Toimelias loppukesä sai jatkoa, kun Thomas lähti Lempin ja Roopen kanssa Työhevosyhdistyksen perinteikkäisiin Kesämestaruuskilpailuihin 26.-28. heinäkuuta. Roope osallistui käyttöajon mestaruuden ratkomiseen ja Lempi puolestaan nuorille suunnattuun tottelevaisuusluokkaan. Lempihän ei ollut aiemmin ottanut osaa työhevoskilpailuihin, mutta kerta se oli ensimmäinenkin. Fiksun hevosen kanssa oli kuitenkin kotona tehty pienestä pitäen luokassa suoritettavia tehtäviä.
Kolmipäiväiset ja -osaiset mestaruudet alkoivat Lempin osalta hyvin, sillä Thomas oli tammansa kanssa ensimmäisen päivän kakkosia. Toisena päivänä rutiinin puute haittasi. Lempi juurtui tapansa mukaan maahan kuin tatti, kun se väsyi ajattelemaan mitä siltä pyydettiin ja vähemmän työhevospuolella kilpaillut Thomas haparoi otteissaan. Lipsuminen näkyi harmittavan huonoina pisteinä. Viimeisen päivän pieni loppurutistus riitti nostamaan kaksikon kokonaistuloksissa puolenvälin sijoitukseen.
Rennomman työhevoskisailun oli tarkoitus tuoda kokemusta vieraissa paikoissa olemisesta ja siellä toimimisesta. Varsinainen loppukesän tavoite tuli eteen pari viikkoa tämän jälkeen, kun kalenterista löytyi sopiva startti raviuran avausta varten. Tutulla Aken Ravitallin radalla juostiin Nuorten Elokatsauslähdöt, joissa oli hyvä nelivuotiaiden kylmäveristen tasoituslähtö Lempille. Vastassa oli pari rahakkaampaa ja rutinoituneempaa EP Tallin varsaa, mutta myös Lempin tapaan täysiä untuvikkoja.
Ensimmäistä kertaa kunnolla kilpailutilanteessa porukassa juoksemaan päässyt Lempi lähti voltista aika rennosti ja Joonas sai tamman kanssa paikan kolmannesta parista ulkoa. Loppusuoralla valjakko pääsi kääntämään vapaille vesille kolmannelle radalle, kun yksi hevonen edestä laukkasi. Tamma tuli loppuun ihan hyvin, lipuen viidennelle sijalle ja pikkuhiluille. Joonas kehui tamman olleen ensimmäisen tosipaikan tullen oikein lunki ja hyvä ajettava, mutta vielä oli arvoitus tulisiko se iän ja rutiinin myötä syttymään enemmän touhusta.
Kesän koittaessa Lempi kävi ahkerasti ajolenkeillä ja muun liikenevän ajan se sai viettää kavereiden kanssa kesälaitumella. Ihan taivasalla tamman ei tarvinnut virua, vaan pihattoalueen yhteyteen liitettiin isompi laidunalue. Pihatto oli siis edelleen sääsuojana ja sen viileyteen pääsi pahinta hellettä sekä ötököitä karkuun. Näillä järjestelyillä Lempillä oli toistaiseksi riittänyt hyvin virtaa. Niin hyvin, että Thomakselle tuli fiilis ajaa koelähtö vielä ennen juhannusta.
Aken Ravitallilla järjestetyistä raveista löytyi sopiva lähtö, johon tamma ilmoitettiin mukaan. Lempille kävi vaan taas sama juttu kuin keväällä SV-tilaisuudessa eli sillä ei ollut juoksuseuraa. Kuskiksi pestattu Järvisen Joonas oli ajanut Lempillä pari kertaa aiemmin ja hän oli tietoinen, että tamma ei ollut mikään raketti itsekseen hölkötellessään. Koelähdön ajan tuli 4-vuotiaalla olla alle 1.50,0, joten kuski sai heiluttaa tahtipuikkoa siihen malliin, että tamma selviäisi ylhäisessä yksinäisyydessäkin sopivassa vauhdissa maaliin.
Vaikka kyseessä oli pahainen koelähtö, jossa Lempi vasta yrittäisi lunastaa itselleen starttiluvan, Aken raviradan katsomossa oli Sjöholman porukka hyvin edustettuna. Olihan kyseessä meidän Lempisen ensimmäinen koitos raviuralla. Kun muita koelähtöläisiä ei ollut, suurin draama hevosen itsekseen juoksemassa lähdössä oli kilpajuoksu kelloa vastaan. Rauhallisen volttauksen ja avauksen jälkeen Lempi juoksi tasaisella tamppauksella 2100m aikaan 1.46,5ke eli koelähtö hyväksyttiin!
