Kaunon Lantti

virtuaalihevosen päiväkirja

28. elokuuta 2020

Seppele Cupiin valmistautuminen

Satulahuoneen ovi pamahti tarkoitustani kovemmin kiinni, kun raahasin hermostuneesti tavaraa ees taas tallin ja hevosauton välillä. Heti satulahuoneen vieressä hoitopaikalla seisoskellut ruunikko ei tästä kuitenkaan hätkähtänyt, mikäpä sen olisi hätkäyttänyt. Disa seisoskeli Lantin vierellä matalalla korokejakkaralla ja näpräsi vikkelin sormin verkkolettiä hevosen pitkään mustaan harjaan.

"Rauhotu hyvä nainen!" hän yritti tsempata minua kiitäessäni pää kolmantena jalkana ohi. Osat olivat vaihtuneet. Disasta ei ollut raskautensa vuoksi nyt hetkeen kilpa-areenoille, joten minun, ratsastavan tallimestarin ja uskollisen kisahoitajan, oli uskallettava näyttäytyä maailmalla muiden kuin vuosien aikana yhteen hitsautuneiden passihevosteni satulassa.

"Kun kissa on poissa, hiiri hyppii pöydillä" yritin lievittää ahdistustani itseironisella vitsailulla samalla kun tarkistin jo kolmatta kertaa, että harjakassissa oli kaikki oleellinen pakattuna Seppele Cupin ensimmäistä päivää varten. Olin todella otettu, että Disa oli pyytänyt minua vanhan ja rakkaan orinsa manttelinperijän kisakuskiksi. Osasyy taisi olla myös se, että serkkupojalleni Thomakselle pienhevosmitoissa oleva sporttinen suomenhevonen oli auttamatta liian pieni. Vasta viiden vanha Lantti oli fiksu, mutta todella vihreä kisahevonen ja tuntui, että harteillani oli vastuu saattaa hieno ori maailman tietoisuuteen mahdollisimman edullisessa valossa.

Vaikka Seppele Cup oli tullut eteen kuin tilauksesta, fiilikseni kisaa kohtaan olivat hieman ristiriitaiset.Toivoin samaan aikaan, että Cupista tulisi iso hyvä kisa ja toisaalta, ettei kovin moni olisi todistamassa, kun ratsastaisin maailman kilteimmällä hevosella päin prinkkalaa. Pelkäsin käsistä karanneen hermostuneisuuteni tarttuvan myös viilipyttyyn hevoseen. Kesän aikana minulla oli ollut pieniä herpaantumisia kisoissa ja näitä tapahtumia mahdollisesti todistanutta porukkaa olisi tulossa myös Seppeleeseen.

Herättelin itseni ajatusten syvistä syöväreistä takaisin tähän hetkeen ja useamman tuplatsekkauksen jälkeen maltoin viimein uskoa, että kaikki tarpeellinen oli tullut pakattua mukaan. Kipaisin vielä ennen lähtöön valmistautumista auttamaan Disaa käärimään kuljetussuojat puoliunisen hevosen jalkoihin. Onneksi Lantti sentään oli levollisin mielin, vaikka hevosautoa oli venkslattu pitkin pihaa sen verran, että moni muu hevonen olisi jo alkanut hermoilla mitä tuleman pitää.

"Niin kuin Tutustumissarjan esittelyssäkin luki, "sarjan tarkoituksena on tarjota positiivisia kokemuksia kisauran alkuun", ja sitähän te olette menossa sinne hakemaan." Disa loi minuun merkitsevän katseen ja rutisti hellästi molemmista hartioista. Totta joka sana, enkä tiennyt itsekään, miksi jännitys oli ottanut näin ison roolin. Nyt oli kuitenkin kyse hevosen, eikä oman kisauran alusta. – "Yritetään nyt ensin päästä edes sinne kisapaikalle ja mietitään sitten muita huolia ja murheita."

Helppohan se oli rouvan olla huoleton, kun ei itse tarvinnut startata.
-Chrisse

13. elokuuta 2020

Koulukilpailut kotikentällä

Chrisse ratsasti Lantilla Helppo B:3, josta tuli kommentiksi: "Tahdikkaasti liikkuva, kuuliainen ratsu. Pientä ennakointia lävistäjän jälkeisellä laukannostolla."

12. huhtikuuta 2020

Nuorten kilpailut Virvatulen ponitilalla

Tuomarin, Bella Nylundin kommentti: "Disan ja suomenhevosori Kaunon Lantin meno vaikutti lämmittelyssä aluksi melko verkkaiselta. Ori tuntui suorittavan tehtävät vähän sinne päin, mutta teki kuitenkin pyydetyn. Muistuttelin ratsastajaa olemaan vaativa, sillä ori kuitenkin teki kaiken vaaditun. Ratsastajan muistaessa myös ratsastaa pehmeästi, tuntui orikin muuttuvan paljon kevyemmäksi sekä herkemmäksi pyynnöille. Radalla ratsukko meni oikein hienosti ja jäi vain nipinnapin palkintosijoilta."

