpaisteessa. "Noniin Kamuzzi, sinulla on nyt uusi ratsastaja, katsos tässä on Aura" puhelin pikkuponille, joka katseli vaalean otsatukkansa alta vuoroin meidän kahden puuhia, vuoroin tallissa vipeltäviä koiria. Ruunan ilmeikkäistä silmistä näki, että se oli kahden vaiheilla oliko tämä yhtään hyvä juttu. Se taisi olla varma, että viimeaikaiset lokoisat poninpäivät olivat ohi.

Puin Kamulle varmuuden vuoksi suitset, jos se alkaisi possuilla maastolenkillä. Vanha satula ei istunut kunnolla ponttoonin mallisen ponin selkään, joten alkuun olisi tehtävä asioita maasta käsin. Taluttelin itse Kamua, kun ei siitä voinut olla aivan sataprosenttisen varma. Aura tuli hänelle jo tutuksi tulleen Salli-ponin kanssa meidän perässä ratsain. Vanhempi tamma oli niin varmajalkainen ja otti ainakin aikanaan Kamun ja poikansa Rollen mahdolliset temppuilut aika lunkisti. Salli oli hyvä rauhoittava pari ruunalle.
-Liina

8. tammikuuta 2017

Welsh mountain-viikon koulucup

Kamu, Chrisse ja Liina taustajoukkoineen lähtivät taas pyörien päälle haistelemaan ulkomaiden tuulia. Chrisse on aina paikallinen oppaamme, kun matkan suuntana on Brittein saaret.

Koulucupissa loppusijoitus oli viides.

16. huhtikuuta 2016

Päivät orina ovat ohi

Niin siinä vaan kävi useamman vuoden kestämisen ja sietämisen jälkeen, että varasimme Kamulle ajan ruunaukseen. Ajankohta hieman venähti luottoeläinlääkärimme satutettuaan kätensä ja oltuaan sen vuoksi sairaslomalla, mutta nyt Rastivuoren Kaisa pääsi paikalle tekemään kotiruunauksen. Kamulle ei juurikaan ollut käyttöä siitoksessa, vaan se oli toiminut ainoastaan Liinan kouluponina. Kukkulan kuninkaana itseään pitävä poniori oli toisinaan niin täynnä itseään, ettei sitä ollut mukava antaa lapsen käsiin. Tietynlaiset maneerit ja orimaisuudet varmasti jäisivät Kamun käytökseen, sillä se oli jo 10-vuotias, mutta toivoimme ruunauksen vievän mukanaan muun turhanpäiväisen pröystäilyn tarpeen ja mahdollisuuden vahinkovarsojen tekoon.

Kun ruunauspäivä vihdoin koitti, Kaisa sanoi toimenpiteen menneen kuin oppikirjassa. Hän antoi ohjeeksi pitää Kamu kävelytystoipilaana parin viikon ajan. Sen jälkeen Liina voisi aloittaa kevyesti palailemaan takaisin arkisen aherruksen pariin. Toivoin, että ruunaus olisi vienyt vähän menuja ponista, jotta se jaksaa toipilasajan yli.

1. huhtikuuta 2016

B-ratsastusmerkki Metsälammen ratsutallilla

Liina suoritti B-ratsastusmerkin Kamulla Metsälammen ratsutallilla.

1. Miten ensimmäisen harjoituksen pysähdykset sujuivat?
Kamu oli alkutunnista hieman tahmeahko pysähdyksissä ja liikkeellelähdöissä, mutta vetreytyi mukavasti kun saimme toistoja alle.

2. Mikä oli haastavinta toisessa harjoituksessa?
Kamu innostui laukkaamisesta ja olisi mieluusti jättänyt lyhyen käyntipätkän välistä. Mikäli sain siirrettyä ponin käyntiin, se oli hyvin jännittynyttä. Myös peruutus oli jäädä vähän hätäiseksi.