Thomas laitteli kengittäjämme Rolfin avustuksella Lempistä ravuria. Aloittelevalle ravivalmentajalle rauhallisesti kotilenkkejä hölköttelevä, itsevarma ja rohkea hevonen oli oikea lottovoitto. Eihän sitä tiennyt tulisiko Lempistä iltaravihevosta kummempaa, sillä ainakaan kotioloissa se ei antanut juuri muuta olettaa. Vielä oli arvoitus syttyisikö se radalla aidossa kilpailutilanteessa, vai tykkäsikö se vain hölkötellä metsälenkkejä ristiin rastiin ilman suurempia ponnisteluja. Ainakin kunto oli 4-vuotiaalla tammalla ihan kondiksessa, joten Thomas väläytteli mahdollisuutta ajaa koelähtö jo kesällä.
Maaliskuisen kevätpäivän ratoksi Thomas keksi ilmoittaa vielä starttaamattoman tamman Virtuaalisten Suomenratsujen järjestämään suomenhevosvarsojen arviointitilaisuuteen. Matkaan lähti kaveriksi 2-vuotiaaksi kääntynyt Hämppis, joka toki olisi voinut olla siivommassa kasvuvaiheessa, mutta saatiimpahan kaksi kärpästä yhdellä iskulla.
Lauantaipäivä alkoi rakennearvostelulla, josta Lempi sai oikein kelvolliset 8,6/10 pistettä. Suvun arvioinnista puolestaan ropisi 8/10 pistettä. Lempillähän on suvussaan oikein koviakin ravureita, vaikka omat vanhemmat eivät ehkä aivan siihen kastiin ole laskettavissa. Käytöstä arvioitiin niin näyttelykehässä kuin seuraamalla hevosta hoitaessa ja taluttaessa. Rakennearvostelussa Lempi oli oikein lunki ja kuuliainen, joten täydet 10/10 pistettä ei tullut yllätyksenä. Vierasta kengittäjää ja eläinlääkäriä Lempi sen sijaan katseli tapansa mukaan vähän alta kulmien, joten muusta käytöksestä pisteitä tuli 7,75/10.
Thomas toivoi SV-tilaisuudesta ennen kaikkea kokemusta ryhmässä juoksemisesta, mutta meidän tuurilla 4-vuotiaissa ei ollut muita ajokokeen suorittavia kuin Lempi. Tamma kipitti 2100m voltista ihan näppärästi, mutta vähän yllätyimme, että ajokokeesta tuli pisteitä jopa 18,25/20.
Vaikka kirittäjää ei löytynyt, Lempillä oli mainio reissu, joka oli opettavainen sekä hevoselle että taustajoukoille. Päivän kruunasi tieto siitä, että tamma oli tilaisuuden paras 4-vuotias!
Tähti-Osiris "Pyry Osteri Ossi" ja Lempi "Lemmiskä" ovat olleet viime syksystä alkaen tarkkaavaisina ohjasajo-oppilaina. Nuorison koulutuksessa on edetty siihen pisteeseen, että seuraavaksi on tarkoitus iskeä kaksikolle kärryt perään. Pyry on kiva ori, jolle asiat menee kerrasta päähän. Oripoika onkin päässyt tiuhaan lomailemaan hyvin sujuneiden oppimiskertojen välissä. Lempi puolestaan on vähän juro jullikka, joka tekee tasan sen mitä siltä pyytää, muttei yhtään enempää. Kontrasti miellyttämisenhaluiseen ja oppivaiseen Pyryyn on valtava, vaikka toki kummallakin on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Onhan se kiva juttu, että tamma mieluummin hidastaa kuin koventaa vauhtia, jos se ei ymmärrä mitä siltä pyydetään. Eri tavalla reaktiivisempiin hevosiin tottuneena Lempin kanssa puuhastelu on vaatinut omien toimintatapojen kehittämistä.
