Karkadann - päiväkirja
19. kesäkuuta 2021
"Karo oli Mandelbackeen saapuessaan hapan kuin pihlajanmarja – aivan kuin ori olisi päässään manannut, että ei taas täällä. Ympyrä sulkeutui, sillä vajaa vuosi sitten kaikki päättyi 12 virhepisteen PJ-karsinnan uusintarataan Mandelbackessa."Palasin lapsen saamisen jälkeen takaisin kisakentille ehkä nopeammin kuin olin itsekään ajatellut. Tarkoitus oli vähän vetää henkeä, hakea uutta energiaa ja inspiraatiota sekä keskittyä treenaamiseen kotona. Linnean kanssa pakka oli vähän levällään, sillä en tiennyt pitäisikö tamman kanssa panostaa treeneihin ja ensi kauteen vai antaa hevoselle breikki varsavuoden muodossa. Karo sen sijaan oli hyvän tuntuinen satulaan Thomaksen lähes vuoden kestäneen sileällä tehdyn työn ansiosta.
Kun hevonen oli hyvä ja mitään estettä kisaamiselle ei periaatteessa ollut, tiesihän sen, että jo kesäkuussa mieli halaji kilparadoille. Comeback tapahtui hieman erikoisella hevoskattauksella, sillä Mandelbacken estekisoihin otettiin mukaan Tuuli, Hyssy ja Karo. 70cm luokka lähti vauhtimadon kanssa käyntiin yhden puomin voimin, mutta hyvällä fiiliksellä. Luokan viimeisenä startannut Tuuli teki varmaa tuplanollatulosta, mutta oli sen verran tahmatassuinen, että jäi ajassa kahden piekkarin taakse ekaksi ei-sijoittuneeksi.
Karo oli Mandelbackeen saapuessaan hapan kuin pihlajanmarja – aivan kuin ori olisi päässään manannut, että ei taas täällä. Ympyrä sulkeutui, sillä vajaa vuosi sitten kaikki päättyi 12 virhepisteen PJ-karsinnan uusintarataan Mandelbackessa. Sen jälkeen ei kumpikaan, hevonen tai ratsastaja, ollut näyttäytynyt kisabaanalla. Herra hapannaama oli työnarkomaani, joka tykkäsi olla liikkeessä tyhjänpanttina seisoskelun sijaan. Kun tänään pääsi Mandelbackessa ottamaan verkkahyppyjä, alkoi Kalkaros höristää korviaan. Olihan orilla kilsoja alla, mutta tunsin, ettei vielä ollut aika laittaa pillejä pussiin hyppäämisen suhteen.
120cm rata oli rakennettu haastavaksi ja se näkyi luokan tuloksissa. Ainoastaan yksi ratsukko teki täysin virheettömän suorituksen. Yleiseen tasoon nähden meidän yksi puomi alas oli hyvä tulos kauden avaukseksi. Karo oli jopa vähän innokkaan tuntuinen radalla aiemman mato matala meiningin sijaan ja vaikka omassa perusratsastuksessa oli ehkä vähän tauon tuomia pikkumokia, olin tyytyväinen meidän yleiseen yhteistyöhön ja yhteen hiilen puhaltamiseen.
Vaikkei ruusukkeita herunut, päivä oli muuten juuri sellainen, kuin ajattelin: turha stressi ja paineet loistivat poissaolollaan.
27. heinäkuuta 2019 / kello 12:00
Power Jump osa 1PJ-viikonloppu alkoi eilen perjantaina ankeissa tunnelmissa, kun kisaan huolella ja rakkaudella valmisteltu Linnea tiputti perusradalla kaksi puomia alas. Näin ollen meillä ei ollut asiaa edes lauantain uusintaradalle. Helteen mukanaan tuomat paarmat saivat herkän tamman jo heti aamusta kärttyisälle tuulelle, eikä se malttanut h-hetken tullen kuunnella ratsastajan apuja loppuun asti.
Linnean lisäksi myös Karo oli pakattu matkalle mukaan, vaikka sen kanssa ei ole ehditty käymään kisoissa sitten keväisen SIM Routine Trophyn. Siinä missä Linnea on kasvanut Belgiassa treenatessa, Karon kanssa alkukausi on puolestaan ollut tahmaista. Vasta onnistuneet harjoituskilpailut Huminassa juuri ennen ilmoittautumisajan umpeutumista sinetöivät orin mukana olon kilpailussa.
