Sjöbackas Caravela
virtuaalihevosen päiväkirja
27. elokuuta 2021
Kalla Cup VirgoLinnean kanssa päästiin takaisin kisaratojen makuun viime sunnuntaina Kuuvuoren avajaiskisoissa. Matka lauttoineen ja kaikkineen vähän epäilytti, mutta ihan kaikkialla ei päässyt hyppäämään kivaa 100-110cm rataa. Lintsi ei onneksi ottanut sen kummempia paineita reissun päällä olemisesta vuoden tauon jälkeen ja radalla oli pikkujutuista huolimatta suunta kohti parempaa yhteistyötä.
Seuraaviin kisoihin suunnattiin aiemmasta sisuuntuneena heti seuraavana viikonloppuna. Lintsi oli käynyt Auburn Estatessa tuhat ja sata kertaa, joten kisapaikan pitäisi olla tuttu. Päivän ensimmäinen luokka, 110cm, sujui hyvin. Lintsi teki sekä perusradalla että uusinnassa puhtaat radat. Edelle meni Jaxon Skeatesin täykkäri ja näppärä poni, mutta olin iloinen kolmannesta sijasta. Se oli ansaittu rehdillä ja reippaalla työllä. Meillä oli ihan eri meininki, kuin vuosi sitten!
Toinen luokka, 120cm, meni vähän höseltämiseksi ja jälkiviisaana olisi pitänyt tajuta mennä yhden päivän aikana vain yksi luokka näin hevosen kisakauden alkuun. Pienen väsähtämisen vuoksi kaksi puomia tuli alas. Ei voinut hevosta kuitenkaan moittia.
28. maaliskuuta 2021
Takaisin radalle vai syvemmälle skutsiin?Punainen paholainen kurkki uteliaasti karsinan oven yli tallikäytävällä olevia lastenvaunuja ja Miniä samalla kun putsailin raudikon varusteita Thomaksen jäljiltä.
"Haistaa saa, muttei maistaa" mutisin ja annoin Taalasmaan Ullan kurkistaa vaunuihin pienen etäisyyden takaa. Lintsi oli kovinkin tutustumishaluinen, kun taas Miniä puolestaan ei kiinnostanut äidin heppa tippaakaan, vaan se veti sikeitä hirsiä keskellä tallielämää.
Thomaksen ratsastettavaksi Linnea päätyi osin vahingossa, osin hyvästä syystä. Linnealta oli leikattu viime syksynä traumaperäinen irtopala takajalasta, mutta mitään muuta kummempaa fyysistä vikaa hevosesta ei löytynyt. Ei, vaikka se skannattiin turpakarvasta viimeiseen häntäjouheen asti. Loppuvuosi oli pyhitetty kokonaan hevosen läpikotaiseen tutkimiseen, löydöksien hoitamiseen ja hevosen elinolosuhteiden parantamiseen, jotta sen saisi edes vähän paremmin rentoutumaan.
Viimeisimmällä eläinlääkärin tarkastuksella Linnea sai puhtaan paperit irtopalaleikkauksesta ja enää tarvitsi päättää koulisiko hevosta kohti loppuvuoden koetuksia vai pitäisikö se vuorostaan mammalomaa. Kun Lintsiä sai taas alkaa liikuttamaan aktiivisemmin, en uskaltanut hypätä satulaan heti ensimmäisenä, mutta onneksi Thomas ilmoittautui vapaaehtoiseksi.
Thomas tuumasi, että Linnea tarvitsisi laukan parempaa ratsastamista, voimaa taakse ja tilaa eteen, jotta siitä saisi soivan pelin. Hyvähän se oli kouluratsastajana kommentoida ratsastettavuutta esteradalla. Vaikka alkuun harmitti ottaa hyviä neuvoja vastaan, todellisuudessa olin kiitollinen, että mies oli suostunut kapuamaan tamman satulaan ja pohtimaan keinoja miten voisimme saada yhteistyön vielä toimimaan. Meillä voisi olla vielä vaikka ja mitä edessä, jos vaan pääsisimme samalle taajuudelle tamman kanssa.
29. helmikuuta 2020
Vinojen lähestymisten estevalmennus Ruunaankoskella, valmentajana Pirkko RepoPirkko Repo valmensi karkauspäivänä uusinnan kanssa kamppailevia kilparatsastajia vinojen lähestymisten kanssa. Tämä sopi minulle ja Lintsille kuin nenä päähän. "Eikun leuka rintaan ja tänäkin kautena kohti uusia pettymyksiä" naurahdin lyhyen jutustelutuokion jälkeen samassa ryhmässä ratsastavalle Merikannon Laurille, samalle hepulle, jonka estevalmennuksesta lähdin intoa puhkuen kohti viime vuoden päätavoitetta Power Jumpia, joka meidän osalta kuitenkin lässähti kuin pannukakku.
Ensimmäinen tehtävä oli tulla keskihalkaisijaa pitkin kolme vinottaista estettä. Intoa puhkunut Linnea ei tykännyt pidättelyistäni, vaan paukkasi esteistä yli sellaisella epätasaisesti purkautuvalla energialla, että saimme joka väliin eri määrän askelia. Mitä ehdin katsoa Repon ilmettä, hänen varmaan teki mieli huutaa homma seis. Onneksi saimme tsempattua jo seuraavalle kerralle, kun murahdin tammalleni ja varmaan vähän itsellenikin, että nyt oli käyttäydyttävä.