Tulen itse asumaan jonkin aikaa Belgiassa, josta löysin treeni- ja tallipaikat parille estehevoselleni. Sen aikaa Thomas on luvannut ottaa täyden vastuun tammavarsasta, joka oikeastaan on muutenkin ollut 99 % hänen lellikkinsä. Lempillä on ihan kelpo veto ja voima raviaskelissaan, joten on hyvin todennäköistä, että mies kaavailee siitä ainakin nyt alkuun ravuria. Jos ei pyörä pyöri, suomenhevostammalla on kaikki ovet avoinna vaikka ratsuksi tai Roopen seuraksi työhevosen askareisiin. Pyryllä on myös hieno ravi ja erityisesti laukka on luonnostaan aavistuksen parempi kuin Lempillä. Sen kanssa tähtäys on ehkä enempi ratsun töiden parissa. Mielenkiinnolla odotellaan, mitä tästä kaksikosta vielä kehkeytyy.
-Disa
...metsästää karanneita varsoja! Aattoaamuna pyöräilin tarkistamaan laidunhevosia ja tammavarsojen palsta kumisi tyhjyyttään. Aavistelin heti pahinta, etteivät Lempi, Helinä ja pari muuta nuorta tammaa olleet enää näiden aitojen sisäpuolella. Kiersin aidan vierttä pitkin laidunta ympäri ja lopulta onnistuin paikantaa karkausreissun alkukohdan aivan laitumen toisesta päästä. Soitin Thomakselle kotipihaan, mutta hänen havaintojensa mukaan varsoja ei näkynyt tallilla päin – koiratkaan eivät vaikuttaneet aistivan mitään outoa. Mihin näiden älykääpiöiden lauma oli oikein voinut mennä?
Kokeilin jäljittää karkulaislauman perään, mutta kengätön kavio ei jättänyt rutikuivaan maahan kovinkaan selkeitä jälkiä. Aina siellä täällä oli laonnutta heinikkoa, mutta oliko se varsojen vai metsäneläinten tekosia? Kirosin tuskaisena ja katselin pää ideoista tyhjänä ympärilleni, kun puhelimeni värisi Thomaksen soittaessa.
- Täällä on hyvää pihviä ja meetvurstia vieri vieressä, mies virkkoi jo melkein ärsyttävän rauhallisesti heti puhelimeen vastattuani.
- Ai siis mitä? Hevoset on tulleet navetalle?
- Näin on näreet. Tuos kauraa mukanas.
Pinkaisin tienposkeen jääneelle pyörälle ja siitä tallille ennennäkemätöntä vauhtia. Nappasin tallista pari riimua ja herkkuämpäri käsitaipeeseen. Navetalle päästyäni saatoin vain todeta, että siellähän se nelikko olikin tyynen rauhallisena napsimassa heinää ja pällistelemässä meidän uutta lihakarjaa, neljää mustavalkoista belted gallowaytä. Onni onnettomuudessa varsat olivat pysyneet aitauksen ulkopuolella ja iso Arran-sonni oli sen verran leppoisa, ettei se juuri piitannut aidan toisella puolella notkuvista yllätysvieraista.
Karkulaisten navigoimasta reitistä ei saatu myöskään jälkeenpäin viitteitä, paitsi että porukka oli ilmeisesti päräyttänyt navetalle Sjöholman tallipihasta lähes puolen kilometrin päässä olevan postilaatikon kautta. Aamun lehti ja muu posti oli pitkin poikin tien vartta levittyneenä. Laatikko oli vinossa kuin pisan torni ja kannesta ei ollut tietoakaan.
Sjöholman nuoret suomenhevostammat, Helinä ja Lempi, ovat olleet nyt reilun kuukauden ajan kurissa ja nuhteessa, kun seniori-ikäinen, mutta mieleltään virkeä (ja veemäinen) shettistamma Jessi muutti kaksikon seuraan. Iäkkääpi shettis on erinomainen seuraneiti ja tapakasvattaja kahdelle vähän jullille stammalle, jotka ovat suomalaiseen tapaan hiljaisia mutta sisukkaita ja omapäisiä. Jessikin on kipakka ja sisukas, mutta kolmikko vaikuttaa joka tapauksessa tulevan hyvin toimeen. Pienikokoinen Jessi kyllä pitää huolen, ettei iso ja kohlo Helinä tai vuosikas Lempi pääse kävelemään sen ylitse edes kuvainnollisesti.
Toissapäivänä Chrisse huomasi Lempin turvassa pienen haavan. Epäilimme, että tamma oli yrittänyt samalle heinäkasalle matamin kanssa ja saanut kaviosta naamaan. Lempi ei ihan pienestä hetkahtanut ja se antoi kiltisti Chrissen laittaa haavanhoitoainetta.
Taustasta kiitos Subtle Patterns, grafiikka Amreta's Graphics