Vauhkon Ruupert
virtuaalihevosen päiväkirja
8. joulukuuta 2023
Seppele Cup, talven päätuotos"Latviassa meni niin hyvin, joten haluatko ottaa Roopenkin mukaan Seppeleeseen?" Disa kysyi Auralta jo laivamatkalla takaisin Suomeen.
Ai haluanko? Minultako tätä kysytään?? oli Auran epäuskoiset ajatukset.
"Joo olis tosi kiva" hän tyytyi vastaamaan ujosti, vaikka sisäisesti hihkui onnesta.
Näin Aura päätyi Vauhkon Ruupertin eli Roopen selkään Seppeleen maneesiin verryttelemään muutaman muun ratsukon kanssa. Alkujaan tyttö vain maastoili Roopella äitinsä ja hänen suomenhevosratsunsa seurana, mutta mieli teki kokeilla koulukiemuroita kentällä. Loppu olikin historiaa, sillä tänä vuonna kaksikko oli voittanut pari luokkaa ja kotitreenit sujuivat hyvin. Suomenhevosruunasta oli tullut mainio esiteinin kilpakumppani, koska se oli rento ja rauhallinen tilanteessa kuin tilanteessa. Sen minkä Aura menetti kokemuksessa, hän otti takaisin näppäryydessä ja määrätietoisuudessa. Ruupertti vaati ratsastajalta tietynlaista luonnetta ja osasi mennä sieltä missä aita oli matalin, jos siltä ei muuta halunnut. Auran kanssa se oli löytänyt yhteisen tekemisen sävelen.
Riittäisikö yhteisen tekemisen taso tänään, se vähän jännitti nuorta ratsastajaa. Rata oli sama tuttu, jota oli tullut kurvailtua aiemmin ponien kanssa, mutta Seppeleen maneesi näytti hyvin erilaiselta 30 cm korkeammalta katsottuna. Melkein jo korkeus huimasi, eikä Auran käynyt kateeksi ehkä muutaman vuoden vanhempaa tyttöä, joka verrytteli vielä ainakin parikymmentä senttiä korkeamman tupsujalkaisen työhevosen kanssa.
Hetken muita töllisteltyään ja melkein Disan vinkeän Pyryn kanssa törmättyään Aura, noloudesta punaisena kuin joulutähti, päätti keskittyä tästä edes vain omaan kuplaansa. Roopen satulassa matka taittui kuin huomaamattaan, mistä syystä Aura ei heti tajunnutkaan että ratsastamansa reitti tulisi kohtaamaan oman tallin toisen ratsukon kanssa. Suomenhevosen askel oli joutuisa ja Roope oli yhdessä hujauksessa päässyt pisteestä toiseen, vaikkei se ollut erityisen rivakka, kuten vaikka nimeltä mainitsematon Pyry...
Omalle radalle suunnatessaan heti ensimmäinen täyskaarto oli mennä harakoille, kun Aura myöhästyi kääntämisen kanssa, mutta virheestä sisuuntuneena tyttö otti taktiikakseen ajatella vikkelämmin seuraavia siirtoja, jotta nopeasti eteen tulevat tilanteet eivät pääsisi enää uudestaan yllättämään. Loppurata meni ratsastajan omasta mielestä joitakin stipluja lukuun ottamatta ihan mukavasti, mutta Auran täytyi myöntää, ettei hän ollut hetkeen jännittänyt niin paljon oman arvostelupaperin odottamista, kuin mitä nyt jännitti.
26.-28. heinäkuuta 2021
Työhevosyhdistyksen kesämestaruudetPari vuotta sitten Ruupertti ei niissä parissa ainoassa työhevoskilpailussa, joihin se oli elämänsä aikana osallistunut, varsinaisesti loistanut sitä samaa erinomaisuutta mitä se kotipihassa edusti osatessaan toimia isännän yleis- ja metsäkoneena. Siitä sisuuntuneena Thomas oli harjoitellut entistä enemmän ruunan kanssa erilaisia eteen tulevia tehtäviä ja perinnehommia. Thomaksen hevosmiestaitojen työkalupakkiin oli tullut uusia ulottuvuuksia, kun luonteen puolesta samantyylisestä nuoresta tammasta, Lempistä, piti leipoa ravuri. Nopeisiin kuuraketteihin tottunut mies joutui kohtaamaan umpirauhalliset jöröjukat silmästä silmään. Perehtyminen ja panostus alkoivat pikku hiljaa näkyä ja päivä päivältä hän saattoi ehkä ymmärtää hevostensa sielunmaailmaa paremmin.
