RGE Lucinda

virtuaalihevosen päiväkirja

3. tammikuuta 2021

Sjöholman grand old lady

"Herttinen sentään, Lussehan täyttää tänä vuonna jo 21 vuotta!"

Chrissen hämmästely ei ottanut loppuakseen jakaessaan Liinan kanssa tammapihaton asukkaille iltapöperöitä. Ihan pian poksahtava Disakin oli ängennyt matkaan mukaan, vaikka viimeisillään raskaana olevan naisen meno oli parin viimeisen viikon aikana muuttunut aikamoiseksi vaappuvaksi mummoankkailuksi. Vaalea nainen jäi pihaton ulkopuolelle, mutta se ei estänyt tammaa laahustamasta vanhasta tottumuksesta oman kipponsa tyhjentämisen jälkeen kerjäämään omistajaltaan lisänameja.

Lussea onnisti, sillä aidan toiselta puolelta hellyttiin antamaan parit leivänkannikat. Muita hevosia yritti tulla myös apajille, mutta vanhan tamman luimuileva mulkaisu riitti pitämään toiset loitolla. Edes Jessillä ei ollut asiaa, vaikka jääräpäinen shettistamma osasi mennä vaikka läpi harmaan kiven halutessaan jotakin.

Disa muisti kristallinkirkkaasti kuinka Lusse tuli vuosikymmen sitten Saksasta ja tuntui siltä, että vain taivas oli rajana hevosen kanssa. Kaikki ei mennyt ihan käsikirjoituksen mukaan, mutta hän oli kiitollinen jokaisesta opettavaisesta hetkestä. Loppujen lopuksi Lussesta tuli missi ja nyt Disa sai hakata päätään seinään tamman tyttären kanssa, joka oli perinyt ulkomuodon lisäksi rutkasti samanlaista prinsessa-asennetta. Näytti siltä, ettei Sjöholman kantatammasta ehkä tullut luonneseikkojen vuoksi huippuperiyttäjää, elleivät seuraavat sukupolvet ota ja yllätä.

23. maaliskuuta 2015

VSN National Champion

Kun esteradat eivät ole maistuneet Lusselle, olemme piipahtaneet tamman kanssa aina silloin tällöin kauneuskilpailuissa. Tallipihan diiva on menestynyt näyttelyissä kohtalaisen hyvin, sillä yleisesti ottaen Lusse on oikein mallikelpoisen näköinen tamma. Virtuaalisten Show-Näyttelyiden (VSN) arvonimeä olemme ajatelleet lähteä tavoittelemaan kunnolla varsaloman jälkeen, sillä toistaiseksi Lussella on kasassa vain noin puolet alimpaan arvonimeen vaadittasta pistemäärästä. Vaan olipa iloinen yllätys avata aamulla kahvikupposta juodessa yhdistyksen nettisivut ja huomata, että arvonimiskaalassa on tehty muutoksia. Nykyisillä pistemäärällä meidän on mahdollista hakea Lusselle VSN National Champion -titteliä, joka on uudessa arvonimiskaalassa keskimmäisenä.

19. joulukuuta 2013

Satasen aidat

Kisajärjestelyt Lussen kanssa on aina yhtä säätämistä sen mukaan millä tuulella tamma sattuu olemaan. Tänään sai olla erityisen tarkkana sen suhteen, miten hienoa rouvaa oikein kohteli aamukauroja heittäessä, letittäessä harjaa ja lastatessa sitä hevosautoon. Kilpailupaikalla nyrpeää nenää näyttänyt Lusse kuikuili muiden puuhia ja oma keskittyminen oli tasoa nolla. Yritin verkassa parhaani mukaan saada tamman paremmin kuulolle, mutta Lusse pysytteli melko hyvin omassa kuplassaan. Ah, kuinka rakastankaan tätä tammaa. Odotin kauhunsekaisin tuntein meidän vuoroamme ja kun se vihdoin koitti, voisi suorituksen teeman luonnehtia olleen "vaikeuksien kautta voittoon". Tamma torppasi ekalle esteelle, mutta siitä kun päästiin yli, oli suoritukset ihan mallikkaita... kai.

Tarinaluokassa piti avautua tekstiviestillä parhaalle ystävälle hevosen kieltäessä radalla:
"Huoh, lähes vuoden kestäneen absoluuttisen hyvän kauden jälkeen meikä, eikun siis Lusse on taas ratkennut rryy... siis kieltämään. Kentän pohjaahan siinä tuli ankarasti tutkittua, kun heppa veti liinat kiinni ennen ekaa esteettä. Hävettää! Olisko sulla ehdottaa jotain maagista taikarohtoa tähän päänsärkyyn?!"