Seuraavaksi maneesiin rakennettiin neljä pystyestettä, jotka hypättiin kahdeksikon ja puolikkaan suoristuskohdissa. Ensin korkeudet olivat matalia ja hain Linnean kanssa loivia, mutta hallittuja ylityksiä.
26. heinäkuuta 2019
Suuren pettymyksen Power Jump 2019Kauan odotettu PJ-viikonloppu alkoi heti perjantain ensimmäisessä lähdössä ankeissa tunnelmissa. Lintsiä on valmisteltu kisaan huolella ja rakkaudella, mutta tammapa taas näytti, että se sama pikku ketku diiva se on edelleen, vaikka Belgiassa treenatessa otteisiin tuli ihan erilaista varmuutta. Porottava hellesää toi mukanaan paarmat, jotka saivat herkän tamman jo heti aamusta kärttyisälle tuulelle. Suihkutin varmaan pari pulloa ötökkämyrkkyä hevoseen, joka vihaa suihkepulloja.
Verryttelyssä Lintsi oli liikkeiltään ihan ok, mutta keskittyminen vaihteli paarmojen pois huiskimisesta ulkopuolisten ärsykkeiden bongailuun. Perusradalla vauhti sahasi laidasta laitaan ja taisi siinä hevosen takapuolikin lentää yläilmoissa pari kertaa. Otsaani pitkin valuvat hikikarpalot näkyivät varmasti katsomoon asti. Viuhkalle tuli niin vino lähestyminen, että etujalka kolautti etupuomin alas. Sateenkaarilankulla tamma oli epävarmana pitäisikö hypätä vai stopata. Tuin Lintsiä parhaani mukaan ja se uskaltautui lähtemään hurjaan loikkaan. Hyppy lähti jälleen sen verran läheltä, että siihenhän se este lakosi. Lintsi säikähti aika lailla ja viimeiset kaksi estettä tultiin haipakkaa. Maalilinjan ylitettyämme kasvoiltani paistoi pieni suuri pettymys.
Lauantain uusintaradalle meillä ei ollut Linnean kanssa mitään asiaa, joten loppuaika menikin turhanpanttina seisoskeluun. Ötökkäkiukkupyllylle ja toiselle kisaratsulleni Karolle piti varata karsinapaikat Auburnista, mutta lahopäinen omistaja tietysti unohti tehdä sen. Varauduimme ajamaan hevoset yöksi kotiin, jos kumpikaan ei pääse lauantaille, mutta muuten sain onneksi viime tipassa kaksi karsinapaikkaa Sjöholmaan kesäapulaiseksi kotiutuneen Cessin kautta (<3).
22. heinäkuuta 2019
Power Jump -harjoituskilpailut HuminassaTänä vuonna PJ-huuma on tavoittanut meidät oikein kunnolla ja Linnean kanssa valmistuttu kisaan erityisen hyvin. Huminan harjoituskilpailuihin lähdettiin Linnean, Karon ja Zojan kanssa.
Rata 1. 120cm: 2/7
"Hopea ei ole häpeä; nopea, hyvin edennyt rata ja kaunista ratsastusta herkällä hevosella ilman soraääniä. Ratsastajalla kaunis ryhti ja hyvä tasapaino, vakaa ja pehmeä ohjasote. Tällä suorituksella olisi pärjännyt myös taitoluokassa!"
Rata 2. 130cm: 2/3
"Ratsukko jatkoi vakuuttavalla linjalla; hyvää, taitoluokkamaisen siistiä ja kaunista ratsastusta. Vaikka tamma on herkkä, pyydä vain reilusti enemmän, isompaa laukkaa; tamma hyppää, kääntyy, tekee kyllä, kun saa tilaa."
10. heinäkuuta 2019
Lauri Merikannon Power Jump -estevalmennusOsallistuimme Linnean kanssa Auburn Estaten derbyllä järjestettyyn Lauri Merikannon estevalmennukseen, jossa aiheena oli uusinnan ratsastaminen.
"Nurmipohjan ei pitäisi olla mikään ihmetyksen ja kummastuksen aihe Linnealle, kun Auburnin kevätsirkuksenkin hyppelöt sujuivat meiltä aika hyvin tuloksin. Tämän neidin edesottamuksista vaan kun ei koskaan voi olla sataprosenttisen varma. Kolme ratsukkoa samaan aikaan derbyllä pyörimässä teki tamman mielestä tilanteesta ilmeisesti jotain laitumelle laskua lähentelevää. Aika lailla kaikenlaiset loikat on Lintsin kanssa koettu ja kaikenlaiseen osaa nykyisin jo vähän varautuakin, mutta tämä pukkiloikka pääsi yllättämään pahemman kerran. Hyvä kun olin ehtinyt muita tervehtiä, kun jo heilahdin kaulalle. Tarrasin refleksistä toiseen ohjaan yrittäen pitää tamman päätä ylhäällä. Onnneksi tällä kertaa yksi pukitus riitti Linnealle, sillä toinen samanlainen olisi varmasti suistanut minut satulasta alas. Valmentaja Merikanto oli laittanut punaisen tamman metkut merkille. ”Jaa sellaisia sirkustemppuja”.
