Quand Revient L'Été FRA - päiväkirja

13.3.2019

SIM Routine Trophyn yllätysmenestyjä

Ruotsissa Stall Falkencreutzin ylellisissä puitteissa pidettävä SIM Routine Trophy oli jotain, jonka halusin kokea. Pikkuviikoille matkaan lähti Belgiassa asuvat hevoset, Karo ja Linnea, ja Suomesta paikalle tuli uskollinen "jokeriratsuni" Tete. Viime kausi oli ensimmäinen kunnollinen yhteinen kautemme, mutta sen tulokset jäivät laihoiksi.

Teten uurastus oli jaettu kolmelle päivälle: 110cm luokka keskiviikkona, 120cm luokka lauantaina ja toinen samanmoinen seuraavana keskiviikkona. Ensimmäisenä viikkona Tete meillä taisi olla jotain viritys ja yhteensovitusongelmia. Tuntui kuin tamman kavioissa olisi ollut liimaa, sillä niin tuskaisen tahmaista eteneminen oli. Kävin välipäivinä Teten kanssa säätöjä läpi sileällä ja heti kun sain vähän paremmin tuntumaa lempeään jättiläiseeni, tulostakin alkoi tulla. Viimeiseseen starttiin saimme loistavan tatsin, joka siivitti meidät sijoittuneiden joukkoon! Ykköshevoseni Karo ja Linneakaan eivät olleet vielä menestyneet kisaturneella, joten olin erityisen tyytyväinen vanhaan luottopolleeni.

16.12.2017

Isla kokeilee Teteä (kirjoittanut Isla)

Punertavan ruunikko puoliveritamma katseli tekemisiäni lempeillä silmillään tallikäytävällä. Harjasin sen kiiltävää karvapeitettä huolellisesti, kuten tein aina hoitaessani jonkun muun omistamaa hevosta. Tamman omistaja Disa päätti lähteä siivoamaan karsinoita tietäen, että aikuisena hevosihmisenä osaisin varmasti harjata ja varustaa yhden puoliverisen ilman sen kummempaa avustamista - ystävällisesti hän kuitenkin toi minulle ruunikon varusteet huomatessaan harjaustuokioni lähentelevän loppua. Varustin Teten varmoin ottein ja kysyin vielä Disalta missä hän toivoisi minun tammaa ratsastavan. Nainen viittoi kohti ratsastuskenttää ja sanoi itse tulevansa perässä katsomaan.

Ohjasin tamman kuin parkkiruutuun kentän keskelle ja aloin ajatuksissani mittailemaan jalustimia itselleni sopiviksi. Tete seisoi jämptisti paikoillaan eikä välittänyt näpertelystäni sen vierellä satulan kanssa. Kun lopulta sain jalustimet samanmittaisiksi, nousin tamman selkään ja annoin sen ensin kävellä löysin ohjin kentän uraa pitkin. Käynnin aikana tunnustelin ja fiilistelin hevosen askelia, sekä liikkumistapaa jotta saisin parhaan mahdollisen hyödyn irti tämän päiväisestä ratsastuksesta. Viiden minuutin alkukäyntien jälkeen napautin kevyesti pohkeillani ja sain tamman nostamaan pehmeän, mutta pitkäaskelisen ravin uralla. Teetätin ratsulla ihan perinteisiä koulukiemuroita joihin kuuluivat voltit sekä kiemuraurat, välillä otettiin myös käynti- sekä raviväistöjä kumpaankin suuntaan. Tete tuntui allani ihanalta ja nautin sillä ratsastamisesta, vaikka olin tuntenut hevosen alle kolme tuntia. Ruunikon askeleet olivat mukavat istua ja sen tempo myötäili hienosti istuntani mukana, eikä ohjissa tarvinnut roikkua sen pitelemiseksi.

Disa oli tullut jo aiemmin katsomaan aidalle istuen verryttelyäni, kunnes nainen siirtyi kentälle ja alkoi pystyttämään kahta estettä. Kysyin häneltä, että olivatko esteet meitä varten vai oliko kentälle tulossa joku muukin. Nainen osoitti minua nauraen ja kertoi kuinka helppo hevonen Tete oli hypätessä, etenkin jos koulutuuppaaminen tuntui mielestäni mukavalta. Napautin ruunikon kylkiä taas kevyesti pohkeillani ja sain sen nostamaan laukan, joka alkuun meinasi kiihtyä jopa liikaa, mutta säätyi sitten sopivan pyöreäksi kun aloin istumaan syvemmälle satulaan. Ohjasin Teten ensimmäisenä Disan kasaamalle ristikolle, jonka korkeus oli noin 40cm. Tamma loikkasi sen maininnan arvoisella ilmavaralla ja sai aikaan istuntani horjahtamisen, jonka onneksi sain korjattua miltei samantien. Pääty-ympyrän kautta laukkasin tammalla taas kohti ristikkoa, mutta tällä kertaa etukäteen varautuen isompaan loikkaan eikä istuntani kärsinyt ilmavarasta laisinkaan.

Alkuloikkien jälkeen kokeilin Tetellä vielä kahdesta pystyesteestä koostuvaa sarjaa, jotka olivat korkeimmillaan kahdeksankymmenen senttimetrin. Ratsastuksen aika alkoi päättyä aivan liian pian, sillä nautin energisen ja työintoisen tamman selässä istumisesta kovasti. Disa kiitteli minua tamman kokeilemisesta ja minä kiitin naista hevosen lainaamisesta, sekä tietenkin hänen hevostaan hienosta työskentelystä tunnin verran.

