Norma Jeane

virtuaalihevosen päiväkirja

21. toukokuuta 2020 @Kian Donnellan, 's-Hertogenbosch

Siitostammana

Kun Nonosta ei enää voinut odottaa kestävää ja tervettä kisahevosta, siirsin hevosen suosiolla siitokseen. Tamma oli siivittänyt meidät useisiin 140cm luokkavoittoihin, kolmeen PJ-karsintasijoitukseen, kunniakkaaseen PJ-voittoon ja moneen muuhun hienoon kokemukseen, joten minun kiitokseni hevoselle oli antaa sille suopeat eläkevuodet. Sydämeni vähän särkyi, kun tein päätöksen jättää tamma Hollantiin Sjöholmaan muuttamisen sijaan. Tiesin kuitenkin, että tuttavamme Kian Donnellanin tallilla Nono saisi viettää lokoisia siitostamman ja joutilaan päiviä kaltaistensa seurassa Suomea leudommassa kelissä. Irlantilaislähtöinen mies oli tammalle tuttu vuosien takaa, joten kallein aarteeni annettiin hyvillä mielen Kianin haltuun. Tämä mies jos kuka tiesi kuinka tärkeä tsirpula minulle oli.

Nonon ensimmäiselle varsalle valittiin isäksi Karkadann, jonka päädyimme Thomaksen kanssa ostamaan omaksi. Karossa oli toki omat juttunsa, mutta se ei pienestä hetkahtanut esteradalla, kun taas Nono oli ripeä ja helposti hermostuva. Yhdistelmästä syntynyt Nonon esikoinen ja tulevaisuuden PJ-toivoni Nabila Normandine oli jo pienestä pitäen pirteä ja sosiaalinen nuori hevonen. Tarkoitus oli antaa varsan kasvaa vielä kaksivuotisvuosi Hollannissa, mutta käskytinkin Niklaksen hakemaan sen jo täksi kesäksi Suomeen kesälaitumelle ja pihattoon. Olisin halunnut matkaan mukaan moikkaamaan Nonoa, jolle oli jo seuraava sulhanen valittuna, mutta muut kiireet pitivät minut Suomessa. Nono tultaisiin astuttamaan täysiveriorilla Red Cap xx, joka oli herkkä ammattilaisen estehevonen aina 160cm radoille asti. Mielestäni orilla oli kaikki mahdollisuudet jättää puumerkkinsä estetäysiveristen ja myös estepuoliveristen sukulinjoihin, sillä Capilla oli jo nyt ensimmäisessä ja toisessa jälkipolvessa hyviä kisahevosia.

Jouduin tyytymään Kianin lähettämään videoon, jossa tamman nimeä huudettiin suuren laitumen aidalta. Nono nosti päänsä vehreältä ja hölkkäsi kavereiden kanssa tervehtimään Niklasta ja Kiania. Rautias täpläturpa näytti viihtyvän erinomaisesti, kun sillä oli sopivien kavereiden kanssa mukava laumaelämä, yllinkyllin ruokaa ja tilaa liikkua. Hetken jo ajattelin ikävissäni kirjoittavani Niklakselle, että pakkaa Nonokin kuljetusautoon, sillä tuntui tylsältä jättää se tuhansien kilometrien päähän omasta tallista. Nähdessäni videolta Nonon rennon yleisilmeen ja kuinka hyvin se viihtyi Kianin luona, tiesin tehneeni kuitenkin täysin oikean päätöksen. Tällä hetkellä tamman paikka oli Hollannissa.

11. elokuuta 2016 @Bromfield, Ranska

Brendanin kanssa maastoilemassa

"Eihän täällä ole ristin sielua. Lähdetkö maastoseuraksi – vaikka sillä ponillas?" huudahdin Brendanille, joka palasi talliin vietyään viimeisen hoidokkinsa takaisin pihalle nauttimaan seesteisestä loppukesän illasta.
"Mikä jottei. Petytkö, jos kuitenkin ottaisin Frej’n?" mies virnisti ja viittasi isoon raudikkoon, jota itse olin saanut lainata tutustuessamme maastoihin. Heilautin päätäni kieltävästi.

Nonolla oli nyt saanut tehdä rauhallisia lenkkejä selästä kuukauden ajan, mutta aluksi tamma sai totutella paikkoihin ihan maasta käsin talutettuna. Tiedän olevani hieman hysteerinen lempparitammani kanssa ja vaikka Nonon ”hoitajapoika” vaikutti oikein asiansa osaavalta, sai tämä pysytellä tamman kanssa maan kamaralla vielä toistaiseksi. Nonon satulassa istuminen tuntui samaan aikaan niin kotoisalta ja niin vieraalta. Ennen vanhaa olisimme valmistautuneet tehovalmennukseen, nyt talsimme käynnissä hiekkatietä pitkin. Pohdin mitä tekisin, jos Nonosta ei olisikaan enää kilpahevoseksi, sillä toista samanmoista ei takataskusta valitettavasti löydy.

Havahduin omista maailmoistani, kun Brendan rikkoi hiljaisuuden matkimalla jotain puussa visertävää lintua. Aussi sai kuitenkin huomioni itseensä ja kaupan päälle kummastuneen ilmeen. Tavan kuulumisten vaihdon jälkeen juttu luisui Nonon kisakommelluksiin ja lukuisiin muuttoihimme.
”Lyömme aina pullosta vetoa, onko seuraavan tallipaikan tallimestarin nimi Jacques.” vitsailin.
”Meidän Jacq on kyllä niin tohelo, että oliskohan koko talliakaan enää seuraavana päivänä.” Brendan veisteli pilke silmäkulmassa työkaveristaan. Mietin, oliko sopivaa alkaa nauraa, mutta lyhyen hiljaisen hetken jälkeen pärskähdimme molemmat.