Ilmeisesti Linnea päästi ulos kaiken ylimääräisen energian patoumansa tuon loikan muodossa, sillä päästessämme kunnolla hyppäämään, tamma malttoi jättää touhotuksen sikseen ja käyttäytyi niin reippaan ja varman oloisesti. Kun sain parin vauhdikkaamman pätkän jälkeen säädeltyä tempon mieleisekseni, satulassa oli fiilis, että matkasimme yhtenä tiiminä samaan suuntaan. Tunsin valtavaa ylpeyttä omasta kasvatistani, joka venyi tänään sellaisiin puhtaisiin suorituksiin, ettei jossittelulle jäänyt yhtään varaa.
”Tammahan meni ketterästi kuin kissaeläin, ehkä se alun kokovartalovenytys oli tarpeen tuollaisen selän käytön mahdollistamiseksi” Merikanto uskalsi jo vähän vitsailla, kun emme paljastuneet Lintsin kanssa aivan niin toivottomiksi kuin mitä alun sähellys antoi odottaa. Huokaisin helpotuksesta ja taputin hevosta kaulalle kiitokseksi, saaden vastaukseksi omanarvontuntoisen pään heilautuksen."
-Disa
18. toukokuuta 2019
Spring CircuitRatsastajan odotukset: "Linnea keksii tammajuttujaan, joiden kanssa saa taas venkslailla, kun taas Tete puolestaan on perus diesel."
Kilpailun kommentaattori: "Venkslailuista huolimatta hienot suoritukset, mutta totta, Tete oli diesel."
19. joulukuuta 2018
Tarinakilpailut AdinassaTehtävänanto: Nyt ei ole maailman paras päivä kilpailulle, miten päiväsi sujuu aamusta alkaen, kun maanantaina on ollut vuosisadan bileet?
Päässäni kaikui vanhan lastenohjelman pikkutytön topakat sanat: ”Jyrki, mikä meni väärin?” En ole Jyrki, mutta tänään meni kyllä kaikki väärin. Lintsiseni oli ihan oma pirteä itsensä vielä aamulla, vaikka lähtö oli aika sekasortoinen koko tiimin nukkuessa pommiin. Kenen idea oli pitää pikkujoulut kisapäivää edeltävänä iltana? Tarkoitus oli ilmeisesti pitää hillitty iltateetilaisuus, mutta kyllähän sen tiesi melkein jo etukäteen, että ei se jäänyt siihen. Adinaan saapui hyvin hyvin väsynyt kisatiimi.
En muista alkuun huomanneeni Linneassa mitään erikoista, mutta kun kapusin hevosen selkään, se meni aivan kuin maneesin pohja olisi ollut täynnä tulisia hiiliä. Tamma esitteli verryttelyssä sellaisia liikkeitä, että se olisi varmaan pestattu heti joulupukin lentävään porojoukkoon. Käteni tutisivat, kun meidät kuulutettiin radalle, sillä en ollut varma miten tässä tulisi käymään. Yritin parhaani mukaan ohjastaa Linneaa oikeille esteille samalla kun vuoroin keveni tamman etupää ja vuoroin takapää.
Lopulta kun selvisimme radalta pois, huokaisin tuskastuneena kisahoitajalleni millainen kiukkuiita hevoseni oli taas tänään ollut. Chrisse toljotti meitä vähän säälivästi. "No ehkä toista vähän kiukuttaa, kun satulavyö on ihan kierteellä ja painaa Hänen korkeutensa herkkää hipiää." Kappas, niin siinä käy kun lähtee matkaan puolilla valoilla. Pahoittelin tammalle omaa tyhmyyttäni ja lupasin, ettei meidän tallilla juhlita enää ikinä.
16. syyskuuta 2018
Tarinakilpailut KK Saviojassa
16. joulukuuta 2017
Hukkasuon pikkukisatKoko kesä meni vähän plörinäksi Linnean kiimaongelmien vuoksi. Tamma oli toisinaan niin kärttyinen, että kunnon treenaushaaveet sai hetkeksi unohtaa. Onneksi syksyn tullen paletti alkoi taas olla kasassa ja pääsimme kipuamaan takaisin sille tasolle ja siihen tatsiin, mikä meillä oli kevätkaudella.
Lintsi on hyvin nopealiikkeinen ja sen kanssa saa enemmänkin keskittyä huolelliseen etenemiseen. Sinnikäs, lyhyissä jaksoissa tapahtunut sileän työskentely on tuonut touhuun lisävarmuutta. Tänään Hukkasuon kisoissa varmuutta oli jopa siinä määrin, että hävisimme täpärästi ajassa luokan voittaneelle suomenhevoselle. Lasken asian pelkästään positiiviseksi, että pystyin ratsastamaan tammalla rauhallisen, puhtaan radan kodin ulkopuolella.