"Perusradalla on 130cm luokassa tullut jo viisi puhdasta rataa yhdeksästä yrityksestä. Tsemppiä, kyllä te pääsette sinne jonon jatkoksi!" Thomas yritti tsempata, mutta jotenkin olin niin surullinen, että Linnean kanssa mentiin tärkeänä päivänä metsään, etten jaksanut Karon kanssa ottaa stressiä – nyt saa ratsastaa ihanalla derbyradalla ihanalla hevosella.Karo vanha konkari tykkäsi, kun kuski meni rennoin mielin rataa eteenpäin, eikä yrittänyt puskea tai puristaa siitä mehuja irti. Kiitokseksi hyvästä ratsastuksestani yksikään puomi ei tullut alas. Se tarkoitti sitä, että saimme jatkaa lauantain uusintakierrokselle.
Seuraavana aamupäivänä tallialueen happamin kavioeläin kääntyi jälleen pelkiksi hörökorviksi, kun se pääsi suuntaamaan derbylle. Karo ei ole varsinaisesti mikään uusintaratojen ihanneratsu, mutta siistillä ratsastuksella sain kaivettua orista ulos ketterän kehäketun. Myönnän, etten ollut aivan yhtä rento otteiltani kuin eilen, mutta jotain olin sentään ymmärtänyt tämän hevosen ratsastuksesta – vihdoin. Seitsemästä uusijasta kolme ratsasti puhtaan radan, minä ja Karo mukaan lukien. Kisa meni tiukille, mutta meidän aika riitti nippa nappa luokan voittoon. Finaali – täältä tullaan!!
27. heinäkuuta 2019 / kello 16:00
Power Jump osa 2"Power Jump 2019 arvoluokassa seuraavana vuorossa Disa Sund ratsullaan Karkadann, valmistautuu..." kuulutuksen loppuosa muuttui sekavaksi puuroksi päässäni, kun valmistelin Karoa lähtemään ensimmäiselle esteelle.
Uusintaradan jälkeen ehdimme laittaa Karon hetkeksi huilimaan ja käymään itse haukkaamassa jotain syötävää. Finaalia varten lämmitellessä ori ei tuntunut enää yhtä hyvältä kuin aiemmin. Eilen ja tänään aamulla allani oli yhteen hiileen puhaltava iso lentokone, nyt tuntui taas siltä kuin yrittäisin tuupata etanaa tervassa eteenpäin.
Käteni tärisivät, kun lähtömerkin jälkeen suuntasi kohti esterataa. Koivulankusta ja viuhkasta selvittiin yli, mutta kolmantena esteenä olleen sarjan B-osa tuli rytisten alas. 4vp. Erikoisesteistä ei ulkonäön puolesta tarvinnut onneksi huolehtia sen kummemmin, Karo meni kyllä kyselemättä yli, mutta satulaan meno tuntui todella kankealta. Seitsemännelle esteelle, pinkki-valkoiselle okserille en saanut Karoa tarpeeksi suoraksi, joten takapuomi tuli takajalan mukana alas. Toiset 4vp. Muuri, lyhyt vesi ja pysty selvitettiin, kunnes eteen tuli jälleen samankaltainen lähestyminen kuin Pitsihattara-okserille. Karo oli kyllä niin tavattoman kankea, että ei ihme, että se ensiyrittämällä teki stopin vehreälle ruusukoristeiselle pystyesteelle. Kiellosta kolmannet 4vp. Siinä pyöriessä aikakin meni umpeen, joten maalilinjan ylitettyämme päälle lätkäistiin vielä ylitetystä ajasta 2vp.
"Disa, didn't you get the memo? Pelin henki on, että niitä virhepisteitä EI keräillä!" Niklas oli onnekas koiranleuka, joka vältti murhaavan katseeni ja esteraippani viuhahduksen juuri ja juuri.
"Saisiko tuolle jonkin näköisen mute-napin tai edes suodattimen suun eteen??" manasin Thomakselle laskeutuessani alas satulasta.