Työhevosyhdistyksen kesämestaruuksien käyttöajoluokassa ahkeruus sai tunnustuksen, kun kaksikko onnistui sijoittumaan jokaisena kolmena päivänä osakilpailun parhaan neljänneksen joukkoon. Vaikka Thomas ja Roope eivät loistaneet kärjessä, juuri tasaisuus oli se valtti, jonka avulla heille lopulta siunaantui kokonaistuloksien neljäs sija!
26. kesäkuuta 2018
Estekilpailut Seppeleessä
Tuomarin, Hannele Appelgrenin, kommentti: "Tasainen suoritus, vaikkakin ratsastaja sai punkea läpi koko radan, mutta hyvät oli avut."
Ruupert VOITTI jo kolmannet estekisat! Jos nyt aivan aletaan saivartelemaan, niin aiemmat voitot ovat olleet n. 40cm tasolta, mutta ei tartuta lillukanvarsiin, kun on kerrankin aihetta iloon. Vielä mukavamman voitosta tekee se, että kyseessä oli tyyliarvosteluluokka, jota tuomaroi Seppeleen ratsastuksenopettaja ja vanha kisakonkari Hannele Appelgren, jolla ei kuulopuheiden mukaan ole ihan aina suodatinta puheissaan. Noh, onneksi Ruupertti oli kunnolla ja meidän palaute oli asiallista mutta todenmukaista.
23. kesäkuuta 2018
Juhannuksen vietossa
Perjantainen myrsky ei varsinaisesti houkutellut tekemään valmisteluja sunnuntain pikkukisoja varten. Hevosetkin olivat sen verran virittyneitä kovasta tuulesta ja sen heittelemistä oksista ynnä muista, ettei perinteiseen juhannusmaastoonkaan huvittanut lähteä. Istuimme sitten päätalolla iltaa ja siirsimme muut puuhat lauantaille ja sunnuntaiaamuun.
Lauantai valkeni paljon suotuisampana päivänä. Kasasimme Chrissen kanssa radat valmiiksi kentälle ja huolehdimme paikat precis kuntoon. Ratsastimme Chrissen kanssa vielä pari hevosta ennen kuin nuori nainen kaikkosi muihin rientoihin. Siistiessäni huomisiin kisoihin valmistautuvaa Lintsiä, Thomas saapui talliin luottohevosensa Roopen kanssa. Tarkoitus oli laittaa ruuna koppakärryjen eteen ja lähteä rantasaunalle.
Roope käveli tottuneesti kärryjen edessä kun ajelimme maita ja mantuja halkovaa tietä pitkin. Tammat varsoineen kirmasivat aidan viereen tervehtimään, kuten tekivät myös nuoret tammat (joiden tarhassa on nyt melkoinen mullipaimen eilisaamun karkureissun vuoksi). Thomaksesta on tullut melkoinen maajussi puuhastellessaan Rupsukan kanssa kaikenlaista ajo- ja työhevospainotteista. Läsipää on kyllä hirveän näppärä hevonen, joka sopeutuu tuon ukon päähänpistoihin muitta mutkitta.
Rantaan saapuessamme Roope jäi varta vasten rakennettuun tilapäistarhaan laiduntamaan, kun me painelimme mökille saunomaan ja nauttimaan eteen aukeavasta keskikesäisestä rantamaisemasta.
24. joulukuuta 2017
Tarinatyökilpailut OriginalsissaTehtävä: Jouluteema. Miten sinä ja hevosesi pukeuduitte kyseiseen luokkaan? Piirrä, kerro tai etsi googlesta kuva asustanne. Persoonnalisin asuste voittaa.