Maastolenkki oli hujauksessa ohi, kun mielenkiintoisia puheenaiheita riitti. Laskeuduin alas selästä vähän ennen kuin saavuimme tallipihaan ja taluttelin Nonoa loppumatkan. Brendan sai matkan aikana puhelimeensa kutsun illanviettoon, jonne hän kohteliaasti kutsui minutkin. Jouduin kieltäytymään aamun aikaisen herätyksen vuoksi. Eläinlääkäri tulisi vihdoin ja saisin kuulla, tuleeko Nonosta vielä kilpahevonen vai aukeneeko ura siitostammana.

2. elokuuta 2016 @Bromfield, Ranska

Kolmas muutto Ranskaan

Reilun vuoden asumisen jälkeen nokka suunnattiin Iso-Britanniasta takaisin Ranskaan.

Ihmettelin itsekseni, miten tämä saattoi olla nopein ja ongelmattomin muuttomme, vaikka tamma vaati tuplasti enemmän silmällä pitämistä koko matkan ajan toipilaisuutensa vuoksi. Tai ehkä kaikki meni hyvin juuri sen ansiosta.

Niin tai näin, mukavan rento tallinpitäjä Danielle kipaisi tallille huomatessaan autoni kurvaavan tallin pihaan. Olimme jo aamulla puhuneet puhelimessa koneeni laskeuduttua lentokentälle, mutta kertasimme vielä kasvotusten Nonon viimeaikaiset edesottamukset. Pienessä sairastarhassaan seisoskellut tamma alkoi kiertää aidan viertä huomatessaan meidän lähestyvän sitä. Taskunpohjalta löytynyt porkkananpala hieman lepytti ärripurrin mieltä ja sain napsaistua tamman riimunnaruun.

”Nonon oma eläinlääkäri tulee tutkimaan sen reilun viikon päästä, jolloin saadaan jo ehkä lupa lisätä vähän liikunnan määrää. Takajalan vamma oli loppujen lopuksi aika pieni ja toipilasaika on mennyt ihmeen luppoisasti.” selvensin tammani lähitulevaisuuden suunnitelmia kiinnittäessäni sen tallikäytävän naruihin kiinni. Nono päästi pitkän ja syvän huokaisun. Se olisi kai tahtonut jäädä jatkaa lomaansa, vaikka aina se on esteradalle singahtanut taukojenkin jälkeen korvat hörössä ja täyden kympin asenteella. Tämänhetkiset ennusteet kisaradoille paluusta ovat hyvät, mutta otetaan päivä kerrallaan ja mennään tamman terveyden ehdoilla.

Nonon nuokkuessa käytävällä Daniellekin myönsi tamman käyttäytyneen oikein hyvin uudessa kodissaan. Olin tietysti maalaillut etukäteen piruja seinille ja kertonut ensin kaikista tamman mahdollisista tempauksista. Nonoa poissa ollessani kävelytellyt ja hoidellut Brendan tuli tallikäytävälle satulaa kanniskellen, mutta poikkesi pikaisesti juttusille. Mies vakuutti vahvalla aussiaksentillaan tamman olevan niin kunnossa kuin se voi olla. En ollut varma tajusinko lopuista sepustuksista puoliakaan, mutta nyökyttelin ymmärtäväisenä.

29. toukokuuta 2015 @Kidlington Stables, Iso-Britannia

New home, who dis?

– Uusi paikka, mutta samat kujeet odottaa, neitiseni, supattelin karsinan oven yli uutta kotipaikkaansa uteliaasti tutkailevalle tammalle.
Nono alkaa olla tottunut muuttamaan ja sopeutuu nopeasti paikkaan kuin paikkaan, mutta hermoilin kuitenkin vähän kuinka se tulee ottamaan Kidlingtonin omakseen usean Ranskassa vietetyn vuoden jälkeen.

Hymähdin raudikolle, että sen olisi parempi totutella kuuntelemaan englantia ympärillään. Nono kiersi karsinansa ympäri vielä pari kertaa sieraimet suurina puhisten ennen kuin seisahtui hetkeksi haukkaamaan muutaman heinänkorren. Siihen tamma lopulta jäi jokseenkin tyytyväisen oloisena.

Heittelin Nonon tavaroita paikoilleen talliradiosta pauhaavaa Bad Bloodia hyräillen. Olen onneksi päässyt tsemppaamaan itseni hyvin siihen, ettei tammalle tule ostettua liiaksi tavaroita. Nono on aina menossa, joten turhan suuren tavaramäärän raahaaminen kävisi pidemmän päälle rasittavaksi. Lankoni Niklaskin suostui ilomielin kuskiksi ja apuriksi tietäessään, että Nonon muutot on aina helppo nakki.