29.9.2016

Muutto Susikallioon

Tete kurkisteli uudesta kymmenen neliön kodistaan uteliaana. Aina välillä se kiersi karsinan ympäri, kunnes palasi taas norkoilemaan luukulle. Nojasin karsinanoveen ja kirjoitin WhatsApp-viestiä sormet sauhuten. Kohotin katsettani vasta kuullessani ulko-ovelta lähestyvien askeleiden äänen. Viona heilautti kättään tervehdykseksi astuessaan yksityistalliin sisään. – ”Moi taas. Tulin katsomaan, miten täällä on kotiuduttu.”

Ehdimme nähdä pikaisesti heti kun kaarsin tallipihaan, mutta työt olivat kutsuneet tallinomistajaa jo seuraavaan paikkaan. Tässä välissä ehdin ottaa Teten talliin ja purkaa sen vähäiset tavarat uusille paikoilleen. Riimu, suitset, parit loimet ja hoitovälineet – siinä taisi olla kaikki. Vanha satula oli mystisesti kadonnut aiemmassa paikassa ja tilalle oli koitettu kirkkain silmin tarjota synteettistä penkkiä, jonka päällyskangas oli osin hankautunut rikki, eikä se edes istunut tamman selkään. Satulakaupat siis häämöttäisivät lähipäivinä.

”On se näpsäkän näköinen.” Viona seisahtui meidän kohdalle ja tarkasteli Teteä. Raotin varovaisesti karsinanovea.
”Pikku kirahvi” naurahdin ja silitin tamman lapaa lempeästi samalla kun se kurotteli haistelemaan Vionaa.
“Mitäs se sun aiempi hevonen tekee nykyään?” Viona uteli.
”Kasvaa horsmaa” ilmeeni hieman synkkeni. ”Ylläpitopaikka oli osaava ja puhuttiin jo ihan omistajanvaihdoksestakin. Joku vahinko siellä oli käynyt. Karkuun päästyään Topi teloi jalkansa ja se oli sitten siinä.”
”Hui kamala” Viona kurtisti kulmiaan.
”Tete on ollut kanssa aika paljon muualla ja päätin, että se jää kesälaitumelta suoraan omaan käyttöön. Sopiva tallipaikka piti vaan etsiä.” selitin muuttomme taustoja.
”Meidän avoin haku tuli sitten kuin tilauksesta.” Viona väläytti leveää hymyään.

Tete oli lepuuttanut vuoroin kumpaakin takastaan keskustelumme ajan, mutta oikoi nyt asentoaan ja tuuppasi minua olkapäähän kyllästyneen oloisena. – ”Joo’o, mennään vähän jaloittelemaan.”

Tamma reppana oli muuttanut elämänsä aikana niin monesti, ettei se juuri osannut hätkähtää ison ratsastuskeskuksen hälinää siinä iltakuuden maissa. Parille vastaan tulleelle ratsulle se hörähti kohteliaasti, mutta muuten se oli melko tyynellä mielin. Tete lompsi pitkin askelin ja koitin pysyä harppauksin tahdissa mukana. Vaikka olen itsekin 170cm pitkä, tunsin oloni pieneksi kirpuksi 173-senttisen tamman vierellä.

3.6.2010 Estevalmennus

5-6v ryhmä, valmentaja Erin Braydenir, Grånholmin hevostila

Iso tamma oli vähän raskas ja tahmea alussa, mutte keveni hyvin verryttelyn edetessä. Kun hevosesi tulee etupainoiseksi (mikä nuorella hevosella on ihan normaalia) kuvittele itse istuvasi takajalkojen päällä ja nostavasi polvia niin istuntasi kevenee. Ohjilla voit ottaa kevyesti pidätteitä mutta älä anna hevosen jäädä roikkumaan. Kuten nuorilla, isoilla hevosilla on tapana oli tammallakin vähän kokoamisvaikeuksia puomitehtävillä. Muista itse "luoda" ponnistuspaikka esteelle riittävän ajoissa, muutama metri ennen estettä ei ole sopiva hetki alkaa muuttelemaan ponnistuspaikkaa. Jo kaarteessa tasapainota ja kokoa hevosta jotta se ehtii valmistautumaan tulevaan tehtävään. Jumppasarjalla tamma ponnisti erinomaisesti ja hyppäsi hyvin huolellisesti - mistä on varmasti etua tulevaisuudessa. Olisit saanut kuitenkin lähestyä jo ensimmäistä estettä hiukan lyhyemmässä laukassa jottei viimesessä välissä hevoselle tulisi niin kiire kerätä jalkojaan ylös hyppyä varten. Olin kuitenkin hyvin tyytyväinen suoriutumiseenne viimeisellä tehtävällä, tamman pitkä laukka soveltui hyvin pitkiin esteväleihin ja etenemisenne näytti sujuvalta ja tahdikkaalta.

Quand Revient l'Été on virtuaalihevonen, eivätkä mitkään tapahtumat tässä päiväkirjassa ole todellisia
taustasta kiitos The Inspiration Gallery