Kuten Bellan kommentista käy ilmi, Lantti oli laiskanpulskeaa poikaa.

23. maaliskuuta 2020

Nuorten harjoituskoulukilpailut kotikentällä

Nuorten kilpailupäivä sai luvan olla Lantin epävirallinen kisadebyytti. Chrissellä oli kädet täynnä järjestelyiden kanssa, joten Thomas laitettiin satulaan. Pikkuori ei ole kaikkein ideaaleimman kokoinen ratsu miehelle, mutta yksi kisarata nyt menee, kun Thomas ei ole mikään maailman painavin heppu. Lantti on kyllä kokoistaan isomman oloinen, mutta silti.

"Lantikka ei käyttänyt kotikenttäetua sen kummemmin hyödykseen, vaan nuori ori oli enemmänkin hölmistynyt vieraiden määrästä omalla tontillaan. Kaksikon suorituksessa oli hyviä pätkiä, vaikka välissä hevosen keskittyminen herpaantui ja se päästeli ilmoille kimeitä hirnuntoja. Kun Thomas sai Lantin huomion itseensä, hevosella oli hyvin tahdikas ja huolettoman rento liike."

5. huhtikuuta 2019

Kyllä siitä vielä ratsu tulee

Lantikka totutettiin ratsastajaan ja ratsun aakkosiin viime syksynä. Talven yli ori on saanut tehdä kärryttelyhommia ja nauttia hyvistä lumisista keleistä paljon ulkoillen.

"No ei tällä ainakaan vahingossa mennä liian lujaa" Thomas muisti aina sanoa ajettuaan ehkä vähän laiskahkolla Lantilla kärrylenkkiä sillä aikaa kun itse olin Belgiassa. Se ei mikään ravihevonen olekaan olisin vastannut takaisin, mutta tyydyin pitämään mölyt mahassani. Jos joku hevonen tällä mäellä ottaa vähän rennommin, eikä saa joka asiasta slaagia tai ole keksimässä temppuja, olen vain tyytyväinen. Aivan sama, vaikka se ei Thomasta miellyttäisikään. Mies on nyt vain onnessaan, kun on päässyt opettamaan tulevaa ravihevostaan Lempiä.

Huhtikuun koittaessa oli taas Chrissen aika kivuta orin selkään ja ottaa vähän seuraavaa askelta eteenpäin ratsun oppipolulla. Isäoriinsa Vinskiin verrattuna Lantti on helpopo ja viisas tapaus, sillä se ei jaksa panostaa villihevosteluun. Lanttu on enemmänkin rauhallinen ja tyyni oppilas. Onhan siellä välillä pientä kevätiloittelua, mutta kun menoa vertaa vaikka Lintsin vastaaviin "keväthörhöilyihin", ori on pikkaisen eri kaliiberia.

1. toukokuuta 2018

Kasvattitapahtuma Kaunovaarassa

"Tyylikkäin" Lantti sai suuresti kehuja sen tyylikkyydestä ja hienosta käytöksestä. Ori oli putsattu, puunattu ja esitettiin uusissa hienoissa vermeissä. Hitsit, taitaa joutua kasvattajakin varustekaupoille!

Uuden lempinimen, Lanttu, saanut ori kehdattiin viedä kasvattitallilleen Kaunovaaraan pyörähtämään vielä kun se on ennen kesää sopivan muotoinen ja siistin näköinen. Syksyllä laitumelta tullessaan se voi olla vähän reissussa rähjääntynyt, vaikka valvontaa onkin joka päivä. Lantin kaveriksi on tulossa suomenhevosorit Touko ja Sälli. Sen lisäksi laitumella on oma vuosikas Pyry ja parivuotias Kunkku. Lanttunen pitää toivon mukaan Pyryn puolia, jos tälle iskee joku kukkoilu tai se meinaa jäädä isompien alle.

... Takaisin asiaan...

Lantti puunattiin kiiltäväksi ja siihen vielä upouudet varusteet päälle, joten keskenkasvuinen nulikka näytti mitä upeimmalta. Vähän uumoilin, että ori saattaa vetää meidän esittäytymisen aikana jotkut pyrähdykset niin kuin se teki SV-tilaisuudessa viime syksynä, mutta Lanttipa yllätti lapatossuimaisella käytöksellään kaikki. Kasvattajakin ilahtui kylmäpäisestä ja siivosta kasvatistaan. Sellainenhan Lanttu yleensä onkin, mutta kodin ulkopuolella se on selkeästi tuulella käyvä. Vai oliko tässä sittenkin tapahtunut henkistä kasvua?