Tuomarin kommentti: "Puokkitamma hyppäsi varovasti eikä pudottanut yhtään puomia, mutta jäi ajassa voittajaratsukkoa himpun verran jälkeen.".
25. huhtikuuta 2017
90-100cm estevalmennus Rósgarðurissa, valmentajana Edmund ArcherYleiset kommentit päivästä:
Kioja: "Suomenhevosten suuri edustus ei yllättänyt minua, mutta Edmund oli innoissaan. Monet toivat nuoria hevosia harjoittelemaan ja oli hienoa nähdä miten ne jaksoivat keskittyä koko puolitoista tuntia. Ratsastajat osasivat ottaa toisensa huomioon maneesissa yhdessä ratsastaessaan eikä sen kummempia häiriötilanteitakaan tullut, vaikka porukassa oli sekaisin sekä oreja että tammoja. Nautin todella näiden hevosten kanssa työskentelemisestä."
Edmund: "It was very nice to see promising young horses and work with them. I can see that their riders, owners and care takers have been working a lot for them. Especially great was to see different finn horses as I have worked with Kioja and her horses. Excellent job, everyone!"
Edmund Archerin kommentti:
"Linnea looked gorgeous when she trotted around waiting for her turn to have a a few jumps. Disa really had her under control and they looked harmonious together. Between jumps Disa should try to keep Linnea straight towards the next one and when waiting your turn, try to keep the horse's interest but let her rest a bit too. Her working form is excellent for a horse that young altough she flicked her tail pretty often and chewed the bit. Don't push a young horse too much."
Hevosauton nokka käännettiin Itä-Suomeen päin, kun matkasimme Aittajärvelle Rósgarður-tallille englantilaisen esteratsastajan, Edmund Archerin, valmennukseen. Vatsanpohjasta nipisteli, enkä tiennyt kuinka päin autonpenkillä olisi pitänyt istua. Esteet nousisivat vain 90-100cm korkeuteen, mutta kun kyseessä oli oma kasvatti, sitä oli pieni pelko persuksissa miten neiti oikein esiintyisi.
Paikan päälle saavuttiin ajoissa, jotta Lintsi ehti vähän pällistellä maisemia ennen valmennuksen alkua. Tamma oli alkuun aika eläväinen, mutta asettui aloilleen, kun saimme satulan selkään ja pääsimme kunnolla liikkeeseen. Valmennuksessa oli meidän lisäksi kolme pienehköä suomenhevosta ja yksi vuonohevonen, joten tamman osa oli olla joukon kirahvi. En tiedä oliko se vankan kylmäverivahvistuksen vai minkä ansiota, mutta Linnea esiintyi suhteellisen mukavasti ja mitään ihmeellisempää ei tapahtunut. Taisin olla itse selässä vähän jännittynyt, sillä tammassa oli kuitenkin välillä nähtävissä pientä rauhattomuutta.
6. huhtikuuta 2017
Kotihipat aka esterataharjoitukset"Chrisse selkään ja menoksi!" totesimme Thomaksen kanssa, kun ranteeni vihoitteli alkuvuodesta, enkä uskaltanut hypätä virtaa keränneen villikkotammani satulaan. Niin vaan rohkea ponityttö pärjäsi 167-senttisen puoliverisenkin ohjaksissa. Siitä lähtien Chrisse on mennyt enemmän ja vähemmän Linnealla. Liekö sen tammamaisessa oikkuilussa jotain tuttua ja turvallista, joka ponityttöä viehättää.
Isompiin luokkiin ei ollut tällä viikolla tulijoita, joten Chrisse sai mennä metrin radan Lintsin kanssa ihan omassa rauhassaan. Thomas huuteli korvanappiin ohjeita ja itse pysyttäydyin tuomarin roolissa. Chrisse on tottunut ratsastelemaan kaahailevia poneja, joten aivan keltanokkaa ei vauhdikkaan hevosen satulaan istutettu. Nuori nainen hallitsi Lintsin hyvin ja sai tamman pysymään kivassa tahdissa koko radan ajan. Tuloksena oli hieno nollarata sopivan ajan puitteissa. Nytpä on varakuski tiedossa, jos on itse estynyt nousemaan ratsaille.
22. tammikuuta 2017
VoittajatTämä sunnuntai oli yksi työvoitto, sillä vihdoin Linneankin suitsiin saatiin kiinnittää sinivalkoinen ruusuke! ♥ Mandelbacken esteviikonlopun ensimmäinen päivä meni Lintsiltä höseltäessä, mutta toisena päivänä se oli selvästi keskittyväisempi ja se malttoi kuunnella ratsastajan apuja.
Tästä onkin hyvä suunnata uutta kisakautta kohti. Thomas muistutti kuitenkin pitämään jalat tiukasti maassa, vaikka pää olisikin pilvissä. Lintsistä kun ei koskaan tiedä.
15. elokuuta 2016
Lähes nopeimmatLinnea nyrpisti nenäänsä pienelle tuulenvireelle tepastellessamme ulos maneesista kohti ulkokenttää, jossa varsinainen luokka ratsastettaisiin. Huokaisin. Meidät kuulutettiin jo radalle, joten laitoin tamman puolijuoksuun. Se ei juurikaan arvostanut vallitsevia olosuhteita, joten totesin, että mitä vähemmän raastan sen hermoja pihalla, sen paremmat mahdollisuudet meillä saattaa olla selviytyä radasta.