"Perhe on pahin." mies tyytyi vain vastaamaan, tuntien veljensä. "Teillä meni oikeasti ihan hyvin, vanhalle hevoselle vähän vain rankat päivät ehkä" hän jatkoi ja yritti ottaa minut hellästi halaukseen. Onneksi mies on aina tukena ja löytää jotain positiivistakin sanottavaa. Jouduin kuitenkin kohteliaasti vetäytymään halausotteesta, sillä tällä kertaa vanha hevoseni loi meihin murhaavia katseita. – "Ei tässä tai toi hullu puree!"
22. heinäkuuta 2019
Power Jump -harjoituskilpailut HuminassaTänä vuonna PJ-huuma on tavoittanut Sjöholman väen (lue: Disan) oikein kunnolla. Huminan harjoituskilpailuihin lähdettiin Linnean, Karon ja Zojan kanssa.
130cm rata: 1/3
"Todella vakaa, hallittu, kaikin puolin hieno rata. Hyvin ratsastettu laukka, täysin tehtäviensä tasalla oleva ratsukko sekä moitteetonta yhteistyötä. Toinen suoritus, jolla saisi myös taitoarvosteluluokassa varman sijoituksen!"
9. helmikuuta 2019
ERJ-tarinakilpailut Harmony SporthorsessaTehtävänanto: Radan kolmanneksi viimeisellä esteellä tapahtuu jotakin, joka hätkäyttää ratsuasi. Mitä tapahtuu ja kuinka se vaikuttaa loppurataan? Pituus vapaa. Omaperäisyys, hevosen luonteen esille tuleminen ja oikeinkirjoitus ratkaisevat voittajan.
Pusersin nihkeän ratsuni liikenteeseen, kun saimme tuomarilta luvan lähtöön. Etanavauhtia eteenpäin laukannut Karo ei ollut tänään järin motivoitunut työntekoon. Esteradan korkeus on vanhalle konkarille lälly, mutta ongelmana oli enemmänkin kammottavan hitaat siirtymiset esteeltä toiselle. Ori meni flegmaattisuudestaan huolimatta kaikesta kyllä yli, joten mitään suurempaa huolta minulla ei ollut. Naama irvessä hoputtamisella sain kuitenkin vain itseni hapoille, joten jotain täytyi keksiä. Kolmanneksi viimeiselle esteelle tultaessa päätin laittaa Karoon vipinää, joten kaarsin reittivaihtoehdolle B, jonka olin radan kävelyssä tainnut tuomita hevoselleni vähän liian tiukaksi. Kaasu pohjaan ja kaarrosta kohti sutien! Seuraava este tuli kuin tulikin liian nopeasti eteen. Viimeistään sillä hetkellä Karo heräsi unesta. Rehti ori ei edes harkinnut kieltämistä, vaan teki sellaisen kenguruloikan että oksat pois. Fysiikan lait oli yllättää minut pahemman kerran, mutta pysyin kuin ihmeen kaupalla satulassa, vaikka toinen jalustin lähti rytäkässä omille teilleen. Vapaana heilunut jalustin kopisi orin kylkeä vasten, tahdittaen vauhtia minun puolestani. Nyt viimeistään Karo oli herännyt talviunilta ja laittoi töppöstä toisen eteen. Keikuin kyydissä parhaani mukaan, onneksi pari viimeistä estettä oli kohtuullisen hyvien reittien varrella ja tehtäväkseni jäi vain vähän ohjata ja pysytellä kyydissä. Kiitettävällä esteälyllä paiskattu ori ei minun onneksi enää toistanut jättiloikkaansa, kun se pääsi ponnistamaan hyviltä paikoilta. Maaliviivan ylitettyämme taputin kiitokseksi opetusmestariani, mutta mietin myös, kumpi tässä opettaa kumpaa.
Tuomarin kommentti: "Hevosesta kuoriutui kuin kuoriutuikin estekilpailuille tavallisempi vauhtihirmu. Ehdottomasti opetusmestari - mutta esteratsastuksen vai mitä kummallisimmissa loikissa mukana pysymisen?"