Ruupertin kisa-asu: Suomenhevonen kestää kaikenlaiset hömpötykset, jotenka Roope sai luvan olla jouluteemaisessa käyttöajoluokassa joulupukin luottojuhdaksi, Petteri Punakuonoksi, pukeutuneena. Ruunan päähän laitettiin poronsarvet ja turpahihnaan kiinnitettiin pieni, pehmeä punainen pallo, jossa oli valo palamassa. Siloihin pujoiteltiin pienin kulkusin koristeltu punaisen värinen pehmuste, jossa oli valkea teddykarvareunus. Jalkoihin pyöritettiin joulunpunaiset pintelit ja häntä oli poikkeuksellisesti kalanruotoletillä, johon oli pujoiteltu sekaan punaista nauhaa. Ei pidä unohtaa, että kuskilla oli myös teemaan sopivat vermeet yllä eli tietenkin joulupukin asuste hiippalakkineen, tekopartoineen ja pitkine punaisine nuttuineen.
6. joulukuuta 2017
Itsenäisyyspäivän työajokurssi Originals-tallillaRuupert on pohjimmiltaan perusvarma suomenhevonen, jonka kanssa voi kohdata tilanteen kuin tilanteen. Sen vuoksi ruunan kanssa on ajan myötä kiinnostuttu myös työajon kokeilemisesta. Entisenä ravihevoskokelaana Ruupert on tottunut valjastukseen ja kärryjen perässä vetämiseen, joten se puoli meiltä sujuu loistavasti. Kotopuolessa on jo leikkimielisesti toteutettu ruunan kanssa erilaisia yleishyödyllisiä tehtäviä, mutta olisi mukava saada lisävarmuutta sekä käsittelijän että hevosen toimintaan. Vaikka Ruupert on normaalisti enemmänkin tahmatassu, sillä on tapana painaa kaasua, jos se ei aivan tajua mitä siltä pyydetään.
Kurssin vetäjän (sarqquu) kommentti:
"Disan ja Ruupertin valjastus sujui moitteetomasti. Parivaljakko pääsikin etenemään kentälle ennätysajassa ja olivatkin yksi ensinmäisistä maastakäsittely pisteillä olevista kurssilaisista. Osat tehtävistä menikin mallikkaasti, mutta pressu tuntui olevan Ruupertille hieman vieras esine. Ei ruuna pressua säikkynyt, muttei se välittänyt sitä ylittääkkään. Kertasimmekin pressu tehtävää niin kauan kunnes Ruupert ylitti sen kevyesti ilman turhaa kyttäilyä. Nopeasti oppiva Ruupert olikin kehityskelpoinen yksilö työhevoseksi. Työhommissa taasen jouduin enemmän puuttumaan Disan ohjaustaitoihin, kun Ruupert taas tiesi mitä siltä odotettiin. Ruupertista huomasi, että se hieman hermostui Disan epäselvistä ohjasotteista. Onneksi Disa oli nopea oppimaan myös ja saimme homman toimimaan. Parivaljakko pääsi kokeilemaan myös portinavausta, joka luonnistui näppärästi jo toisella yrittämällä."
26. marraskuuta 2017
ERJ-tarinakilpailut AdinassaTehtävänanto: Hassu kirje joulupukille. Liitä osallistumiseesi mukaan 20 adjektiivia, jotka lisätään tuomarointivaiheessa valmiiseen tarinaan, tässä tehtävässä huumori ja kekseliäisyys on valttia.
"Hei Joulupukki!Vietämme täällä Adinassa hämyisiä pikkujouluja kisojen merkeissä. Meillä on täällä epäkuntoista ruokaa ja koinsyömiä kilpailijoita. Tunnelma on tahmainen, koska hevoseni on tänään villiintynyt. Odotamme jo kovasti täplikästä joulua, jonka vuoksi olemme pukeutuneet kisoihin teeman mukaisesti ja äkkipikaisia tonttulakkeja näkyy kisapaikalla paljon. Olen mielestäni ollut tänä vuonna hyvin auttavainen, koliseva ja kirpeä. Siksi toivonkin paljon huumorintajuttomia lahjoja.