Yritin olla niin cool kuin mahdollista ja toivoin radan feng shuin olevan kohdillaan. Lähtömerkin saatuamme Linnea ponnahti tapansa mukaan reippaaseen laukkaan. Ohjien toisessa päässä ja satulan alla tuntui kuitenkin olevan aiempaa vastaanottavaisempi hevonen. Ihan loppuun asti se huvi ei kuitenkaan kestänyt. Ennen viimeistä estettä Linnea veti pään alas ja oli valmis riehumaan. Ihme ja kumma, tamma sai koottua itsensä ja hyppäsi pystyn yli. Kuulin vaimean kolahduksen, mutten erottanut, tippuiko puomi vai jäikö se vain keikkumaan kannattimilleen. Odotin tuomarin pillinvihellyksen halkovan ilman maalilinjan ylityksen jälkeen, mutta mitään ei kuulunut. En uskaltanut vilkaista taakseni tarkistaakseni miten puomin oli käynyt, vaan jatkoin Linnean ratsastamista kohti uusintaradan ensimmäistä estettä.
- Puhdas rata, ihan huippua! Taputin raudikon tammani kaulaa, mutta sain vastaukseksi terävän takajalkapotkun. Thomas sanoi aikammekin olleen ihan hyvä.
13. helmikuuta 2016
Linnean ekat estekilpailutNäin jälkeenpäin ajateltuna en tiedä oliko se huono vai hyvin huono idea mennä katsastamaan harjoituskilpailutunnelmia Linnean kanssa. Kotona tamma hyppää innokkaasti - toisinaan jopa hieman liian innokkaasti. Kotipihasta ollaan kuitenkin oltu vähän huonoja lähtemään tamman omalaatuisen luonteenlaadun vuoksi. Ajan on annettu tehdä vähän tehtäviään tämän yksilön kohdalla. ;-)
Metsälammen järjestämät harjoituskilpailut keräsivät täydet osallistujamäärät ja porukkaa oli kuin pipoa. Linnean silmät pyörivät päässä kuin hedelmäpeli. Samaan 50cm luokkaan valmistautui meidän tallilta myös Rolle ja Roope, joten tutut pojat oli matkassa mukana. Se ei kuitenkaan paljoa Linneaa lohduttanut, vaan itkuhan siinä tuli yksin radalle joutuessa. Esteiden korkeus ei tosiaan päätä huimannut, mutta siinä matkalla möykätessään eteenpäin katsominen tuntui jäävän toissijaiseksi. Vaikka kuinka yritin pedata tammalle mahdollisimman helpot ja hitaat lähestymiset, erikoisemman näköinen pikkuokseri pysäytti Linnean niille sijoilleen. Toisella yrittämällä yli mentiin kunnon ilmavaralla. Yhdellä pystyllä tuli myös kahmaistua takasella puomi alas.
3. kesäkuuta 2014
Takaisin kotikonnuilleVaikka viime lokakuussa pieni diiva oli valtavan tyrmistynyt muutosta pihattoon, huomasi tämän reilun puoli vuotta kestäneen kokemuksen kasvattaneen tammaa hurjasti. Lisäksi Kaunolassa vierailusta ehti jo muodostua mukava tapa, josta luopuminen on ikävää. On kuitenkin kiva saada oma kultamussukka takaisin omaan pihaan ihastuttamaan ja vihastuttamaan omistaja(/palvelija)parkaansa.
Heti ensimmäisenä kotipihaan päästyään Linnea ilmoitti kovaäänisesti paluustaan ja sai pienen härdellin pystyyn tarhailevien hevosten keskuudessa. Tuntui kuin olisi joutunut keskelle sirkusta, kun joka kolkasta kantautui hirnuntaa ja yksi jos toinenkin otti pyrähdysaskelia. Toivon mukaan kaikki järjenhivenet eivät ole kaikonneet neidin päästä, vaan saamme nauttia astetta hyväkäytöksisemmästä Linneasta myös kotona.
Seuraavan vuoden ajan saamme jännätä kuinka tamman maha kasvaa, sillä ensimmäinen ultra näytti vihreää korttia tiineydelle. Varsan isäori on Rouhimäen tallilla vaikuttava komea kimo holsteinori "Simo", joka on emän puolelta koulusukuinen, mutta isän puolen sukulaiset ovat osoittaneet monitaituruutta eri lajien parissa. Ehkäpä tuleva varsa on seuraava kenttäurien tähti?
20. huhtikuuta 2014
Estevarsojen laatuarvostelutilaisuusIhan mukiinmenevän ajanjakson jälkeen saimme melkein hävetä silmät päästämme viedessämme Linnean näytille Estevarsojen laatuarvosteluun. Pelkästään 3-vuotiaita oli paikalla se parikymmentä kappaletta, joten nuoren neidin mielestä ympärillä oli niin hurjasti säpinää, ettei keskittyminen yhteen asiaan kerrallaan ollut ollenkaan mahdollista.