Jo seuraavana päivänä lähdimme tutustumaan tallin puitteisiin saadessani tallinomistajalta Daniellelta ja tallityöntekijältä Lexiltä pikaisen perehdytyksen tallin käytäntöihin paikan päällä. Liian pitkä loma vain nostaisi toisinaan pöllöilyyn taipuvaisen tammani energiatasot katosta läpi. Nonon eilinen hämmentyneisyys oli vaihtunut uteliaisuuteen ja pirteyteen. Talutin ympäristöä visusti silmälläpitävän tamman pikkukentälle, jossa juoksutin sitä pienen hetken ajan. Nonosta ei olisi heti arvannut, että se oli viime päivien aikana tehnyt pitkän ajomatkan. Sain pidellä liinasta tiukasti kaksin käsin kiinni yrittäessäni mutista hidastavia ääniapuja pinkeälle rautiaalle, joka tuntui tulkitsevan jopa silmänräpäykseni merkiksi singahtaa laukkaan.

– Royal Ascotistako te olette tänne eksyneet, Daniellen isäksi esittäytynyt vanhempi mies sanaili nähdessään meidät takaisin tallipihassa, viitaten tammani vauhdikkaisiin edesottamuksiin.
Ulkoinen habituksemme ei olisi voinut olla yhtään kauempana Ascotin krumeluurista pukuloistosta. Nono oli hionnut kevyesti kyljistään, enkä itsekään ollut enää kaikkein freesimmästä päästä yrittäessäni taltuttaa riehakkaan hevosen menoa. Naurahdin Rodin kommentille, mutta paikallaan seisomiseen tylsistyneen ja rimpuloimaan alkaneen Nonon vuoksi en ehtinyt jäädä juttelemaan hänen kanssaan pidempään.

1. maaliskuuta 2015

Estevalmennus tasolla 140-150cm, valmentajana Werry

Valmentajan kommentit:
"Disa oli voittanut Koskimäen estekilpailuissa estevalmennuksen. Marssin maneesiin ratsukon ravatessa ympäri maneesia. Jälleen sain tarkkailla hevosen liikehdintää ja selvittää millaiset olivat Nonon liikkeet. Selitin Disalle laukkatehtävää, joka oli aika simppeli: “R- tai S-kirjaimella nostetaan laukka ja jatketaan päätyyn. Päädyssä taas pääty-ympyrä ja perään pienempi sellainen. Sitten siirryttiin ravin kautta käyntiin R- tai S-kirjaimella”. Parin tehdessä tehtävää, suunnittelin rataa. Hetken päästä annoin heidän levähtää, jonka aikana asettelin esteitä paikoilleen. Kaikki esteet olivat tällä hetkellä pystyesteitä sekä lisäksi oli myös kahden esteen sarja. Virallinen treeni aloitettiin 50cm korkeudella. Nono hyppäsi hienosti jättäen myös ilmavaran. Esteiden korkeus nousi vähitellen ylöspäin. Lopulta se saavutti 140cm korkeuden. Olimme harjoitelleet eri korkeuksilla lyhyiden teiden ratsastamista esteille. Nono välillä saattoi mennä sekaisin askeleista ja tiestä, sekä vauhti tuntui välillä kiihtyvän. Tamma joka tapauksessa selviytyi. 140cm radan aikana käännökset olivat välillä hieman tiukkoja. Teitä ja vauhtia vielä treenattiin loppu valmennuksen aikana. Ajan loputtua pyysin ratsukkoa ravailevaan loppuraveja ja siirtymään käyntiin kun verryttelyä oli tehty tarpeeksi."

1. syyskuuta 2014 @F&H Stables, Iso-Britannia

Loppukesän onnistumisia

Käynnissä oleva kausi oli ollut hyvin rikkonainen alkukevään tapahtumien vuoksi ja Nono oli saanut viettää enemmän aikaa kotitallillaan Ranskassa kuin milloinkaan. Kilpailuja oli ollut vain kourallinen ja menestys osin vähän vaihtelevaa, mutta toisaalta ne harvat onnistumiset olivat osuneet juuri niille oikeille hetkille. En olisi voinut olla onnellisempi, kun tajusin meidän voittaneen perinteikkään Power Jump –estekilpailun Iso-Britanniassa viime kuun puolessa välin!! Osallistuimme Nonon kanssa kilpailuun jo neljättä vuotta perättäin ja ilmeisesti kolmas finaalipaikka toden sanoo.

Valmistautuminen kisakoitokseen sujui kirjaimellisesti hikisesti, ainakin ratsastajan osalta. Nonoa kotona nysvääminen ei haitannut tippaakaan, vaan se yritti ottaa helteisen kuumasta kesästä kaiken irti nautiskelemalla nurmitarhan antimista ja piehtaroimalla antautumuksella ympärilleen epämääräisen mutakuorrutteen. Siinä missä kesäkuussa Nonolla oli aivan liikaa virtaa Starberryn kisoissa, heinäkuussa tamma ei puolestaan ollut Rivellerissä aivan parhaassa iskussaan. Suomessa olevat hevoseni viettivät kesälomaa, joten pääsimme tekemään PJ:tä edeltävät valmistelevat treenit tehokkaammin, kun saatoin antaa kaiken huomioni Nonolle. Lopputulemasta päätellen se oli ilmeisen hyvä satsaus. Vaikka lämpötila huiteli ulkona kolmessakymmenessä ja ratsastaja oli läkähtyä, saivat vetreyttävät harjoitukset Nonoon aiempaa enemmän notkeutta ja tarkkuutta.