3. Millainen ratsusi oli tällä tunnilla?
Kamu oli tavalliseen tapaansa alkuun hieman hitaampi, mutta virkistyi huomattavasti loppua kohden.

4. Mikä oli kaikista haastavinta tällä tunnilla?
Haastavinta oli ylläpitää tasainen tuntuma poniin, jota alkuun sai herätellä ja toisen harjoituksen aikana puolestaan toppuutella.

5. Tunnin aikana Sinte huomautti sinulle monta kertaa samasta asiasta. Mistä?
Sinte muistutteli, että saisin olla vaativampi ponini kanssa ja reagoida nopeammin esimerkiksi silloin kun ratsuni hidastaa omin päin vauhtia. Kamu menee helposti sieltä missä aita on matalin, ellei sen kanssa ole tarpeeksi topakka.

6. Mistä sait kehuja tunnin aikana?
Pysyin rentona ja sain laukassa intoilemaan alkaneen Kamun kuuntelemaan apujani ja rauhoittumaan, vaikka ensimmäiset toistot menivät vähän plörinäksi.

7. Millaisen tavoitteen haluaisit asettaa itsellesi seuraaville tunneille?
Ensikerralla aion olla heti alusta alkaen reippaampi, jolloin saan Kamun liikkumaan tarmokkaammin eteenpäin ja vastaamaan nopeammin apuihin.

25. joulukuuta 2015

Tarinakilpailut Pikkulinnun tallilla

Tehtävänanto: Kirjoita tarinan tai runon muodossa kuvaus kilpailupäivästä/suorituksesta omasta näkökulmastasi. Muista kuvailla jouluista tunnelmaa ja koristeita.

"On kauralyhteet aseteltu kauniisti kentän laitaan,
ja tietenkin on ponini aikeissa päästä niitä haukkaan,

Kaikki temput pistää muistiin tallitontut,
ja silloin jää ponilta saamatta piparmintut,

Poronsarvet päässään, vihreäpunainen loimi selässään,
lähtee Kamu radalle korvat höröllään,

Joku poro sinne satulan alle on tainnut eksyä,
sillä ratsulla on vaikeuksia annetuissa avuissa pysyä,

Ponilla on kuviot kiemuraiset kuin lahjanauha,
mutta onneksi on mukana oikein suuri puurokauha,

Sinne tänne vilistäessä ratsastaja valahtaa takaviistoon,
jolloin katsomossa jännätään koska petteri lähtee lentoon,

Joulupukki oli suorittamassa palkintojenjakoa,
mutten ole varma ratsastinko ollenkaan kilttiä ponia"

10. toukokuuta 2015

Tarinakilpailut Ascuns Farmilla

Tehtänanto: Miltä ratsusi maistuisi, jos se olisi jäätelö?
"Kamu on ehkä pieni ja ulkonäöltään vallan ihastuttava, mutta machoilevan toikkarointinsa ja aina niin kirpakan olemuksensa vuoksi sitä voisi verrata mascarpone-lemon-lime -jäätelötötteröön. Kummassakin tuntuu olevan sellaisia ainesosia, että ne tekisi mieli kieltää lapsilta."

15. maaliskuuta 2015

Pikkuponimaasto Leijonalaaksossa

Aamupäivällä kello 11 aikaan lähdimme Leijonalaakson pihasta Jewellin ja tämän Riku-ponin peesissä maastoreissulle. Peräämme saimme vielä kahdeksan muuta pikkuponia, joten tiedossa oli oikea minimittaisten töpöjalkojen rymyreissu, jossa ei tarvitse pelätä jäävänsä isompiensa jalkoihin.

Kamu oli ensin hyvin täpinöissään ja kuikuili takanaan hiippailevaa jonoa herkeämättä. Maasto muuttui metsässä haastavammaksi, mutta onneksi poni tajusi katsoa vähän jalkoihinsakin. Lunta oli paikoitellen polviin asti, mutta maastot tunteva johtoratsukko osasi johdatella meidät pahimpien kinoksien ohi. Kamun kohdalla suurin järkytys oli polulle kaatuneet oksat, joiden yli ori ponkaisi mitä ihmeellisin hypähtelyin saaden ratsastajansa ja pari muuta takana tulevaa ratsastajaa naurahtelemaan. Pian olimme kuitenkin päässeet kapuamaan kallion huipulle ja kuinka kauniit maisemat eteen avautuivatkaan!