Tilaisuus alkoi aamulla rakennearvostelulla, jonka aikana Lintsi oli vielä suhteellisen rauhallinen, mitä nyt hieman pöllämystyneen oloinen ja ihmeissään siitä, mihin kissanristiäisiin sitä nyt on taas lähdetty. Hetken kiltisti paikoillaan jäpitettyään tamma alkoi saada tarpeekseen.
Irtohypytysosuuden aikana Linnea testaili paikallaolevien hermoja heittäytymällä aivan uunoksi, joka ei ole koskaan nähnyt estettä, iiks! Pyörittyään hetken kujan alkupäässä tamma sisuuntui ja loikkasi 100-120cm korkuisten esteiden yli yhtä sulavasti ja varmasti kuin kotonakin. Thomas murahteli jotakin kommentteja teinistä, jonka on pakko kuitenkin kokeilla vähän kepillä jäätä. Pisteitä hypyistä tuli seitsemän.
Päivän viimeisenä koetuksena oli askellajien esittäminen ratsain. Linnea on ottanut ratsunopissa aimo harppauksen eteenpäin, mutta ehkä juuri siksi hieman pelkäsin miten tämän päivän esiintyminen tulee menemään. Uusia juttuja on tullut kohtuullinen määrä lyhyehkön ajan sisällä ja tammasta ei voi koskaan tietää missä ja milloin sen ämpäri menee yli äyräiden. Pitkä päivä ei ollut saanut Linneaa ainakaan väsähtämään - sen moista liitoa se kiisi h-hetken koittaessa. Sitä en voi kiistää, etteikö Lintsillä olisi oikein kauniit liikkeet estehevoseksi. Olin kuitenkin yllättynyt, joskin erittäin ilahtunut, saadessani tietää tamman saaneen kyseisestä osiosta huikeat yhdeksän pistettä!
12. maaliskuuta 2014 Lämpimän kevätpäivän riemua
Meiju touhusi taukotilassa, josta päin leijaili vastustamattoman hyvä kahvin tuoksu.
- Moikka! Tulitkin juuri sopivasti. Tässä olisi tuoreita croissantteja ja kahvia, jos vain maistuu?
- Kiitos, kiitos. Kukapa voisi kieltäytyä.
Raahasimme muoviset tuolit ulos auringon alle ja myttäsimme pari fleeceloimea takapuolen alle lisäämään mukavuusasteita. Ulkoilmakaffet, jotka ainakin itselleni olivat vuoden ensimmäiset, tuli korkattua niitä näitä rupatellen ja lämmöstä nauttien.
Kahvitauon jälkeen oli aika laittaa töpinäksi, sillä iltapäivään mennessä pitäisi ehtiä kotiin vastaanottamaan kaksi uutta myyntiponia. Hevoskuljetuksia työkseen ajava kälyni Niklas on kotimaan ajossa ollessaan aina enemmänkin etuajassa kuin myöhässä. Reteänä olin luvannut hoitaa purkamisen pihassa, jotta mies pääsee valmistautumaan ajoissa huomiseen työreissuunsa. Mieleeni ei vain sillä hetkellä muistunut se seikka, että Lintsiäkin pitäisi joskus käydä katsomassa.
Auringonpaisteesta nautiskeleva Linnea hypisteli turvallaan hihaani ja näytti suorastaan kerjäävän huomiota harjatessani tammaa tallipihalla. Jokaisen harjanvedon jälkeen punertavanruskeaa karvaa leijaili vienon tuulenpuuskan mukana takilleni ja jäi kuin liimattuna siihen kiinni.
- Onko sun hevoset jo keväisissä tunnelmissa? huudahdin Meijulle, joka oli juuri taluttanut pirtsakalla tuulella olleen nuoren hevosen talliin. Vastaukseksi sain silmien pyörittelyä.
- Vielä ei voi paitaa kutoa irtokarvoista, mutta muutamalla on esiintynyt auringon pehmittämää järjenjuoksua.
- Linnea taas on ihan lapanen! Hihkumiseeni oli todellakin aihetta, sillä normaalisti tamma olisi pyörinyt väkkärän lailla, jos olisin sitä yrittänyt harjailla pihassa pelkästä narusta pidellen.
Juoksutin Lintsiä satula selässä ulkokentällä. Kuralätäköt olivat kuivuneet viime kerrasta, joten tamma jätti kiemurtelut ja kaartelut vähemmälle. Pelkkä ajatus pikku kavioiden kastumisesta puistatti neitiä. Pari kertaa aiemmin satulan nähnyt Lintsi pomppi ensimmäisten raviaskelten aikana vimmattuja loikkia. Tyynnyttelyni kantautuivat kuuroille korville, kunnes hetken riehuttuaan tamma vähän asettui aloilleen. Sama kuvio toistui laukassa. Toivoin, ettei kukaan katsellut menoa juuri nyt kun olin Meijullekin kehunut kuinka tammalla on rauhallisempi kausi meneillään.
