Oldfinion Manuel
virtuaalihevosen päiväkirja
2. syyskuuta 2023
Seppele Cup, syksyn päätuotosKesä oli ollut aiempaa haastavampaa aikaa, sillä Manu-paralla oli mennyt kuuppa sekaisin. Johan alkukevät oli selvitty ilman suurempia hölmöilyjä ja Latvian reissulla kaksikko teki jopa yhden parhaimmista radoistaan ikinä. Sen jälkeen koko kesä olikin mennyt vähän alavireisesti. Osallistumisia loppukesän koitoksiin harkittiin syvästi, mutta Thomas päätti kokeilla onneaan Seppele Cupin toisessa osakilpailussa, koska viimeisimmässä startissa oli jo pilkahduksia parempaan päin ja hevonen vaikutti alkavan rauhoittua myös kotona.
"En tiedä uskallanko sanoa tätä ääneen, mutta tänään ei tunnu siltä, että oltaisiin ihan niin tuli takapuolen alla. Hevosella kulkee ajatus päässä… ei siellä toisessa päässä." Thomas analysoi kisahoitajalle hevosensa päivän kuntoa verryttelyn jälkeen valmistautuessaan omaan suoritukseensa.
Ratsastaja yritti pyristellä irti ristiriitaisista tunteista, jotka pääsivät valloilleen oman suoritusvuoron alkaessa lähestyä. Manu tarvitsi nyt luotettavan, rohkaisevan ja raamit asettavan ratsastajan, joka ei jättäisi sitä pulaan radalla, vaikka eteen tulisi mitä tahansa vaikeuksia. Lyhyen tsemppauksen jälkeen Thomas käänsi orin radalle.
Alkutervehdykseen sipsutti säpäkän oloinen hevonen, kuten Thomas osasi odottaa, mutta nyt ei oltaisi menossa energia edellä, vaan taktiikkana oli mieluummin liian hidastettu kuin nopeutettu. Vaikka ori olisi pienin avuin voinut esittää leiskahtavat ravit ja kaikkea muuta prameaa, nyt keskityttiin perusasioihin. Ei yhtään mitään ekstraa, josta pakka voisi levitä, vaan turvallisesti radan loppuun asti. Lisätty ravi oli varmisteltu, kuten myös pysähdys peruutuksineen, mutta ainakin hätiköinti loisti poissaolollaan. Nuorehkolle orille oli radalla aivopähkinää kerrakseen, kun pahan tilanteen tullen ei sutaistu eteenpäin, vaan tiet ratsastettiin tarkasti ja tarpeen tullen tingittiin kokoamisasteesta, jos paletti meinasi hajota. Loppua kohden Thomas tunsi Manun jopa vähän väsähtävän laukanvaihdoissa, joten pikku stipluilta ei voitu välttyä.
Kokonaisuudessaan rata oli kuitenkin uskon palauttava kokemus. Usko itseensä, usko hevoseen ja usko yhteen hiileen puhaltamiseen oli jollain tasolla taas palautunut.
21. toukokuuta 2022
Seppele Cup, kevään päätuotosManuel laittoi ratsastajansa koville, sillä vielä näin kesän kynnykselläkin hevosessa piisasi virtaa kuin pienessä kylässä. Vaikka alkuvuosi oli aika tapahtumarikas, se ei ollut vienyt mehuja kuusivuotiaasta orista. Päinvastoin, sillä juuri tälläkin hetkellä hevonen tarjosi ratsastajalleen hetkessä elämisen taidon jatkokurssia, kun se vaati Thomakselta äärimmäistä tarkkuutta Seppeleen maneesissa ratsastettavassa verryttelyssä. Manu oli tehnyt itsensä ensin kuulluksi ja sen jälkeen vielä nähdyksi, ettei keltään jäänyt epäselväksi herran ja hidalgon olemassaolo.
Tänä vuonna kevät oli ollut muutenkin astetta haastavampi, sillä Manu oli välillä leikkinyt kukkulan kunkkua, kunnes se oli taas cool oma itsensä, kun vierustoverina ollut Karo-ori murahti omalta paikaltaan, että lakkaisit nyt samperin nulikka häiritsemästä muiden elämää. Kotioloissa orien keskinäinen marssijärjestys oli pienestä nokittelusta huolimatta selvä, mutta kodin ulkopuolella Manulla oli menossa vaihe, kun se halusi kokeilla kepillä jäätä. Thomakselle kevätpörinät olivat ihan fine siihen asti, kunnes tohelointi alkaisi vaikuttaa suoritukseen. Siinä kohtaa mies ei ollut tyytyväinen.