14. heinäkuuta 2018
Estevalmennus, La Maison de Montana, valmentajana Lea Montana"Tämä ori oli ensimmäisenä haistelemassa maneesin ilmaa. Kokosin vielä esteitä, mutta annoin ratsukolle luvan aloittaa jo itsenäisen alkuverryttelyn. Ori oli ilmeisesti vaihtanut omistajaa, joten sen kanssa oli tultu hakemaan vähän fiilistä uuden ratsastajan kanssa toimimiseen. Minun näkökulmastani homma sujui aika hyvin – Disa oli taitava ratsastaja, joka pystyi hallitsemaan ison hevosen nätisti. Se hyppäsi isosti, joten pyysin heitä ottamaan hieman iisimmin, jos se olisi mahdollista. Muistakaa luottaa toisiinne, kyllä se siitä lähtee!" – Lea Montana
Olipa ihanaa ottaa Thomaksen kanssa nokka kohti pohjoisranskalaista Féronin kylää. Valmentaudun Karon kanssa La Maison de Montana -tallilla ja samalla käymme katsomassa muutamia myytäviä paikkoja, jonne voisimme ehkä sijoittaa meidän toistaiseksi salaisen projektin. Reissu oli kaikin puolin succé, sillä sääolot hellivät koko viikonlopun ajan, Karo oli iisisti ja saatoimme löytää sellaisen tilat mitä olemme etsineet. (toim.huom. Jos pankki avaa meille lompakon nyörejä) Ranskalla on aina paikka sydämessäni, kilpailimmehan Karon morsion Nonon kanssa pitkät pätkät kyseisestä maasta käsin. Kova hinku olisi tulla osittain takaisin, eikä suomalaislähtöisen valmentajan, Lean, puheet ainakaan vähentäneet kuumetta, enemmänkin päinvastoin.
Valmennuksessa Karo oli fiksu ja rauhallinen oma itsensä, toki sitä sai paikoitellen ratsastaa aika vahvasti eteenpäin. Minulle oli kuitenkin positiivinen kokemus, että kerrankin alla oli alusta asti rento ja yhteistyönhaluinen hevonen kaikenmaailman hyppykeppien ja paljon tukea ja turvaa tarvitsevien ratsujen sijaan. Karolla ei ole mikään maailman isoin laukka, joten lähdin hakemaan aktiivista takaosan käyttöä ja välillä siitä tuntui tulevan itselleni oikea pakkomielle. Lea kehottikin ottamaan välillä vähän iisimmin – "Se ei ole marionettinukke, jonka jokainen askel pitää puskea läpi. Älä tee töitä hevosen puolesta!"
3. kesäkuuta 2017
ERJ-tarinakilpailut SimorassaYhteinen kisaturnee polkaistiin käyntiin Simorassa. Luokka oli kovatasoinen ja olen sikäli tyytyväinen meidän suoritukseen, että yhteistä harjoitteluaikaa on ollut aika minimaalisesti. 120cm esterata oli Karolle kuin leikkiä vaan, joten innostuin itsekin vähän irrottelemaan hevosen kanssa. Hyvä sijoitus oli silti pieni yllätys, sillä meidän yhteistyö ei kuitenkaan ole vielä täysin aukotonta.
Tehtävänanto: Jokaisella hevosella on se vallitseva luonteenpiirre, josta omistaja sen parhaiten muistaa. Mikä onkaan sinun ratsusi? Kuvaile yhdellä virkkeellä tätä hevosesi piirrettä ja sitä kuinka se vaikuttaa kisapäiväänne.
"Radalla meillä oli vauhtia kuin formuloissa ja enemmän tyyliä kuin Voguessa, mutta kun kapusin selästä alas Karoa kovasti kehuen, sain orilta kiitokseksi hampaan jäljet takapuoleen."
25. toukokuuta 2017
Jyrkkä suunnanmuutosKuukaudenko ori on meillä ehtinyt olla "jalostusorina", kun suunnitelmiin jo tuli muutos. Myönnettäköön, että meillä, tai oikeastaan minulla, taisi pää pehmitä hienosta hevosesta ja realiteetit jäivät sivuseikaksi. Karolla on maailmalla sen verran tuoretta jälkikasvua, ettei se oikein vedä jalostusorimarkkinoilla. Oma tammamme Nono on nyt astutettu Karolla ja jäämme odottelemaan tarkempia uutisia sen tiineydestä. Karo itse on hyvässä kunnossa ja terve, joten voimme jatkaa esteuraa nyt kun Nonokin on poissa pelistä. Ori on asunut samassa siittolassa minne Nono muutti, mutta heillä ei ole aikaa liikuttaa oria sen verran mitä se tarvitsisi pysyäkseen siivona käsitellä. Eikä se kai oikein ole tullut juttuun sikäläisten tallityöntekijöiden kanssa. Huoh.