1. lokakuuta 2013

Sinivalkoinen ruusuke - vihdoin! (Tarinakilpailut Vaahterapolussa)

Lusse nappasi ensimmäisen sinivalkoisen ruusukkeensa Vaahterapolun pikkukisoista! Kymmenen ratsukon taistoksi muodostunut 100cm luokka ei ollut tyylillisesti ehkä kaikkein parhaimpiamme, mutta pienestä ylivauhdista huolimatta turha häsläys loisti poissaolollaan. Thomaksen sanoja lainatakseni tammalla on nyt lääkitys kohdallaan ja ilmeisesti iän myötä pinnakin on vähän pidentynyt.

Tarinaluokan tehtävänä oli kuvailla yhdellä lauseella kuinka suoritus meni. Meidän kohdalla vastaus menisi jotakuinkin näin:
"Röönholmin renkaanjäljissä ryhdyimme riftaileviksi rallikuskeiksi."

10. huhtikuuta 2013

Ensimmäinen metrikymppi!

Lusse nollasi akut kunnolla tammi-helmikuun vaihteessa lomailemalla parisen viikkoa. Yksiä suurimpia haasteita tamman kanssa on sen mielenkiinnon ylläpitäminen työntekoa kohtaan. Myönteisellä tuulella ollessaan Lusse hyppää kotona jopa 140cm esteitä korvat hörössä, mutta usein tosipaikan tullen emme saa mitään aikaiseksi, kun hevonen laittaa hanttiin. Satulat, selät, jalat, suut ja ratsastajat on tutkittu läpikotaisin löytämättä kuitenkaan mitään merkittävää. Lussella vain on omat sääntönsä ja muiden tahtoon taipuakseen sille on lähetettävä kirjallinen hakemus kaksin kappalein.

Talvilomansa aikana Lusse joutui tilan korjaustöiden vuoksi tarhaamaan parivuotiaaksi kääntyneen tammavarsansa Linnean kanssa. En tiedä mitä kaksikon välillä tapahtui, mutta pahaa se ei ainakaan tehnyt. Lusse on itsekin kovin leikkisä, eikä laittanut pahakseen viettäessään aikaa kakaransa kanssa. Kun tamma otettiin taas ratsastukseen, olen yrittänyt itse kommunikoida sen kanssa paremmin ja yrittää ymmärtää mikä on juuri kyseisen tilanteen kannalta paras vaihtoehto. Lusse onkin ollut mieleltään tyynempi, mikä on näkynyt työskentelyssämme kotona ja osittain myös kilpailuissakin. Viime kuun lopussa teimme rauhallisen radan 80cm luokassa. Tamma oli jo ehkä liiankin rauhallinen, sillä okserilla tuli pudotus ei-niin-aktiivisen takajalkojen käytön vuoksi.

Riihikorven ratsastustallin pikkukisoissa päätinkin ottaa skarpimman linjan välttääkseni aiemmin tapahtuneen. Vaakakupissa painoi myös meidän tapauksessa uskalias ilmoittautuminen 110cm luokkaan. Ensimmäinen yhteisemme ja ensimmäinen Lusselle. Ratsastin metrin lämmittelyluokkana ja tyytyväisen tamman mielestä olisimme voineet taas vain rämpiä radan läpi. Vaadin hevoselta enemmän, ilmeisesti vähän liian terävästi, sillä parin hypyn jälkeen alkoi turhautunut päänviskely ja takaosan vääntely vuoroin vasemmalle, vuoroin oikealle. Vaikka suoruus oli vain kaukainen haave, selvisimme maaliin sijoittuen neljänneksi viimeiseksi. Epäröin metrikympin hyppäämistä, vaikka Lusse oli ekan luokan jälkeen vielä voimissaan ja odotettua paremmalla tuulella. Päätöstä hypätä toinenkin luokka ei tarvinnut katua, sillä tamma oli aivan fantastisen hyvä! Keskityin oikean radan ratsastamisen lisäksi vain ja ainoastaan tunnustelemaan tamman fiiliksiä ja vaikuttamaan selässä mahdollisimman vähän. En yrittänyt puskea tammasta 110% ulos tai edes ajatellut kellon tikittävän suorituksemme aikana. Kestäkööt niin kauan kun kestää. Palkintona oli puhdas rata ja kaikkien aikojen paras tuloksemme, kolmas sija. Olemme ilmeisesti oikeilla jäljillä Lussen kanssa, enkä malta odottaa mitä kesäkausi tuokaan tullessaan!

22. syyskuuta 2012

Kouluvalmennus Järviluodossa

Ratsastajan, Disa Sundin, näkökulma:
Lussesta löytyi tänään kaasupoljin, mutta jarrutteluiden suhteen tamma harasi tanakasti vastaan. Käynnissä työskennellessämme lisäykset onnistuivat hyvin, mutta hidastukset lyhyillä sivuilla jäivät onnettomiksi. Lusse oli ajoitellen jopa raskas kädelle, josta huomasin antaa sille enemmän tilaa edestä keskittyen hallitsemaan tempoa enemmän istunnan kautta. Ravissa tamma intoutui saadessaan pidentää askelta kunnolla lävistäjällä ja pari kertaa kulma tuli ratsastettua vähän huolimattomasti kohdistaessani huomioni yksinään tempoon, jota Lusse ei olisi halunnut rauhoittaa. Seuraavan kerran ollessamme lävistäjällä, tein puolipidätteet hyvissä ajoin ja herättelin ratsuani valmistumaan hidastukseen istumalla syvälle satulaan. Tamma paransi joka kerralla, eikä minun lopulta tarvinnut kuin vähän jarruttaa istunnalla rauhoittaakseni tempoa. Harmoninen yhteispeli säilyi myös läpi pääty-ympyrän, jossa hevonen taipui kiitettävästi.