Eikä ollut tyytyväisiä muutkaan ratsukot Seppeleen lauantaisen kisa-aamun verryttelyssä. Thomas saattoi tuntea takaraivossaan useamman silmäparin tapituksen, mutta ei antanut sen häiritä. Nyt piti keskittyä täysillä Manuun, jotta saattoi vastavuoroisesti saada sen huomion itseensä ja oma suoritus radalla ei olisi pelkkää kiihdytysajoa ulkokentän päästä päähän. Seppele Cup oli järkevä - ja tärkeä - satsaus tälle kaudelle, sillä avoin sarja tarjosi sekä Helppo A, että Vaativa B luokat. Mikäli mieli nuorten hevosten kansainvälisiin kinkereihin, vaativan asioiden tuli sujua loppukaudesta.
Nyt ei muuta kuin Poika kotiin. Tai ainakin mies ja hevonen, ehjin nahoin.
8. toukokuuta 2022
Hannaby Future Sires
Tilaisuuden paras nuori kouluori
Paras 6-vuotias kouluori
8 / 8.5 / 9 / 9 / 10, ka 8.9
(rakenne - käynti - ravi - laukka - ratsastettavuus)
Kunniamaininta: Erinomaisesti valmisteltu (vaikuttava aiempi aktiivisuus)
Raadin palaute: Hallitusti esiintynyt, erinomaisesti tilaisuuteen valmisteltu kuusivuotias. Rehellinen ja ratsastajan apuihin halukkaasti reagoiva. Tasapainoiset liikkeet: käynnissä riittävä yliastunta, joskin saisi liikkua vielä irtonaisemmin läpi koko kropan. Osoittaa hyvää kokoamiskykyä.
16. tammikuuta 2022
Tuotoskilpailut Kultasaaren Kartanolla (koulu)Tehtävänanto: Sisällytä tarinaan niin monta sananlaskua kuin mahdollista
Viimeisen päälle puunatun Manun punertavan ruskea karva loisti kuin Naantalin aurinko ja juuri satulaan kiivennyt ratsastaja hymyili kuin Hangon keksi. Pröystäilemättömän tyylikäs ratsukko sopi Kultasaaren Kartanon maisemiin kuin nenä päähän. Maneesissa oli sunnuntaiaamuna ruhtinaallisesti tilaa keskittyä verryttelemään päivän ensimmäiseen luokkaan, mutta oli aina kiva kunnioittaa pikkukisojenkin tunnelmaa olemalla nättinä kuin sika pienenä.
Iso puoliveriori oli verryttelyn alussa pitkä kuin nälkävuosi. Nuorta hevosta ei voinut pitää tiukassa paketissa kuin sillejä suolassa, vaan hiljaa hyvä tulisi ja tässä vaiheessa oli tärkeämpää nähdä metsä puilta. Ei ollut hoppu hyväksi eikä kiire kunniaksi, sanoi Thomaksen entinen valmentajakin aikanaan ja tämä teesi upposi nuoren miehen mieleen kuin veitsi sulaan voihin. Tämän päivän startti oli ehkä pieni askel ihmiskunnalle, mutta iso harppaus Thomakselle ja Manulle, joka oli tullut paikkaamaan tilannetta, jossa suutarin lapsella (suutarilla itsellään) ei ollut kenkiä eli ratsuttajalla ei ollut omaa nuorta.
Ainakaan Sjöholman mäellä raha ei kasvanut puussa, joten tyhjästä kukkarosta oli ollut hankala nyhjäistä valmista kisatykkiä maailmanvalloitusta varten. Nuoreen Manuun törmättyään Thomas tuumi, ettei salama iskenyt kahta kertaa samaan paikkaan ja tässä jos missä olisi hänen tulevaisuuden lupauksensa. Hyvän aihion sai kohtuullisella rahalla ja hevosella pääsi toivon mukaan tulevaisuudessa GP-tasolle asti, jos nyt jaksoi tehdä pohjatyön huolella ja rauhassa. Eihän Roomaakaan päivässä rakennettu.
"Tulevaisuuden lupauksesta" ei kannattanut liikaa innostua, sillä lupaus oli melkein velkaakin pahempi. Suunta tuntui kuitenkin olevan oikea, sillä oman suoritusvuoron lähestyessä Manulta tuli reaktiot apuihin kuin apteekin hyllyltä. Jos Thomas oli itse puolestaan paasannut vuosien aikana, että maailmaan mahtui paljon puhetta, tekoja sopi aina odottaa, nyt oli aika ottaa sanasta miestä, sarvesta härkää.
Tuomarin, Karina Kultasaaren, kommentti: Tässä kertomuksessa oli tajuttomat 20 sananlaskua, vau! Suurin osa niistä istui kertomukseen todella hyvin, mutta muutamassa kohdassa sanonnat tuntuivat hieman turhan luetelluilta. Sanonnat kuitenkin veivät tarinaa koko ajan taiteellisesti eteenpäin. Teksti oli kappalejakojen osalta hyvin rytmitetty ja kirjoitusasultaan lähes virheetöntä.