Karo on siis sittenkin muuttamassa kesäksi Suomeen, kun saamme muita hevosia kesälaitumelle ja yhden vapaan karsinapaikan omasta ylhäisestä rauhasta nauttivalle orille. Karon terveys on laitettava ykkössijalle ja ainoastaan omassa tallissa voin taata sille parhaan, yksilöllisen hoidon. Ehkä kokenut konkari saa sittenkin olla hyvä opettaja minulle isompien esteiden kanssa.
26. huhtikuuta 2017
Taivaanrannan maalailua
Romillyn väki kehui vuolaasti Karkadannin ratsun ominaisuuksia sekä ennen että jälkeen kauppakirjan allekirjoittamisen. Näimme itsekin videolta ja omin silmin kuinka pomminvarma hyppääjä ylitti kyselemättä kaiken mitä eteen tuli. Tervekin tuo on kuin pukki, tosin sen verran kilsoja on takana päin, että aktiivinen kisaura on jo oikeastaan loppunut. Katsotaan rauhassa ajan kanssa, hypätäänkö orilla vielä vai saako se jäädä laakereille lepäilemään.
Kurkkasin sisään suureen karsinaan, jonka perällä pirun kallis ostokseni seiskoskeli luoden tuskin katsettakaan minua kohti. Olin jo oppinut ymmärtämään miksi se asusteli tallin perimmäisessä nurkassa omassa rauhassaan. Hyvä juttu, että ori toimii selästä kuin unelma, mutta meitä se ei varsinaisesti auta, jos ja kun touhuamme sen kanssa lähinnä maasta käsin. Noh, pienet rosot sallittakoon muuten hyvältä (este)hevoselta.
"Hei vaan hapannaama. Täällä on uusi omistajasi." puhelin rauhalliseen sävyyn isolle ruunikolle samalla kun vähän raotin karsinan liukuovea. Ensin pitkät korvat kääntyivät äänen suuntaan ja hetken seinää tuijoteltuaan ori käänsi etuosansa ovea kohti. Koin hetkeni tulleen ja napsautin riimunnarun kiinni.
Talutin orin ripeästi varustuspaikalle, ettei se ehtisi nakata hampaitaan käsivarteeni. Karkadann seisoi hoitopaikalla kuin patsas, joten sain helposti harjattua sen pitkin vedoin, tutkien samalla joka kolkan hevosesta. Satulan selkään asetteluun tarvitsin itseäni pidemmän Thomaksen apua.
"Teknisesti ottaen, eihän se ole kuin kolme senttiä Nonoa isompi" mies muistutti, mutta se ei minua paljoa lohduttanut.
Satulavyön kiristys sai aikaan hampaiden narskuntaa, mutta muuten hevonen oli siistimmin kuin mitä odotin. Talutin orin tallista ulos ja suuntasimme pienelle maastoreissulle – minä hevosen selässä ja Thomas jalkapatikassa. Orin äksyilyt pysyvät kuulemma paremmin kurissa, kun se saa tasaisesti liikuntaa. Onneksi se ei näyttänyt vihaavan minua tai Thomasta yli kaiken, vaikka orilla kuulemma saattoi olla isojakin antipatioita joitakin ihmisiä kohtaan.
"Karkadann, Lord of the Desert... tarkoittaa myös persiaksi ja arabiaksi sarvikuonoa..." Thomas selaili nettiä puhelimella samalla kun kävelimme leveää hiekkatietä pitkin ympäri tallin tiluksia.
"Hyvin ovat osanneet nimetä. Sarvikuono sopii sinulle nimeksi kuin nenä päähän!" nauroin ja taputin ratsuni kaulaa.
Viimeisenä iltana ennen kotiinpaluuta kävimme hotellihuoneessa Thomaksen kanssa yhdessä läpi uuden hevosemme tulevaisuuden suunnitelmia. Nyt eletään jo huhtikuun loppupuolta, joten Karoksi ristimämme ori jää suurella todennäköisyydellä vuoden 2017 ajaksi Hollantiin, jonne Nononkin on tarkoituksena muuttaa asumaan ainakin puoleksitoista vuodeksi mammalomansa ajaksi.