Tämän vuoden Power Jump järjestettiin Isossa-Britanniassa F&H Stablesin tiloissa. Paikka ja puitteet sopivat meille, sillä säilytimme hyvän rytmin aina ensimmäisestä hypystä viimeiseen. Jopa akilleen kantapäämme, sarjaesteet, ylitettiin tyylikkäillä leiskauksilla. Vaikka ratsastus tuntui todella sujuvalta, ei 140cm karsintaluokan kakkossija vielä tuonut kylmiä väreitä itselleni, olinhan voittanut karsinnan jo kahdesti aiemmin ilman finaalimenestystä. Hyvä, että edes tajusin meidän suoriutuneen 120cm finaaliradasta tänä vuonna paremmin kuin muut ratsukot. Vasta yleisön raikuvat aplodit ja Thomaksen iloinen huudahdus kentän laidalta herättelivät todellisuuteen.

Hyvä, että sain häkellykseltäni sanaa sanotuksi palkintoseremoniassa. Ratsastaja sai palkinnoksi upouuden hopeanvärisen Silvergrux Prestlinger -auton, mustan E-Quality Rider -ratsastustakin, palkintopokaalin sekä 5000 ve. Nono puolestaan sai ainutkertaisen PJ-voittoruusukkeen, voittajaloimen ja kukkaseppeleen.

6. kesäkuuta 2014 @Starberry

Homma hanskassa, hanskat hukassa (tuotoskilpailut)

Kevät on mennyt Nonon kanssa lomaillen pidemmän kaavan kautta. Melko pian helmikuisten kotikisojen jälkeen tamma onnistui reväyttämään takajalastaan lihaksen tarhassa poukkoillessaan. Paranemisprosessi takaisin kilpailukuntoon kesti koko kevätkauden ajan, joten meillä on paljon kirittävää kun kesä kolkuttelee jo ovella. Viime vuoden tapaan Nono saapui kesäkuun alussa lyhyelle visiitille Suomeen ja käväisi tuomassa vanhaan tuttuun Sjöholmaan tuulahduksia Ranskasta. Olin ilmoittanut tamman Starberryssä järjestettäviin estekilpailuihin, jossa toivon mukaan saisimme hieman osviittaa siitä, missä tällä hetkellä ollaan menossa.

Verryttelyssä Nono viihdytti yleisöä ja kauhistutti samojen aitojen sisäpuolella olevia varsin pirtsakalla olemuksellaan. Tamman pomput on tullut vuosien aikana itselle sen verran tutuksi, että suhtaudun niihin jo hieman huokaillen. Kanssakilpailijoiden ilmeistä päätellen saimme kisojen kurittomien prinsessojen tittelin haltuumme. Itse suoritus on usein onneksi mennyt ihan hyvin, vaikka verryttely olisikin ollut villimmän puoleinen.

Lähdimme neljästä ratsukosta viimeisenä matkaan 120cm tasoisessa luokassa. Samalla hetkellä kun saimme lähtömerkin, tuntui että koko rata pyyhkäytyi pois mielestäni! Nono oli varsin virkku ja jouduin todenteolla keskittymään siihen, ettei tamman takapuoli pompahdellut joka toisella askeleella. Ensimmäiset esteet hypättiin ihan hyvässä flow'ssa, mutta loppua kohden jouduin pinnistelemään radan muistini perukoilta. Nono ei pitänyt ollenkaan pidättelyistäni, vaan häsläsi turhautuneena. Onneksi kyseessä oli normaalia tasoamme helpompi luokka kauden alkuun, joten yli mentiin, vaikka matkalla olikin mutkia. Ei auttanut kuin hymyillä samalla kun etsin katseella seuraavan esteen sijaintia. Yllätys olikin suuri, kun meidät kuulutettiin palkintojenjakoon - voittajina. En tiedä oliko Thomas käynyt lahjomassa ajanottajan vauhdikkaan verryttelyn aikana, vai mitä ihmettä täällä tapahtuu...

Päivän suoritus runomuotoon riimiteltynä:
"Lupaavasti ensin etenemme esteeltä toiselle,
vaan mitä tekeekään ratsastajan päälle kesähelle,
ei auta kuin vilauttaa hymy muikea,
kun ei muista onko reitti vasen vai oikea"

31. tammikuuta 2014 @Selle de Royal, Ranska

Maastoretkellä

Ilmoittauduin maastoreissulle mukaan hienoisella varauksella, sillä Nono osaa olla pöljä, joka kyttää ihan kaikkea. Florencia rauhoitteli jännitystäni lupaamalla paikan omaan tammaani verrattuna huomattavasti maastovarmemman Ramblyn peesistä. Kirjavan kaverin takana Nono tunsi olonsa ilmeisen suojatuksi, sillä koko reissun aikana turha säikkyminen jäi vähemmälle. Enemmänkin tammaa epäilytti useamman ratsukon konkkaronkan lähtiessä liikkeelle yhtä matkaa. Raudikon järkeen tällainen joukkopako tallipihalta ei oikein käynyt, kun yleensä reissuun lähti mukaan pari kolme kaveria. Alkumatkan Nono pälyili ympärilleen, mutta rentoutui sitten huomatessaan, ettei muilla ollut mitään hätää.

Pieni tuulenvire heilutteli puiden latvoja ja toi eloa talvisen koleaan säähän. Lunta ei maassa ollut, mutta eipä sitä juuri kotona Suomessakaan näkynyt. Ennestään tutuilla reiteillä Nono sisäisti seesteisen maastoretken sisimmän idean ja tamma uskalsi hengähtää ympäristön tarkkalusta. Tällaisia rentouttavia hetkiä kaipasimme kummatkin kiireessä pitävän kesäkauden vastapainoksi.