Laukannosto toi Lusseen aivan uutta virtaa, eikä parilta pukkiloikaltakaan voitu välttyä ratsastaessani tammaa vauhdikkaammassa temmossa. Toisaalta energisestä eteenpäinpyrkimyksestä oli myös hyötyä, sillä tamma pysyi huoletta laukassa myös hitaammilla pätkillä ja pääsin ratsastamaan sitä mahdollisimman kevyin avuin. Ongelmakohdaksi osoittautui se, että laukan tahti katosi hetkittäin, kun en saanut siirrettyä Lussea tarpeeksi selkeästi kovasta temmosta rauhallisempaan, vaan se kaahotti omia vauhtejaan jokusen matkaa ennen kuin taipui avuilleni. Tehostin istunta-apuja pari kertaa pidättämällä myös tehokkaammin ohjalla, jolloin homma alkoi sujua sutjakammin.

Teimme vielä muutaman temmonvaihtelun laukassa, kunnes oli aika siirtyä loppuverryttelyyn. Lussesta näki, että se oli joutunut vähän vaivaamaan pikkuaivojaan (ja lihaksiaan), sillä se kulki oikein rentona ja venytti mielellään eteen alas.

Valmentajan, Riia Lehtosen, kommentit:
Valmennus sujui teidän osaltanne vauhdikkaasti ja eteenpäinpyrkiväinen Lusse tosiaankin otti huomioon aivan pienimmänkin vauhdin lisäämiseen liittyvän avun (oli se tarkoituksellinen tai ei) super hyvin, mutta vauhdin hallinnassa puolestaan oli toivomisen varaa paljonkin. Herkkä tamma tuntui ottavan hieman nokkiinsa liian reiluista ja äkillisistä pyynnöistä hidastaa, mutta heti kun aloit valmistella liikkeitä edes aavistuksen paremmin, hevonenkin alkoi vastata apuihisi. Hienovaraiset avut ovat Lussen kanssa selvästi kaiken A ja O, vaikka ehdottomasti pari suurempaa pidätettä olivat tarpeellisia, jotta tamma alkoi keskittyä sinuun kaahottamisen sijaan. Lussen kohdalla erityisesti siirtymien ja temponvaihteluiden valmistelu istunnan muuttamisesta lähtien oli hyvin tärkeää, mikä näkyi tunnin lopussa sinun saadessa hyvän tuntuman ratsuusi ja yhteistyön silmin nähden parantuessa.

17. kesäkuuta 2010

Estevalmennus tasolla 90-100cm Vinskin ponitallilla

Kävimme Lussen kanssa valmentautumassa Vinskin ponitallilla 90-100cm tason ryhmässä. Valmennus valoi uutta uskoa tammaan ja uskalsin ilmoittaa meidät seuraaviin omiin kilpailuihimme.

"Jo alkuun huomasin Disan hevosella olevan pientä tylsistymisen eleitä, joten päätinkin pistää ratsukon töihin heti verryttelyjen jälkeen. Kahden peräkkäisen pystyn väliin mahtui kaksi laukka-askelta, joten tässä vaiheessa ratsukon tuli olla hyvin hereillä. Ensimmäisellä kerralla hypystä tuli laiska, mutta parin herättävän puolipidätteen ja pohkeenkäytön jälkeen laukkaan tuli ponnekkuutta ja seuraavilla kerroilla hypyt menivät hienosti. Pienellä radalla Lusseltakin alkoi löytyä sitä kaivattua innostusta, mutta vauhti näytti jo hieman kaahailultakin: "Pieniä toistuvia puolipidätteitä, ja katso, että se reagoi niihin!" Pariin otteeseen ratsukon mentyä radan, siirryitte vaativampaan rataan, jossa oli jo huomattavasti tiukemmat mutkat ja korkeammat esteet. "Kanna käsi! Koita löytää oikea tahti laukkaan ja hyppyyn - laske vaikka askeleita ennen estettä", kehotin ja ratsastajan otettua vinkistä vaarin, tämänkin 90-100 cm:n radan suoritus sujui kuin leikiten, yhtä pudotusta lukuunottamatta, joka tuli hieman liian lyhyen ja huolittelemattoman linjan jälkeen. Kehotin ratsukkoa menemään vielä kerran radan varustettuna tarkemmalla tiellä, jonka jälkeen pystyin kehumaan, miten hienosti Lusse loppujen lopuksi hyppäsikin!"

taustasta kiitos Subtle Patterns