"Karolla on hyvät kisatulokset alla 140-150cm tasolta, ERJ-Cupin sijoitus 160cm tasolta ja kaikki on muiltakin osin kohdallaan, joten eiköhän se pitäisi valmistella Esteratsastusjaoksen laatuarvosteluun sekä Yleislaatuarvosteluun." esitin suunnitelmani ääneen.
"Noh, katsotaan nyt miten sen kuuppa kestää kevyttä keventelyä." Thomas loi kysyvän katseen minuun, selvästi vähän epäillen miten hevosen käytös muuttuu, jos se ei saa entisten omistajien suositusten mukaan tasaista päivittäistä liikettä.
Vastausta tähän emme saa kuin ajan kanssa.
24. huhtikuuta 2017
Tarina siitä kuinka päädyimme ostamaan jalostusorin
Hollantilaistamman, silmäteräni ja kullannuppuni Nonon orivalinta oli ollut aika selvä siitä lähtien, kun Romilly -tallin iso ruunikko KWPN-ori Karkadann oli silmiin osunut. Tällä hevosella oli suku ja raamit kohdallaan, sekä hypyissään mukana varmajalkaisuutta ja älykkyttä. Luonteen puolesta Karkadann ei vaikuttanut olevan yhtä kuumakalle kuin tammani, vaan enemmänkin rauhallinen ja nöyrä. Kaksikko täydentäisi toisiaan siis aika loistavasti.
Tuttuun tapaani vetkuttelin aikani astutuskyselyn kanssa, kunnes ehdin muilta askareiltani istahtaa koneen ääreen naputtelemaan sähköpostia. Selasin oriaseman sivua läpi ja orivalintani sivuilla huomasin präntin, jossa sanottiin, että Karkadann olisi myytävänä. "Myytävänä?!" toisin lukemani ääneen. Olimme harkinneet Thomaksen kanssa orinpitoa, mutta sopivaa yksilöä ei toistaiseksi ollut tullut vastaan. Olihan noita oreja jo Sjöholman pihassa, mutta niillä taisi olla enemmän tunnearvoa kuin markkina-arvoa. 150-160cm luokkia hypännyt ori voisi jo olla muutakin kuin tunnearvoa.
Soitin saman tien Thomakselle, jonka jälkeen asiat lähtivät vierimään hurjaa vauhtia eteenpäin. Viikon sisällä olimme jo Hollannissa katsomassa Karkadannia livenä. Eihän se mikään varsinainen päivänpaiste ollut karsinassaan korvat luimussa murjottaessaan, mutta Romillyn henkilökunnan esitettäessä sen ratsain, orilla oli tyyni ja itsevarma olemus. Pääsimme myös seuraamaan Romillyssä asuvan Karkadannin pojan Karadhras Fallin esteharjoituksia ja tykästyimme Thomaksen kanssa molemmat sen tekniikkaan. "Jälkeläisillä ja niiden jälkeläisillä on hyviä näyttelytuloksiakin. Kaikinpuolin komeita käyttöhevosia." myyjät kertoivat ystävällisesti.
Ori vaikutti olevan oikea kultakimpale ja nipistelin itseäni koko illan, kun pohdimme Thomaksen kanssa hotellissamme teemmekö tarjouksen vai emme.
"Kyllähän siihen saa hyvin hävitettyä rahat, jotka olisi voinut käyttää johonkin muuhun" tuskailin Thomakselle katsellessani hotellihuoneen ikkunasta pimenevää Amsterdamia. "Tämä on kyllä vähän once in a lifetime -tilanne."
"No jos vertaa mitä kaikkea siitä hevosesta on mahdollista saada irti, eihän se pyynti niin kova ole. Siitähän saa vaikka opetusmestarin esteille, jos ei muuta" Thomas järkeili.
"Tämä on nyt tämmöinen mun oman elämän ei Say yes to the dress, vaan say yes to the horse"
Karkadann on virtuaalihevonen, eivätkä mitkään tapahtumat tässä päiväkirjassa ole todellisia
taustasta kiitos The Inspiration Gallery, kuvat Raheen Na Gun Stud (lisenssi)