Poiketessamme uusille reiteille tamman rauhallinen mielentila oli kaunis muisto vain. Nono hiiviskeli Ramblyn perässä ja päristeli sieraimiaan ”jännittävän” paikan tullen. Eipä se tiikeri niin vain raidoistaan pääse. Yleisesti ottaen Nono oli kuitenkin edistyksellisen hyvä, sillä tapoihinsa kuuluvia sivuloikkia se ei tänään esittänyt. Kuhan vain puhisi nähdessään jotakin tavallisesta poikkeavaa, kuten kiven, jonka takaahan voi pompata ihan vallan peto!

Huokaisin syvään saapuessamme takaisin tallipihalle. Nono seurasi esimerkkiäni suurieleisemmin aivan kuin todetakseen olevansa vihdoin turvallisesti kotona.

30. joulukuuta 2013

Estevalmennus Westboundissa, valmentajana mibula

Ratsastajan (omistajan) kommentit:
Alkuverryttelyssä pari ratsukkoa tarjosi vauhdikkaalla menollaan hieman jännitystä myös meidän elämään. Nono seurasi tiiviisti sivusilmällä muiden temppuja ja eläytyi itsekin tunnelmaan parilla sivuloikalla aina jonkun laukatessa läheltä. Muuten tamman käytös oli salonkikelpoisempaa verrattuna siihen mitä kotona saa kestää. Olin erittäin tyytyväinen kontrollin säilyessä tyydyttävän hyvänä läpi valmennuksen, vaikka Nonolla piisasikin kiitettävästi virtaa ja ratsastajan antamat avut laittoivat pienen hevosen pään paikoitellen sekaisin.

Löimme ässät ja mustatpekat pöytään heti ensimmäisten hyppyjen aikana. Matalahkoilla esteillä yli räpiköiminen onnistui vielä ihan tyylillä, mutta korkeuksien noustessa Nono sai esitellä moottorinsa tehoja ja venyi kuin ihmeen kaupalla esteen yli hipaisemattakaan puomeja, kun vauhdikas ja hieman holtiton lähestyminen okserille johtivat hieman liian aikaiseen ponnistukseen. Sen sijaan odottamattomassa loikassa tasapainonsa menettänyt ratsastaja pyllähti alastulossa epämiellyttävästi satulaan, josta myrtynyt ratsu muistutti viskaamalla takapuolensa ilmaan. Seuraavien askeleiden aikana keskittyminen meni siihen, että hapuilin yhteistä säveltä takaisin, jotta selviämme ehjin nahoin seuraavaan hyppyyn.

Alun vaikeuksista huolimatta Nono asettui aloilleen, kun kuvainnollisesti ja kirjaimellisesti otin ohjakset kunnolla käteeni. Loppua kohden suorituksemme muuttuivat varmaotteisemmiksi, eikä hevosen tarvinut arpoa summanmutikassa mitä seuraavaksi olisi tarkoitus tehdä. Nonon laukka-askel on omaan makuuni sopivan pituinen, joskin kovasti vauhdilla höystetty ja koin ehkä pienen ahaa-elämyksen, kun onnistuin hyödyntämään radalla aiempaa paremmin tasaisen vauhdikkaana säilynyttä laukkaa. Suoritus soljui omalla painollaan ja hevonenkin vaikutti tyytyväisemmältä kun sen ei tarvinnut vaivata omaa päätään reitin suunnitteluun.

2. marraskuuta 2013 @Selle de Royal, Ranska

Ei ole reippaan maastolenkin voittanutta

Kuunvaihteessa teimme Nonon kanssa pienen reissun Englannin länsipuolelle, Shropshiren kreivikuntaan. Tamma alkaa olla hyvissä voimissa, mutta näyttäisi tarvitsevan muutamia hyppyjä alle saadakseen hyvän flow’n jälleen päälle kilpailuissa. Menimme Kenstonin kisoissa 130cm ja 140cm luokat, joissa tuli molemmissa puomi tai pari alas. Viimeisessä luokassa Nono oli paljon paremman tuntuinen ja notkeampi, vaikkakin se viimeinen terä jäi uupumaan.

Kotona olemme keskittyneet enenevässä määrin kunto- ja voimaharjoitteluun. Maastoileminen Nonon kanssa on aina yhtä jännittävää, sillä neidistä ei tiedä mitä puskaa se keksii milloinkin pelästyä. Pyysin Gatinhaa mukaan sähäkän Serena-tammansa kanssa. Hevoskaksikko ei ehkä ole mikään maastoilun dream team, mutta ainakin ne ovat laitumelta tutut toisilleen. Nonolle hevoskaveri on aina iso henkinen tuki, eikä se kuluta niin paljon energiaa ympäristön pälyilyyn kuin mitä se tekisi ollessaan yksin.

Selvisimme ehjinä kotiin, vaikka hevoset saivat mennä hieman reippaammassa vauhdissa. Nonon ajoittaista jännitystä sai hillittyä ja huomiota siirrettyä muualle puuhastellen sen kanssa jotakin keskittymistä vaativaa, kuten avon tyyppistä taivutusta ja pohkeenväistöjä. Ajoittain jännitys vähän kouraisi vatsanpohjasta, kun Nono odotti tikkana lupaa pompata laukalle. Kuitenkin viimeistään silloin, kun tammat säntäsivät ylämäkeen rytmikkäässä laukassa, kiilasi suurenmoinen vapautuneisuus pelon edelle.