1. marraskuuta 2020
Koulurataharjoitukset Storywoodsissa
Tuomarien, Trevor Andrewsin ja Minni Vanha-Ahon kommentti rataharjoituksesta:
"Tummanpunaruunikko ori oli jo hevosen kokoinen ja näköinen nelivuotiaaksi. Nuori ori näytti olevan kiinostunut ympäristöstään, mutta se otti silti hyvin huomioon ratsastajansa ohjeet ja suoritti tehtäviä hyvin. Muutamassa kohdassa oli huomattavissa ratsastajan hienoinen hitaus ratsunsa reaktiokykyyn nähden, jolloin ori ei esitellyt ihan niin pontevaa liikettä kuin mitä se välillä radalla väläytteli.
Kokonaisuutena ratsukon suoritus oli todella siisti ja tasapainoinen vaikka ori onkin vielä todella nuori ja tällä parivaljakolla onkin varmasti vielä hieno ura edessään jos yhteistyö toimii jo tässä vaiheessa näin hienosti."
Kävin viime viikon tiistaina esittämässä Manun nuorten kouluhevosten laatuarvostelussa, joka oli ihan kelpo kokemus. Ori ei meinannut esittää ravia ollenkaan, mikä oli sinänsä harmi, sillä käynnistä ja laukasta tuli erinomaiset arvostelut. Pohdiskelin pitkään olisiko 4-vuotiaalle liian rankkaa lähteä vajaan kahden viikon kuluttua taas uudelle reissulle. Loppujen lopuksi päätin lähteä Etelä-Pohjanmaalle nuorille hevosille suunnattuun tapahtumaviikonloppuun.
Helppo C:1 kouluohjelma oli sopivan simppeli Manulle ja fiilis radalla oli melkoisen hyvä. Hevonen keskittyi tekemiseen enemmän kuin viime viikolla ja ne muutamat pienet rikkeet olivat selkeästi omia virheitäni. Jäin vähän jälkeen, joten apujen ajoitus kärsi. Saimme kuitenkin huikeat 82,857 % mihin olin enemmän kuin tyytyväinen, vaikka toki skaalaa oli suhteutettu nuorille hevosille sopivaksi.
Manu palkittiin vielä päivän päätteeksi parhaana 4-vuotiaana kouluratsuna ja saimme siitä hyvästä pramean ruusukkeen kotiinviemiseksi.
3. lokakuuta 2020
Manun eka kuukausi"Täällähän on Manuscritoo!"
Tytöt paukkasivat koirien kanssa talliin, kun laitoin Manua valmiiksi hoitopaikalla. Nuori ori kuikuili saapuvaa joukkiota uteliaasti, muttei kerännyt sen kummemmin kierroksia, vaikka innokas pikimusta belgi käväisi turhan lähellä puoliverisen etujalkoja. Chrisse komensi suojattinsa Wionan ärhäkästi kauemmaksi hevosesta ennen kuin kävi itse antamassa orille korvantausrapsutuksen.
"Voi Manolitoa, se on niin symppis! Sillä on kyllä niin hyvät hermot. Pääkopan asentajalla on mennyt pro kouluhevosen ja suomenhevosen setit sekaisin" brunette tokaisi hyväntuulisena. En voinut muuta kuin hymähtää.
"Me mennään Liinan kanssa ulkokentälle, otetaan varmaan Lantti ja Gitte. Henkku tulee maapuomipojaksi." Chrisse huikkasi vielä perään ennenkuin katosi toimiston ja satulahuoneen syöväreihin. – "Me tullaan kanssa" vastasin, mutta sanani kaikuivat sosiaalitilan ovelle. Nyt olisi hyvä sauma katsoa häiritseekö Manua olla samalla kentällä toisen orin ja tamman kanssa. Mitä Lanttia tunsi, se ei aiheuta hämminkiä tai provosoidu itse, joten lähtöasetelma oli oikein hyvä.
Ulkokentältä kantautui yhtä vivahteikas pälätys kuin kesätorilta konsanaan, kun Chrisse ja Liina kävivät viikonlopun juttuja läpi. Annoin kysyttäessä isällisiä neuvoja nuorille naisille, mutta muuten keskityin tarkkailemaan Manun liikkeitä. Ehdimme jo verrytellä hevoset, kun Hendrik kömpi majatalolta auttamaan tyttöjä maapuomien kanssa. Manu selvästi hieman jännitti lihaksiaan ja kuikuili parveilevaa porukkaa, ihmisiä ja paria koiraa, mutta pysyi reitillä, eikä alkanut hosumaan mitään isompaa.