Joko olet ehtinyt lähettää punakuonoiset tonttusi vakoilemaan meitä? Entä milloin itse lähdet pöllämystyneine poroinesi ja vilkkuvine rekinesi matkaan Korvatunturilta? Olen kuullut, että siellä Korvatunturilla on jo leopardikuvioinen tohina päällä lahjapajalla ja töitä paiskitaan rouheissa olosuhteissa yötä päivää. Toivotamme oikein tekotaiteellista joulua sinulle, teutaroivalle joulumuorille ja kaikille pyöreille tontuille. Muista ottaa vauhkoontuneet lahjat mukaan!
voipunein terveisin, Disa"
20. huhtikuuta 2017
Rataharjoitukset kotitallillaLiina on enimmäkseen pesunkestävä kouluponityttö, mutta tilanteen tullen hän taipuu mitä erilaisempien menopelien satulaan. Ruupertista on tullut tytölle mainio maastomopo, sillä hevosen varman luonteen ansiosta satulassa voi rentoutua ja nauttia kelistä, maisemista, tunnelmasta jne jne. Jonkun kerran Liina on mennyt ruunalla myös kentällä, mikä ei ole yhtään pahitteeksi hevosen kehitykselle. Liian usein Roope jää vain maastomopoksi, jolla posotetaan suoraan eteenpäin, vaikka monipuolinen ja notkeutta tukeva liikkuminen myös kentällä olisi hevoselle hyväksi.
Kun hevonen on jo Liinalle tuttu ja mieluinen, meidän ei tarvinnut Thomaksen kanssa kovinkaan pitkään mairitella tyttöä ottamaan osaa tavan kavalettiluokkaan Roopen kanssa. "Pitäkää hauskaa vähän erilaisissa merkeissä" sanoimme kannustukseksi ja kaksikko otti tästä kopin. Hyvinhän se meni – puhdas rata ilman yhtäkään keikahtanutta kavalettia!
1. joulukuuta 2016
Joulukuun aloitusmaasto Jukolassa
Jukolan tallin pihalle oli kerääntynyt aamukymmeneltä mukava joukko maastoon lähtijöitä, Roopen ja minun tapaan lähinnä suomenhevosratsukoita. Jäimme ruunan kanssa jonon loppupäähän nautiskelemaan auringonvalon lämmöstä ja kauniisti kimmeltävästä hangesta. Lumi narskui kavioiden alla kääntyessämme pienelle metsäpolulle. Roopen ilme kirkastui, kun se huomasi yltävänsä lyhyellä kaulallaan polkua reunustaneisiin havuisiin herkkuihin. Pari kertaa kuusenoksa lävähti naamalleni ja oksalta tipahteli lumihilettä päälleni. Kuuntelin kuinka myös takanamme tullut ratsu kokeili vienosti onneaan.
Lumi oli sulanut pieniksi pisaroiksi kypäräni, vaatteideni ja Roopen huovan päälle. Pellon reunalle saapuessamme totesin kuivahtavani pian alta yksikön. Luvan saatuamme läsipäältä ei tarvinnut pyytää toista kertaa laukkaa. Roope ampaisi parin kiitävän raviaskeleen jälkeen reippaaseen laukkaan muiden perään. Ruunanrupukka nautti villistä laukasta täysin rinnoin ja tunsin vauhdin hurmassa, kuinka ohjat olivat kädessäni vain koristeena. Kaikeksi onneksi pellon toisella laidalla Roope hidasti vauhtia muiden mukana ja pidätteet alkoivat taas mennä perille asti. Muiden hyväntuulinen nauru alkoi pikkuhiljaa tarttua itseenikin. Jäyhä nallekarhu Roopeni oli paljastanut itsestään uusia velmuilevampia puolia.
”Koitapas nyt olla kiltisti, enää 23 päivää jouluun!”
-Christine
26. kesäkuuta 2015
Hanne läpiratsastaa RoopenLäsipäinen ruuna odotti minua Sjöbackan tallissa vailla satulaa, jota nuorehko tallityttö oli sille juuri kiikuttamassa. Tervehdin tyttöä ja tarjouduin satuloimaan ruunan itse. En selvästikään ollut tottunut näin hyvään palveluun. Ruupert, jota tallityttö kutsui Roopeksi, vaikutti olemukseltaan erityisen rauhalliselta, eikä anakaan sanonut mitään satulanlaittoon.