12. lokakuuta 2013 @Selle de Royal, Ranska

Pieni loma tekee aina hyvää

This girl is on fire!
Radio pauhasi, enkä voinut olla hyräilemättä mukana samalla kun kiristin Nonon satulavyötä. Hevonen tosin katsahti siihen malliin, että näillä laulutaidoilla olisi ollut parempi vain olla hiljaa. Taputin rautiaan tamman lihaksikasta kaulaa kertoen kuinka tyytyväinen neitokaiseen olinkaan, mutta se ei saanut ruskeita korvia hievahtamaan senttiäkään eteenpäin. ”Ei sitten.” tuhahdin mököttävälle diivalle, nappasin kypärän päähäni ja lähdin taluttamaan tammaa kohti maneesia. Nono sairasti luultavasti jonkun pienen pöpön Suomen vierailun jälkeen, sillä kotiinpaluun jälkeen tamma oli ollut vetämätön ja väsyneen oloinen. Vaihtoehtoisesti syksyn reissailu vain yksinkertaisesti vei mehut hevosesta.

Tuulinen sää sai Nonon pörheäksi ja malttamattomaksi steppailijaksi. Huolimatta siitä, että olimme maneesin seinien sisäpuolella turvassa kaikilta syksyisen viiman tuomilta kauheuksilta, pysyi tamma lentoon lähtevässä mielentilassa. Kaikista tämän kaltaisista sivuvaikutuksistaan huolimatta nollaaminen ja vajaan kuukauden kestänyt täydellinen poissaolo kisakuvioista on tullut tarpeen, sillä Nonossa on taas sitä omaa tuttua kipinää ja voimme suunnata hyvillä mielin katseet kohti talvikauden koitoksia. Kuitenkin ylitimme kumpikin itsemme kevät/kesäkaudella ja erityisesti elokuun aikana, jolloin nappasimme hyvät sijoitukset kaikista kolmesta luokasta, joihin osallistuimme.

Nono nakkeli niskojaan ja pärskähti tyytymättömänä antaessani sille kevyessä ravissa liian vähän liikkumatilaa, kun uppouduin ajatuksiini. Iltalennolla olisi aikaa tuumailla, joten palailin takaisin tähän hetkeen, istuin alas harjotusraviin, paransin ohjastuntumaa ja hipaisin pohkeillani kevyesti tamman kylkiä. Raudikko hypähti hetkeäkään miettimättä energiseen laukkaan.
”Alors, allons-y!”

5. elokuuta 2013

Estevalmennus Selle de Royalissa, valmentajana Ricky

"Sain pitää harvinaisen valmennuksen, sillä mukana oli vain yksi ratsukko. Suurikokoinen raudikko Nono ravasi parhaillaan reippain askelin pitkällä sivulla. Disan ja Nonon lämmitellessä askellajeja, kokosin maneesiin muutamia puolimetrisiä ristikkoja ja pystyjä. Vilkaisin ratsukkoa ja Nono kulki tasapainoisesti muodossa ja tuli selkeästi ratsastajansa kanssa hyvin toimeen. Pyysin heitä tulemaan ensin maneesin kesihalkaisijalla olevat ristikot ja sen jälkeen uralla olevan pystyn. Nono tuli sulavassa ravissa kohti esteitä. Disan hyppyasento oli hyvä ja he selvittivät matalan esteen helposti. Toisellakaan ristikolla ei ollut ongelmia. Nono kääntyi pehmeästi uralle ja pärskähti tyytyväisenä esteen lähestyessä. Pysty ylittyi helposti. Seuraavaksi siirsin ristikkoja lähemmäs toisiaan ja muutin pieneksi sarjaesteeksi, jonka ensimmäinen osa oli pysty ja toinen okseri. Korkeus oli hiukan vajaassa metrissä. Disa laukkasi pari pääty-ympyrää ja samalla kokosin muutamia suurempia esteitä ympäri maneesia.

Pian keskitin huomioni jälleen ratsukkoon, joka ravasi reippaalla tahdilla esteille. Raudikko hollantilainen leiskautti pystyn ylitse, otti yhden pitkän laukka-askeleen ja hyppäsi okserin yli tyylikkäästi. Kehuin ratsukkoa, joka siirtyi rentoon käyntiin hetkeksi. Kohotin pystyä ja okseria jättäen ne paikoilleen. Muutaman minuutin kuluttua maneesissa oli 120-130 senttimetrinen esterata. Nyökkäsin Disalle ja kerroin hänelle, että hän saisi mennä radan haluamassaan estejärjestyksessä. Disa ravasi hetken aikaa esteiden välissä, ennen kuin nosti laukan. Ensimmäiseksi esteeksi Disa valitsi pystyn, oikean puomihirviön. Nonon korvat nousivat pystyyn, kun se laukkasi innokkaasti päätään hiukan viskoen kohti estettä. Este sujui vaivattoman näköisesti ja he jatkoivat okserille. Nono eteni lyhyttä laukkaa ja pomppasi esteen yli venyttäen kaulaansa. Ratsukko kääntyi seuraavaksi tiukasti, kohti trippeliä, jolle lähestyminen tuli hiukan myöhässä ja puomi putosi pienestä kosketuksesta kolahtaen. Seuraavana vuorossa oli keskihalkaisijan este, toisesta suunnasta. Okser ylittyi mukavan helposti edellisen esteen pudotuksesta huolimatta ja he tulivat pystylle rauhallisesti. Vielä viimeinen este ja Disa rauhoitti Nonon menon raviin. Nono sai hyvin ansaitut taputukset kaulalle ja kehuin vuolaasti ratsukkoa. Valmennus sujui todella hyvin."