Saatuamme ihastella tarpeeksi kauan upeita maisemia lähdimme jatkamaan matkaa kalliolta alaspäin. Kiipeäminen ylös, taituroiminen alas ja rämpiminen keväisessä kunnossa olevan pellon läpi sai puristettua pirtsakkana matkaan lähteneestä Kamustakin ylimääräiset höyryt pois. Poni löntysteli rennosti hiekkatien reunaa ja uskalsin antaa sille vähän pidempää ohjaa, vaikka edellä menevä Riku välillä hieman säpsähtelikin omiaan. Koko ponipoppoo pysyi kohtalaisen hyvin ruodussa, vaikka vaihdoimmekin hetken kuluttua vauhdikkaampaan askellajiin. Kamu kipitti kuuliaisesti, vaikka vauhtia oli kuin raviponilla konsanaan. Keventäminen pienen ponin tikittävässä ravissa ei kuitenkaan ollut mitään herkkua, joten huokaisin helpotuksesta Jewellin kajauttaessa ilmoille laukkakäskyn. Kamu malttoi juuri ja juuri kuunnella apujani ampaistessaan reipastahtiseen laukkaan. Poni korjasi pisteet kotiin keulahevosen saadessa edessämme yht'äkkisen pukkirodeohepulin. Ennätin pelästyä Kamun ottavan osaa ilotteluun, mutta onneksi tässä vaiheessa matkaa oria ei enää jaksanut innostaa mikään ylimääräinen sähellys, ja se pudotti raville. Jewell sai ratsunsa hallintaan alta aikayksikön, joten siirsin Kamun takaisin laukkaan ja jatkoimme matkaa hymyssäsuin.

Kiipeilyn ja laukkailun jälkeen otimme loppumatkan hieman rauhallisemmissa merkeissä.

-Liina
(omistajan kirjoittama)

15. joulukuuta 2014

Kilpamatka Etelä-Ruotsiin

Kamun kanssa on tullut matkattua ennenkin Ruotsiin, joten emme epäröineet osallistumisen kanssa hetkeäkään huomatessamme Karlshamnin lähettyvillä sijaitsevalla Marvel Ponies -tallilla aivan nappi luokan. Matkailuun tottunut Kamu ei ollut reissusta moksiskaan, vaikka tapansa mukaan lastaustilanteet oli elämää suurempia tapahtumia. Liina ratsasti hyvän tasaisen radan ja sijoittui kahdeksanneksi. Pari pientä rikkoa sattui laukassa, mutta muuten kaksikon menoon ei voi olla muuta kuin tyytyväinen.

Tarinakilpailun tehtänä oli kertoa kuusi adjektiivia, jotka kuvailevat meidän joulua.

"Glöginmakuinen
Omena-riisipuuroinen
Darwinistinen

Joulukukkainen
Univelaton
Lumikinoksinen"

11. joulukuuta 2014

Koulukilpailut Jukolassa

Tarinakilpailun tehtävänantona oli kiteyttää suoritus lauseeseen, jonka kaikki sanat alkavat samalla alkukirjaimella kuin ratsun lempinimi:
"Kuuseen kurkottaessa katajaan kapsahdimme konin kipittäessä kiitoravia."