Lintsin viitseliäisyys tuli pikkuhiljaa vastaan, eikä se jaksanut alkuhuuman haihtumisen jälkeen enää temuta entiseen malliin. Laskin jalustimet alas ja annoin niiden olla vapaana tamman ruskeita kylkiä vasten. Käynnissä Linnea tuskin huomasi asiaa, mutta maiskauttaessani tamman raviin kertoi hevosen hämmentynyt ilme enemmän kuin tuhat sanaa. Sähäkkä potku halkoi ilman, kun herkkähipiäinen tunsi jalustimien kosketuksen kylkiään vasten. Jotkut asiat ei vain muutu.
19. tammikuuta 2014
Talvipäivän "iloja"Lintsi ei olisi malttanut seistä paikoillaan, vaan hyöri tylsistyneenä milloin edes ja taakse niin paljon kun riimunnaru antoi periksi, milloin seilaten sivulta toiselle. Kasvattaja-omistajan on nolona myönnettävä, ettei puomilla seisominen näytä kuuluvan nuoren neidin vahvimpaan osaamiseen.
“Luulisi, että pakkanen olisi puraissut suurinta viitseliäisyyttä pois, mutta ilmeisesti sun kohdalla se on toisinpäin.” huokaisin kyllästyneellä äänensävylle pirtsakalla tuulella olleelle raudikolle, joka steppaamisen jälkeen kokeili onneaan kuopimisen suhteen. Terävä suullinen kielto hätkäytti hevosen takaisin ryhtiin, vaikka ruskeat nappisilmät yrittivätkin todistella syyttömyyttä.
Jos luulin, että Linnean emä Lusse on ainoa laatuaan omituisuuksineen ja tammamaisine yliherkkyyksineen, on tytär menossa hyvää vauhtia samaan suuntaan. Takajalka viuhahtaa, vaikka yrität harjata mahanalusen mahdollisimman hellästi ja etupää kevenee kummasti milloin mistäkin syystä. Neidin pomppuja ei voi hyvällä omatunnolla kutsua pystyynhyppimiseksi, vaan ne ovat enemmänkin mitä omituisemman näköisiä ilmahyppyjä.
Päätin ottaa haasteen vastaan ja lähteä vähän juoksuttamaan tammaa aidatulle alueelle. Haikailin maneesin suojaan, mutta totesin, että Lintsin tämän päivän edesottamusten perusteella ei olisi kaikkein turvallisinta lähteä taittamaan edes alle kilometrin matkaa jalkapatikassa. Meiju teki ratsain lähtöä pihasta veikeän Teeri-hevosensa kanssa, mutta kieltäydyin virnuillen liittymästä seuraan. Olisi turhaa itsensä ja ulkopuolisten vaarantamista lyödä kaksi tyhmää päätä yhteen.
Linnean kaikki keskittyminen suuntautui alkuun vain Dian perään huutelemiseen. Pihattokaverilla näytti olevan jotain muuta tärkeämpää tekemistä, sillä vastahirnahduksia kuului heikonlaisesti. Sinkoiltuaan hetken sinne sun tänne, alkoi tamma kiinnostua myös kentän keskellä seisovasta ihmisestä. Ripaus ylimääräistä energiaa toi yllättäen hevoseen vähän ylimääräistä motivaatiota tehdä yhteistyötä, kun juoksutin sitä pienen tovin myös liinassa. Lintsi on sikäli tullut emäänsä, että sen työinto seilaa päivän mukaan laidasta laitaan. Olen pannut merkille, että tamma on ikäisekseen oikein fiksu kaveri ja se tylsistyy helposti osittain siitä syystä, että tehtävät alkavat olla sille jo tuttua kauraa. Tasoa on hissukseen nostettu pitäen samalla mielessä, että loppujen lopuksi kyseessä on vasta 3-vuotiaaksi kääntyvä nuori hevonen.
17. marraskuuta 2013
Irtohypytystapahtuma Team J&K:ssaTrailerin rampista alas astuttuaan Linnealla oli pöllämystynyt ilme, aivan kuin neiti olisi kysynyt mihin sitä nyt taas oltiin tultu. Team J&K:n valmennuskeskuksen pihalla käveli pari muutakin irtohypytystilaisuuteen osallistuvaa nuorta hevosta, joista eräällä 3-vuotiaalla orilla oli vaikeuksia pysyä nahoissaan. Katsoin kellosta, että vuoromme alkuun on hyvin aikaa ja voisimme Linnean kanssa katsella hetken ympärillemme. Tamma ei ollut järin innoissaan uusien paikkojen tutkailusta, vaan steppaili jännittyneenä ja tuijotteli aina tilaisuuden tullen tuota kierroksilla käyvää hevosta.