5. kesäkuuta 2013 @Selle de Royal, Ranska

Muutto Avignoniin

Nopeasta kotiutumisesta päätellen Nono on varsin tyytyväinen saadessaan jälleen kuulla puhuttavan vähän ranskaa ympärillään. Raudikko vietti kaksi kuukautta Suomessa omalla tallillani, mutta jotenkin tuntui paremmalta ratkaisulta jatkaa Nonon kanssa matkaa takaisin etelän suuntaan heti Saksan kisojen jälkeen. Ja missäpä muualla olisikaan parempi luonnostella kesän suunnitelmia kuin löhöilemällä aurinkotuolissa Ranskan Rivieralla, parin tunnin ajomatkan päässä Selle de Royalista – Nonon uudelta tallilta!

Kauniin alkukesäisen kelin helliessä päätin palata Nonon kanssa kilpailujen ja muuton jälkeisien lomapäivien jälkeen takaisin arkeen helpohkolla sileän työskentelyllä avomaneesissa. Muutamien hellepäivien jälkeen vajaat parikymmentä astetta tuntui virkistävän itse kutakin. Pirtsakalla tuulella ollut tamma kurkki ympärilleen ja sen keskittyminen herpaantui pienestäkin ulkopuolelta kantautuneesta äänestä ja liikahduksesta. Aloitin herättelemään tammaa avuilleni tekemällä siirtymisiä ensin käynnistä raviin ja myöhemmin myös käynnistä laukkaan, sekä tehden siinä välissä avotaivutuksia. Kun Nonolla oli kokoajan jotakin tekemistä, pysyi se vähitellen yhä paremmin kuulolla ja jätti säpsähtelyn sikseen.

Teimme jäähdyttelylenkin kävelemällä pienen reitin maastopoluilla Nonon tarhakaverin ja tämän omistajan Tian ollessa oppaanamme. Uusiin maastoihin tutustuminen on yleensä hyvin jännittävää ja Nonon on tuijotettava kaikkea mahdollista silmät muljahdellen. Tällä kertaa Nono kuitenkin yllätti, sillä vaikka alkuun se puhisi kauhistuneena joka toiselle pusikolle, loppumatkan se käveli oikein lungisti.

24. maaliskuuta 2013

Estevalmennus Nallikalliossa, valmentajana Jey

"Valmennuspäivän viimeinen ratsukko saapui maneesiin. Disa niminen nainen esitteli rautiaan tammansa Nonoksi. Tarkkaavaisen näköinen tamma katseli korvat hörössä ympärilleen kuin tarkistaen päivän tehtävän. Disa aloitteli alkuverryttelyt minun seuratessani heitä. Nono ravaili tottuneesti Disan alla, joskin välillä kavahtaen ulkoa tulevia ääniä. Kun alkuverkat oli suoritettu niin ratsukko sai aloitella alle metrisillä esteillä. Nono vaikutti hevoselta, jota ei voi jättää yksin esteellä, vaan se tarvitsee ratsastajaltaan tukea ja turvaa. Disa kuitenkin tunsi hevosensa ja jo ensimmäisistä hypyistä lähtien yhteistyö toimi. Korottelin esteitä sitä mukaan kun ratsukko niitä suoritti. Meno näytti hyvältä ja hallitulta. Nonossa oli tarpeeksi vauhtia ja tammalla oli upea tekniikka ja omistajansa sanoja lainaten - "Nonolla on luonnostaan hyvä imu esteelle". Hienoa ratsastamista! Korotin radan 140 senttimetriin ja ratsukko sai lopetella valmennuksen oman tasoiseen rataan. Nonolla oli hyvä laukka estehevoselle, se liikkui ylöspäin, joten hyppääminen oli helppoa. Disa ratsasti taasen siististi ja keskittyi rataan. Rata suoritettiin siististi, vaikka okserilla hieman kolisi, Nono hyppäsi liian kaukaa, eikä ratsastaja ehtinyt hyppyyn mukaan. Siistiä ja tyylikästä ratsastamista, hienoa!"

2. tammikuuta 2013 @Le Château de Charmant, Ranska

Piipahdus Nonon luona

Päätimme mieheni Thomaksen kanssa pakata laukut ja suunnata Uuden vuoden viettoon lounaisranskalaisiin maisemin. Kaipasin kipeästi pientä hengähdystaukoa ja jonkinlaista piristysruisketta, eikä voi sanoa, etteikö pieni ikävä hevoskaveria olisi kaihertanut lentolippuja varaillessa. Remppahommat kotona veivät odotettua enemmän aikaa, enkä ollut ehtinyt käväistä Charmantissa tervehtimässä lomailevaa Nonoa ikuisuuteen. Mahtaisikohan neiti enää edes muistaa omistajaansa?

Huoleni osoittautui turhaksi Nonon tepastellessa tuttuun tapaan tarhaan portille vastaan. Charmantin väen kanssa jutustellessa he vinkkailivat pilke silmäkulmassa, eikö heitä voisi armahtaa päästämällä Nonon jälleen työteon pariin. Takaisin tallille kävellessä tajusin mitä he tarkoittivat hienovaraisella vitsailullaan. 10-vuotiaaksi kääntyneestä tammasta huomasi paremmin kuin hyvin, ettei aivoja ja voimia ollut tarvinnut aivan hirveästi kuluttaa viime aikoina, sillä tavallisesti ihan rauhalliseksi luokiteltava hevonen yritti liimautua kylkeeni kiinni ja mulkoili järkyttyneenä jokaista vastaantulevaa pusikkoa, kiveä, puuta, rakennusta... mitä nyt sattui vastaan tulemaan. Parin koikkaloikan, jyräämisyrityksen ja ikuisuudelta tuntuneen matkan jälkeen sain kuin sainkin tamman turvallisesti neljän seinän sisälle.