Talutin ruunan ulkokentälle. Päivä oli mitä mainioin; eilinen sade teki kentän hiekan pölyämättömäksi ja tänään aurinko kurkisteli useaan otteeseen pilvien takaa. Tarkistin satulavyön ja mittasin jalustimet suunnilleen oikean pituisiksi, ennen kuin nousin selkään. Selkäännoustessa Roope otti muutaman askeleen eteenpäin, mutta ei sen kummemmin hötkyillyt minnekään. Ohjasin ruunan ensin lyhyelle sivulle, josta kaarsimme uran sisäpuolelle. Roope olisi kovasti halunnut tukeutua kentän aitaan, mutta pidin sen pohkeen ja ohjan tuella uran sisäpuolella. Aikamme käveltyämme aloin ottaa ravisiirtymisiä pitkillä sivuilla ja vähitellen jatkoin ravia koko uralle. Tein suuria pääty-ympyröitä ja välillä vaihdoin suuntaa. Oikea puoli, se jolla aloitimme, näytti olevan ruunalle hankalampi, sillä suunnanvaihdon jälkeen sillä ei ollut enää tarvetta tukeutua aitaan.
Alkuverryttelyn jälkeen ohjasin ruunan uralle ja aloimme tehdä hieman taivuttelua käynnissä. Avotaivutukset olivat ruunalta alkuun hieman hukassa, mutta homma palautui kuitenkin pian sen mieleen. Lisäsin taivutusharjoituksiin siirtymisiä harjoitusraviin ja lopulta teimme taivuttelua myös ravissa. Täytyy kyllä kehua ruunaa sen verran, että ravi oli uskomattoman pehmeää!
Loppuun otimme muutamat laukannostot keskiympyrällä, mutta jätin laukat tarkoituksella hieman vähemmälle huomiolle tällä kertaa. Laukkojen jälkeen ravailimme vielä pitkin uraa ja luovutin ruunalle hiljalleen ohjaa. Roope venytti kaulaansa pitkälle alas ja pärskähteli muutamaan otteeseen, jolloin pääsin kehumaan sitä. Mukava ja hyvin motivoitunut ratsu.
20. joulukuuta 2014
Junnujen esterataharjoitukset Katriinan TallillaKatriinan Tallilla, jossa kävimme viime kuussa harjoituskisoissa, järjestettiin nuorille hevosille tarkoitettu esterataharjoitus. Roope ei jaksanut viimeksi oikein keskittyä, joten ajattelimme, että ehkä rutiinin myötä ori voisi saada lisää itsevarmuutta kilpailupaikoilla. Osallistuimmekin Roopen kanssa kavalettiryhmään.
Disa: Meillä oli takana yhdet harjoituskilpailut. Uusi ympäristö uusine virikkeineen sai kotona niin rauhallisen orin vähän hämilleen. Tällä kertaa ei ollut ihan yhtä jännää kuin viimeksi, mutta muita piti silti pitää alkuun silmällä. Huonona puolena on pieni jännitys, joka toivon mukaan lähtee iän ja kokemuksen myötä. Ruupert säilyttää hyvän käsiteltävyytensä, mitä nyt muiden puuhasteluja on mukava seurailla (sivusta). Vähän lapanen kun on, ei ori onneksi tee itsestään numeroa kisapaikalla. Totesimme, että vilinään olisi hyvä ehtiä totuttautumaan tulemalla tarpeeksi aikaisin paikan päälle. Tällöin itse suorituksen aikana voi olla vähän helpompaa. Kaartoon meneminen ihan tuntemattomien vierelle oli tänään uusi asia, josta selviydyttiin hienosti parilla hörähdyksellä vierustoverille. Ensi vuoden puolella voisi olla pikkuponikokoisesta orista tulija tällaiseen tilaisuuteen, niin koulu- kuin esterataharjoitukseen.
Marja Jagt (Uppe): Erinomainen oivallus, että kisapaikalle kannattaa tulla ajoissa totuttautumaan. Ratasuorituksenne oli oikein passeli, en nähnyt siinä oikeastaan mitään vikaa. Lähinnä ennen ja jälkeen suorituksen hevosen mielenkiinto kiinnittyi juurikin sinne kamujen suuntaan. Komean hevosen olet hankkinut!
15. marraskuuta 2014
Ensimmäiset harjoituskisatKotona Sjöholmassa Roopella on aina välillä hetkiä jolloin se imee uutta oppia kuin pesusieni ja opetettavat asiat tuntuvat menevän jakeluun jo ensimmäisestä kerrasta. Ruusuilla tanssiessa on kuitenkin vaara astua piikin päälle. Tällä hetkellä eteneminen tuntuu siltä, että jokainen eteenpäin menty askel tarkoittaa tuplasti askelia taaksepäin. Pieni lepohetki on tehnyt nuorelle suomenhevoselle terää, joten päätimme hieman laajentaa reviiriä ja lähteä tutkivalle matkalle Kapikkalan maaseutumaisemiin.