20. marraskuuta 2017

Suomenhevosvarsojen arviointitilaisuus

Parivuotias ihan sievässä kasvuvaiheessa oleva ori oli helppo napata ihmettelemään maailmanmenoa ja pyörähtämään suomenhevosvarsojen SV-tilaisuudessa. Vuotta, tai jos tarkkoja ollaan, niin itseasiassa vain puolivuotta, vanhempi Helinä on sen verran keskenkasvuisen näköinen, että sen kanssa ei vielä olla ikäluokkansa vaatimustasolla. Mikä lie aivojumitus ostaa ikäluokkakisoja silmällä pitäen hevonen, joka on syntynyt aivan vuoden viimeisinä päivinä. Toivon mukaan Lantin kanssa päästään korjaamaan Hellun epäonninen tilanne.

Lantti ei ollut järin innostunut omistajansa päähänpistosta. Pesu ja puunaus sujui kotona ihan hyvin, mutta itse pelipaikalla ori oli hieman rauhaton, eikä se meinannut pysyä paikoillaan arvostelun aikana. Vitosen käytöspisteet jäi vähän harmittamaan, mutta nuori ori mikä nuori ori.

27. syyskuuta 2017

Uudet parhaat kaverit

Syksyn tullen Lantti on otettu hyvin mukaan Roopen ja Rollen muodostamaan poikamiesten remmiin. Toiveena olisi pitää ori tarhakavereiden seurassa ainakin talven yli, sillä rauhallisesta suokkiruunasta ja leikkisämmästä poniorista on sille seuraa ja sopivan painikaverin kanssa voi purkaa nuoruuden virtaa. Läsipäiset raudikot ovat kuin paita ja peppu, mutta onneksi ne eivät ole hyljeksineet merkitöntä ruunikkoa. Roope on hyvä rapsutuskaveri ja Rollen kanssa pääsee rallittelemaan ja purkamaan energiaa.

30. elokuuta 2017

Lantikan sukututkimusta

Nyt kun poika on vihdoin tullut kotiin, olemme saaneet parikin kertaa kertoilla syitä valintojemme takana - Mikäs se tämä on? Miksi otitte varsan Vinskistä juuri tuon tamman kanssa? Missä piilossa te olette tätä kaikki vuodet pitäneet? Kirsikkana kakun päällä äitini toteamus, että taitaa kohta pienet jalat tepsutella Sjöholman mäellä, kun taas hankimme tuollaisen "lastenponin".

Pikkuruisesta pienhevosoristamme Vinskistä on haluttu manttelinperijää kotitallille, mutta meiltä puuttui pitkään oma tamma ja kun se saatiin hommattua, aika on kulunut johonkin aivan muuhun kuin varsan suunnitteluun. Kisamatkoilla törmäsimme sattumalta symppikseen tammaan, joka valikoitui Lantin emäksi. Kaunovaarassa asustelevan T.R. Kuminan omiin meriitteihin lukeutuu KTK-III palkinnon lisäksi vankka kisakokemus kouluradoilta. Kumina on nätti ja kompakti, ns. perusputte, jolle käy kaikki. Tammasta on jo kaksi pienkokoista kantakirjavarsaa, joten 141cm korkean orin kanssa meillä olisi hyvät tsänssit saada kolmas. Jos ei kantakirjaan päästä, niin olisipa ainakin pienkokoinen. Suvullisesti Kuminassa miellytti se, kuinka lähellä sen suvussa on vanha legenda Rimurin Lento - harvassa on enää ne tilanteet, että kyseisen orin saa kolmanteen polveen.

Kuminan suvussa on myös muita mielenkiintoisia hevosia. Emänisä Fiktion Kuunari oli kimo III-palkinnon kantakirjaori, jolla on jo itsellään neljä kantakirjattua jälkeläistä. Erityisesti omiin suosikkeihimme kuuluu ori Fiktion Kippari, joka on VVJ-I palkinnon lisäksi sekä VSN että NJ Champion.

Emänemänemä N.I.N. Kielo oli ravihevonen, joka jätti jälkeensä muun muassa N.I.N. Ruutujätkän, joka on isänä N.I.N. Martinalle 23,0ke, hyvien kilpa- ja siitosorien Ajattoman Mariuksen, Pohjolan Sankarin ja Kiri-Kalle KIR:n emälle, sekä N.I.N. Puupennille 23,3, joka jätti vuoden 2007 Kriteriumkakkosen, Penninlatin. Ruutujätkän myöhäisempään tuotantoon kuuluu vuoden 2014 3-vuotiaiden suomenhevosten Kasvattajakruunun voittaja Tovimimmi. Ruutujätkä näkyy paljon ravihevosten suvuissa myös tyttärensä Ruututähti MSC:n 29,5 pojan N.I.N. Puuhiilen kautta.

N.I.N. Kielon tytär N.I.N. Lemmen Roihu on virtuaalinen muotovalio ja II-palkinnon kantakirjatamma, jolla pyörä pyöri mainiosti. Lukuihin 1.22,2 ja 91 423 ve päässyt tamma on emänä N.I.N. Hymypojalle 21,4, joka tienasi urallaan yli 100 000 ve.

Taustasta kiitos Subtle Patterns, grafiikka Amreta's Graphics