En ollut ehtinyt tehdä mitään suurempia suunnitelmia liikutuksen suhteen, sillä tarkoitus oli juurikin katsoa millä mielellä Nonon joululomailu on sujunut. Hevosta harjaillessa olimme Thomaksen kanssa yhtä mieltä siitä, että maneesin puolella pyöriminen, turvallisesti jalat maassa, olisi ehkä tällä kertaa järkevin vaihtoehto. Loput höyryt voisi päästellä vaikkapa maastopolulla jonain toisena päivänä. Sympaattinen tallimestari Jacques seurasi meitä maneesille ja istuutui katsomoon jutustelemaan Thomaksen kanssa, sillä ei kuulemma halunnut jättää tätä näytöstä välistä. Nono tarjosikin heti alkuun vastinetta tyrmän puolelle raahautumiselle kavahtamalla kahdesti omaa peilikuvaansa. Neiti heitti liinassa pari iloista pukkisarjaa kumpaankin suuntaan, eikä meno ollut aina kovin kontrolloidun näköistä. Siitä huolimatta, että tamma näytti pitävän oman show'n pyörittämisestä, alkoi jossakin välissä energia kanavoitua myös liinan toisessa päässä heiluvaan hahmoon. Parin rauhallisemman pätkän jälkeen Nono siirtyi vuolaiden kehujen kera jäähdyttelemään. Tamman hengitys ei juuri ollut ehtinyt tasaantua, kun omistaja jo kirmasi mielessään tulevan kisakauden suunnitelmien parissa. Toivon mukaan uusi vuosi on minulle ja Nonolle tehokas, menestyksekäs ja ennen kaikkea - ranskalainen!

17. lokakuuta 2012 @L'Amour aux Chevaux, Ranska

Nonolle arvokasta kokemusta arvokisoista Ranskan maalta

Etelä-Ranskan idylliset maisemat olivat olleet Nonolle koti reilun vuoden verran, joten uskoi, että meillä olisi jonkun verran "kotikenttäetua" ja mahdollisuuksia menestystyä L'amour aux Chevauxin tiloissa järjestetyssä Kings Riders -seuran Power Jump 2012 -tapahtumassa. Vaikka Nono oli ihan mukava matkustaja, koin meidän eduksi, että kisapaikalle ei tarvinnut taittaa puolen valtakunnan pituista matkaa. Tavallisesti kisapaikoilla vähän jännittynyt tamma oli rennompi, eikä energiaa kulunut turhaan kyttäilyyn ja ylikierroksilla käymiseen.

Karsintaluokan 140cm rata oli teknisesti vaativa, mutta jälleen kerran Nono osoitti, että hyvänä päivänä kaikki oli meille mahdollista. Luokkavoitto ei olisi voinut napsahtaa yhtään parempaan väliin, sillä jos Charmantin heinäkuisia kotikisoja ei lasketa, teimme periaatteessa lähes puoli vuotta kestäneen kisatauon jälkeen paluun radoille, terävämpää kuin koskaan.

Finaalissa estekorkeus oli vain 120cm, mutta vastus oli kova. Yksi pudotus koitui kohtaloksemme ja putosimme tuloslistalla sijalle yhdeksän. Karsinnassa meidän taakse jäänyt kuvankaunis FWB-tamma Mischa kuittasi 10 000 ve palkintorahat kelloineen kaikkineen. Vaikkei meille herunut finaalimenestystä, Nono oli kuitenkin huippuhyvä, eikä sen päivän panokseen voinut olla muuta kuin tyytyväinen!

18. heinäkuuta 2011

Nono jälleen Suomessa

Nonon alkukausi 2011 oli oikein kiva: Suokukka cupissa oli hyvät radat ja poikkeaminen Ruotsin puolella sujui myös oikein kivasti. Tarkoituksena oli kierrellä parin hevosen kanssa kesän ajan kisoja Saksassa, mutta Nonon kohdalla kausi jäi hieman katkonaisemmaksi tamman kolhaistua jalkansa tarhassa. Loppujen lopuksi tamman turnee jäi vain kolmen startin pituiseksi, mutta toisaalta laatu korvasi osittain määrän.

Turnierstall Dörenwaldin M*-luokassa Nonolta puuttui tuttu oma puhti ja olimme lähellä ottaa pari puomia alas. Jollain ilveellä onnistuimme kuitenkin selviämään maaliin nollatuloksella. Toistaiseksi tamman vaativin koitos, Turnierstall Milagrosin M**-luokka heinäkuun alussa meni puolestaan ennakoitua paremmin: kolmas sija ja palkintorahaa ropisi tilille 3 000 ve. Nonon kesäkauden päätökseksi jäi toissapäiväinen voitto Turnierstall Lindenhofissa. Vaikka jalan kolhiminen harmittaa, viimeisimmästä tuloksesta on hyvä lähteä jatkamaan työstämistä kohti syksyn kisakoitoksia Suomessa, jonne tamma saapuu heti kun pystyy.

Norma Jeane on virtuaalihevonen, eivätkä mitkään tapahtumat tässä päiväkirjassa ole todellisia
taustasta kiitos The Inspiration Gallery