Määränpäässä Roope kohtasi järkytyksen, kun matkan syvimmäksi tarkoitukseksi paljastui harjoitusestekilpailut. Seuraneidiksi valikoitunut Salli-poni antoi parhaansa mukaan henkistä tukea ja turvaa hoo moilasena ympärilleen pällistelevälle orille. Katriinan tallilla oli kuhinaa, mutta tunnelma pysyi kuitenkin melko rauhallisena. Se ei kuitenkaan estänyt Roopea ihmettelemästä ja kummastelemasta. Kotona tossukka on tottunut olemaan puolet pienemmän Rollen määräysvallan alla, mutta nyt ori saisi selviytyä uudenlaisesta tilanteesta omin neuvoin. Hämmentynyt Roope ei olisi millään malttanut seisahtua paikoilleen, vaan steppaili vähän väliä. Sallin läsnäolosta oli kuitenkin jokseenkin apua, sillä ennen radalle suuntaamista ori rauhoittui hetkeksi jääden niille sijoilleen.
Itse rata oli loppujen lopuksi kasvattava kokemus kokemattomalle hevoselle. Roope säilytti hyvin malttinsa huomatessaan olevansa yksin muista erilleen aidatulla alueella. Vaikka korvat kääntyilivät eteen ja taakse, ori kuunteli ratsastajan apuja ja siirtyi tottelevaisesti raviin. Otin hieman suurpiirteisemmän linjan Roopen kanssa ja tarkoituksena oli päästä kelloa katsomatta ehjin nahoin ja hyvillä mielin maaliin saakka. Tavoite toteutui ihan hyvin, vaikka kerran ori epäröikin hassun näköistä puomikasaa sen verran, että yli päästiin vasta toisella yrittämällä - kunnon ilmavaralla tietysti. Roope saa pointsit erityisesti siitä, että se oli kokoajan kuulolla ja vaikka vähän olikin outoa, jätti se ulkoisen hälinän viime kädessä huomiotta ja keskittyi siihen, mitä me olimme ratsukkona tekemässä. Kyllä se varmaan tästä lähtee huolimatta siitä, että alkutaipaleella on vähän mäkistartin makua.
30. heinäkuuta 2014
Uusi hevosvahvistus talliinViimeistä kunnollista orilaidunkesäänsä viettävä poniorimme Rolle sai hieman yllättäen uuden painikaverin aiemman lähtiessä jo kotikontuja kohti. Yhteydenotto Sjöholman tilan entisen omistajan tyttäreltä tuli vähän puskista, mutta tarjosimme mielihyvin 7-vuotiaalle suomenhevosorille kesälaidunpaikan oman ponimme seurasta.
Kaksikko tuntee toisensa vuoden takaa kesälaitumelta, eikä niiden välillä ollut silloinkaan sen suurempaa kränää, vaikka alkuun epäilimme ikäeron tuovan ongelmia. Oreilla on jonkun verran kokoeroa, mutta Rolle on pitänyt uuden tuttavuuden tiukasti aisoissa. Kaikinpuolin nallekarhumainen Roope yrittää aina välillä laittaa kampoihin, mutta loppujen lopuksi pieni welshponi raivaa asenteella tiensä kunkuksi.
Roopen omistaja Charlotta aikoi hakea omansa pois melko aikaisin syksyllä, mutta kesä lähentyessä loppuaan, on nainen tiedustellut alustavasti mahdollisuutta pitää oripoika meillä vuoden loppuun asti. Vaivattomalta tapaukselta vaikuttava pieni suomenhevonen on onnistunut saamaan jotenkin Thomaksenkin näyttämään peukkua ylöspäin kyseiselle idealle. Mies kun tunnetusti parjaa sitä, että omistan kaksi suomenhevosoria.
Taustasta kiitos Subtle Patterns, pikkukuvista kiitos Amretas Graphics, Sini Merikallio ja Andrei! (lisenssi)