Ratsastin pätkissä osia 4-vuotiaiden hevosten kouluratsastusohjelmasta ehkä parinkymmenen minuutin ajan. Ison ja nuoren hevosen kohdalla halusin panostaa sen tasapainoiseen liikkumiseen, joten harjoittelimme puoliympyröitä, askeleen pidennystä ja venytystä rentona pitkille ohjille. Manu otti pieniä edistysaskelia ja se sai riittää tälle päivälle. Tulimme itsekin tyttöjen puomirakennelmat pariin kertaan, kun ne oli viritetty lähempänä Manun koko olevan Gitten askelille sopiville väleille. Manu ymmärsi hyvin jutun juonen ja venytti askeleensa sopiviksi, varoen kopauttamasta jalkojaan. Annoin orille pitkät ohjat ja taputin kiitokseksi sen ruskeaa kaulaa. Tuntuipa elämä helpolta näin fiksun ja filmattisen hevosen kanssa.
-Thomas
3. syyskuuta 2020
Uusi hevonen, uudet kujeetSiinä se nyt seisoi keskellä Sjöholman hiekkaista pihaa, ryhdikkäänä ja jäntevänä, kuin maahan sidottuna patsaana. Pitkä, punertavanruskea, kaareva kaula kurottautui eteen ja ylös, jotta suuret sieraimet kykenivät haistamaan kaikki mahdolliset ilmassa leijailevat uuden paikan hajujen nyanssit. Disa möllötti tallinovella odottavan näköisenä, muttei sanonut mitään, katseli ja mittaili vain meitä. Tunsin suurta ylpeyttä nuoresta hevosesta, jos se oli saanut rakkaan puolisoni hiljaiseksi pelkällä preesensillään. Olihan Oldfinion Manuel täysin kouluhevosen näköinen eläin, mutta ilman kaikkea turhaa show'ta ja hössötystä.
Tätä ostopäätöstä olin pohtinut pitkään ja käynyt satoja kertoja avaamassa netin myynti-ilmoituksen, ennen kuin pitkän harkinnan jälkeen päätin tehdä sittemmin hyväksytyn ostotarjouksen 4-vuotiaasta Oldfinion Dressagen kasvattamasta oldenburgilaisorista. Tiesin, ettei Disa ehkä oikein ilahtuisi uudesta orista tai ylipäätään mistään uudesta hevosesta tässä elämäntilanteessa, mutta Manuel tuntui mahdollisuudelta, jollaista ei tässä elämässä tulisi enää kovinkaan montaa vastaan.
Rakas vaimoni ja Chrisse, Sjöholman mäen varsinaiset kyökkipsykologit, tulivat siihen tulokseen, että minulla oli kriisi tulevasta perheenlisäyksestä. Ehkä se oli sitäkin. Kaikki vuodet olimme asuttaneet aivan liian isoa taloa kaksistaan Disan kanssa, ja olipa samaan huusholliin mahtunut vaivatta milloin mitäkin Chrisseä, Niklasta ja Henkkua. Olihan siinä tullut jälkikasvu puheeksi, mutta olimme molemmat todenneet, että nyt ei ole hyvä hetki, katsotaan myöhemmin. Pienen vahingon kautta asiat lähtivät rullaamaan eteenpäin omalla painollaan.
Perheenlisäys ja maatalouspuolen laajennuspuuhat tulivat viemään oman aikansa, nytkin oli puinnit oikeastaan kesken, mutta mihinkä vanha tiikeri pääsisi raidoistaan – kaipasin jotain uutta haastetta ratsastuksen saralla. Lunan kanssa meillä olisi vielä edessä uran kruunaus nousemalla PSG-luokkiin, mutta sen pidemmälle en tamman uskonut yltävän. Sen lisäksi nuoren Lempin kanssa pääsi tutustumaan ravimaailmaan aivan ruohonjuuritasolta alkaen, joten kyllähän tässä projektia oli kerrakseen. Tietysti olisin voinut haalia yhden tai useamman ratsutettavan hevosen, mutta sitä en enää entisenä palkkakuskina tahtonut. Halusin olla itse itseni herra ja elää ilman takaraivossa olevaa pelkoa siitä, koska hevonen lähtee hyvästäkin työstä huolimatta alta.
"Tulitko katumapäälle?" havahduin ajatuksistani Disan huudahdukseen.
"Älä tyhmiä kysele" pudistin päätäni.
Manuel oli saanut katsella maisemia jo tarpeeksi ja se nyki ketjunarua haluten päästä liikkumaan. Ohjasin isosti mutta rennosti askeltavan hevosen kohti tallia – tästä alkaisi unohtumaton matka, sano minun sanoneen.
-Thomas
Taustasta kiitos Subtle Patterns