13. toukokuuta 2014

Poniryhmän puomitunti Havimäen ratsastuskoululla, opettajana Helena

Liina on koulukiemuroiden ohessa innostunut vähän jumppaamaan Kamua puomien kanssa. Poni on kuitenkin siitä hieman kimurantti, että edes maahankaivettu puomi ei voisi kiinnostaa sitä vähempää. Kiireitä on ollut sen verran, ettemme ole ehtineet paneutua ratsukon uuteen estevillitykseen kunnolla valvovan silmän alla. Passitimme tytön Havimäen ratsastuskoululle puomitunnille tallin tarjotessa mahdollisuutta mennä kokeilemaan kyseisen paikan opetusta. Poniratsukko suoritti erilaisia puomitehtäviä niin suoralla kuin kaarevallakin uralla ja kaikissa askellajeissa. Käynti- ja ravitehtäviä mentiin ryhmässä, mutta laukaktehtävät suoritettiin omalla vuorollaan.

Tuntia pitäneen Helenan terveiset: "Kiva nähdä uusia tuttavuuksia tunnilla! Teillähän sujui tosi hyvin nuo puomitehtävät, lähinnä alkuverryttelyissä ja ensimmäisissä puomitehtävissä oli vähän tahmeutta ja ongelmaa yhteistyön toimivuuden kanssa. Muista puomeilla aina katsoa sinne minne olet menossa ja varsinkin kaarevalla uralla ole apujen kanssa tosi tarkkana. Siellä raviympyrällä varsinkin katso aina minne menet ja aseta vaan vielä reippaammin ponia."

0. kuuta 2014

Otsikko

Lumien ennenaikainen sulaminen ja lämmenneet kelit ovat laittaneet Kamun kuupan aivan sekaisin. Poniori on aivan varma, että kevät on koittanut, joten on aloitettava oman kuninkuuden toitottaminen muulle maailmalle. Kolmena eri vuodenaikana Kamu keskittyy suurinpiirtein olennaiseen, mutta kevään kynnyksellä pienikokoinen ja isoegoinen poni yrittää ehtiä sataan eri paikkaan.

15. heinäkuuta 2013

Helppo C -tasoinen alkeistunti Kidlingtonissa, opettajana Filippa Butler

Liina, Christine ja Liinan äiti suuntasivat pienelle kesäreissulle Norwichin suunnalle itäiseen Englantiin. Matkalle lähti mukaan myös Kamu, jolla Liina kävi läheisen Kidlingtonin ratsastuskoulun alkeistunnilla. Tunnin piti aikoinaan kouluratsastuksen saralla hyvin menestynyt brittiläistynyt saksalaisnainen Filippa Butler, joka sai tehtävien helposta tasosta huolimatta nuoren Liinan oivaltamaan joitakin pieniä asioita, joilla ponin saa kulkemaan hieman paremmin myös tämän päivän kaltaisina känkkäränkkäpäivinä.

"Liina ja Kamu saivat alkuun hieman taistella yhteisen sävelen löytämiseksi vauhdin suhteen, mutta Liinan antaessa tarpeeksi eteenpäinvieviä apuja sai tämä poninsa kulkemaan tomerammassa tahdissa. Aika ajoin tunnin aikana yritti Kamu luistaa työnteosta ja pudottaa temponsa löntystelyksi, mutta Liina pyysi hienosti poniltaan lisää yritystä. Muutaman kerran kieltäytyi Kamu kääntymästä lainkaan voltille, könötti vain uraa pitkin purren hammasta. Liina taisteli kuitenkin reippaasti ja sai kuin saikin oriin lopulta käännettyä uralta ja Sianan takapuolesta pois voltille. Askellajivaihdot olivat tälle ratsukolle helppo nakki, laukka nousi kerran jopa käynnistä."