Arvostelijana toimineen Jenna S:n kommentit tilaisuuden kulusta:
"Linneaa oli selvästi irtohypytetty myös kotona, sillä tamma ei ollut juoksuttaessa estekujasta moksiskaan, vaan paineli puomien yli innoissaan. Uusi paikka sen sijaan näytti vähän jännittävän, sillä tamma pälyili ympärilleen epäluuloisen näköisesti ja korskui äänekkäästi. Aloitimme pienillä esteillä ja Linnea tuli hyvin ja rauhallisesti kujaan. Se pyöristi hienosti selkäänsä ja hyppäsi pyöreitä, tasaisia hyppyjä. Korotin hyvillä mielin esteitä reilusti, kunnes pääsimme 90cm asti. Nyt alkoi jo Linneallakin olla kierroksia ja se tuli vähän turhan kaahottaen. Käskimme tamman vielä kerran kujaan ja nyt rauhoittelin sitä reilusti äänellä, tuloksena rauhallinen ja virheetön suoritus. Tähän on hyvä lopettaa, jotta nuorelle jää positiivinen mieli uudessa paikassa hyppäämisestä. Omistajalle annoin vinkiksi laittaa kotona kujaan myös vähän pelottavia esteitä, sillä tällainen normaali hypytys näytti olevan Linnealle jo ihan peace of cake. Erittäin hyväliikkeinen ja kaunis neiti!"
16. marraskuuta 2013
Tyyntä ennen myrskyä?”Puuskutatteko te?” Meiju kummasteli saapastellessamme Linnean kanssa tallipihaan. Tamman hengitys höyrysi koleassa syysaamussa.
”Linnean mielestä olisi ollut paljon mielekkäämpää jäädä pihattoon kavereiden kanssa, kuin antaa mammalle kiinni. Kaverit lähinnä vain toljotti järkyttyneenä nurkassa ja ihmetteli mikä tuollekin tuli!” puuskahdin Meijun rämähtäessä nauruun.
Juoksutin Linneaa pienen hetken kentällä. Aiemmasta spurttailusta johtuen tammalla ei ollut enää suurempia menohaluja ja se tyytyi kuuntelemaan tyynen oloisena mitä siltä pyydettiin. Rukoilin mielessäni, että se käyttäytyisi yhtä rauhallisesti sunnuntain suuressa koitoksessaan, irtohypitystilaisuudessa. Tähän mennessä Linnea tosin on onnistunut jotenkin toteuttamaan kaikki siihen kohdistetut odotukset päinvastaisesti. Ainoa mikä on säilynyt, on sen mielenkiinto hyppäämistä kohtaan. Esteitä nähdessään diivan korvat kääntyvät nopeasti höröön, eikä konditionaaliakaan tarvitse käyttää yhtä vuolaasti kuin tavallisesti. Linnean kokemukset hypittämisestä kujalla ovat olleet positiivisia, joten ehkäpä se selviää tälläkin kertaa. Lopetin juoksuttamisen noin vartissa ja teimme pienen kävelylenkin, sillä Linnea käyttäytyi kokoajan oikein mukavasti – tyyntä myrskyn edellä, kenties?
”Huomenna me lähdetään Linnean kanssa aamulla reissuun ja tulen ajoissa katsastamaan, ettei se ole tuhrinut itseään pahemmin loimesta huolimatta.” huikkasin Teerillä ratsastavalle Meijulle kentän aidan yli. Rautias suomenhevonen ravasi tasaisen varmaa vauhtia viimeöisen sateen aiheuttaman kuralävikön läpi ja ratsastajansa huuteli vastauksia vauhdista.
”Onnea matkaan, jos ei nähdä aamulla!” nainen huikkasi vielä perääni tehdessäni lähtöä kentän laidalta. Onnea ja suotuisia tuulensuuntia Linnean kanssa varmaan tullaan tarvitsemaankin.
20. lokakuuta 2013
Linnea muuttaa pihattoonKotitallin hienoneiti Sjöbackas Caravela eli tutummin Linnea on heittänyt laidunkauden jälkeen kehiin oikein kunnon diivan vaatimuksia. Tulimme mieheni Thomaksen sekä muun tallinväen kanssa siihen tulokseen, että ehkäpä maisemanvaihdos tekisi tässä tapauksessa ihan hyvää nyt kun omassakin tallissa oli periaatteessa yksi hevonen liikaa verrattuna karsinamäärään. Meiju toi meille ratsutettavaksi yhden tamman pihatostaan ja siinä jutellessamme päädyin siihen, että Kaunolan Leidejä sopisi ainakin kokeilla Linnean kanssa. Pihattoelämä voisi ehkä avartaa tulevaisuuden kilpahevosen maailmaa ja siinä samalla se saisi liikkua oman mielensä mukaan laajalla alueella sekä sosialisoitua muiden tammojen kanssa. Meijun täykkäritamman saapuessa meille viime sunnuntaina, lastattiin paluukuljetukseen tulevasta autuaan tietämätön pikkudiivamme.
Linnealla on seuranaan yksi samanvuotinen ja pari vanhempaa tammaa, jotka toivon mukaan pitävät neidin ruodussa, eivätkä anna sen ryttyillä. ”Kalkkisseurasta” järkyttynyt Linnea kiljui minun ja Thomaksen perään kuin pahainen teini, joka oli juuri joutunut kotiarestiin. ”Et sä voi tehdä näin, äiti!!”. Seuraavina päivinä suurin alkuhämmennys (ja loukkaantuneisuus meitä kohtaan) näytti kuitenkin hälventyneen suurimmilta osin. Hyvin tuntui myös muiden hevosten seurakin kelpaavan…
taustasta kiitos Subtle Patterns