5. toukokuuta 2013

Pikainen reissu Ruotsiin

Meidän on pitänyt Thomaksen kanssa poiketa miehen entisen työkaverin uudella tallilla Tukholman lieppeillä, mutta reissua on aina lykätty tulevaisuuteen kiireiseen aikatauluun vedoten. Kevään kisakalentereihin napsahti lähes kuukauden tauko toukokuun alkupuolelle, joten Thomaksen painostuksesta suostuin sysäämään tallin Christinen vastuulle ja lähtemään lahden toiselle puolelle lyhyelle matkale. Vaikka reissuun oli kova hinku, Thomakselle oli ilmeisesti jo ajatuksena liikaa olla muutama päivä erossa rakkaasta Luna-hevosesta, sillä mies päätti ottaa tamman mukaan Ruotsiin. "Voisihan sillä yhden kouluradan mennä siellä, näkeepähän neitikin vähän maailmaa", mies selitteli toimiaan. Vastaiskuksi juonimme Chrissen ja Liinan kanssa ilmoittavamme myös Kamun samaan luokkaan. Lahjakas ratsastajanalku, Liina, on sopinut ponin kanssa yhteen paremmin kuin osasimme odottaa ja tottakai Luna tarvitsee seuralaisen matkalle.

Thomaksen, hänen entisen työkaverinsa ja monen muun naama oli venähtää, kun Liina ja poni suoraan sanottuna leijailivat Helppo B nollan radan läpi. Ei olisi uskonut, että näinkin lyhyen ajan sisällä nuori tyttö ja suhteellisen kokematon ja vänkä poni saisivat noin uskomattoman siistiä ja harmoonista jälkeä aikaan – ja vielä ulkomaan kisareissulla! Ihailin valtavasti sitä, kuinka Kamu näytti olevan valmis tekemään aivan mitä tahansa, mitä Liina siltä keksisi pyytää. Se on paljon ponilta, joka on perusluonteeltaan aika mukavuudenhaluinen ja omapäinen.

Olimme varmasti hulvaton näky Christinen tuodessa Liinan papereita kansliasta kevyesti loikkien.
"VAD är det här? Grattis min fina, 72.6 procent!!"

Lopullisten tulosten tullessa luokan kärjessä vallitsi vahva welshvalta, sillä neljä ensimmäistä sijaa olivat welshien valloittamia. Hyvästä, ellei jopa loistavasta suorituksesta huolimatta hieman siinä ehti kuitenkin sydän pompahtaa paikaltaan, kun kuulimme Liinan ja Kamun keikkuvan ykköspaikalla yli puolen prosentin erolla. Hieno voitto!

22. lokakuuta 2012

Riemuisa jälleennäkeminen

Kuukausi sitten sain keskellä talliremontin tiimellystä melko yllättävän puhelun Walesista asti. Pikkuinen welshmountainorini oli ollut kolmen vuoden ajan liisattuna Swansean lähistöllä tallia pitävällä perheellä, mutta nyt Kamu oli jälleen saapumassa uuteen risteykseen monivaiheisessa elämässään. Rouva Jones oli saanut pari viikkoa sitten vakavan sairauskohtauksen ja tilan eläinten määrää oli päätetty vähentää, kun rouvan kunnon palautumisesta entiselleen ei vielä ollut täysiä takeita. Vaikka Kamu oli koko nelihenkisen perheen suosikki, päätyivät he luopumaan siitä, sekä parista omasta ponistaan.

Suoraan sanottuna en ollut varautunut ottamaan Kamua takaisin vuosiin, sillä uskoin sen löytäneen hyvän kodin Jonesin perheen hoteista. Kaikkea saattoi kuitenkin sattua ja nyt minulla oli muutamia päiviä aikaa keksiä mitä tekisin pienelle ponilleni. Yllättäen Thomas ja Niklas olivat etunenässä rohkaisemassa minua ottamaan Kamu kotiin Sjöholmaan, nyt kun on kerrankin tilaa. Ihmettelin asiaa, sillä muiden ponien kohdalla etenkin ensin mainittu mies oli ollut kovin vastahakoinen.

Puntaroin asioita parin päivän ajan, kunnes päädyin veljesten kanssa samoille linjoille. Eiköhän pikkuponille jotakin tekemistä täällä Sjöholmassakin. Teimme Niklaksen kanssa reissun Walesiin, josta saavuimme kotiin mukanamme mitä rehvakkain, mutta suloisin poniori – Kamu.

Taustasta kiitos Subtle Patterns