Pohjolan Hyssy

virtuaalihevosen päiväkirja

9.-10. heinäkuuta 2021

Sommersolverv: Helpon A:n debyytti

Thomas oli tehnyt Hyssyn kanssa hyvää työtä, sillä ori oli rauhoittunut vielä ennestään vuoden takaiseen verrattuna. Ei ehkä olisi alkuun uskonut, että Sjöholman olosuhteissakin saattoi pieni ja röyhkeä oripoika rauhoittua. Olihan meillä sillä tavalla idyllinen ja pieni talli isoihin kisakeskuksiin suhteutettuna, mutta ajan saatossa tallipihaan oli eksynyt ori jos toinenkin, joten liian reviiritietoiselle ja stressaavalle herralle tontti ei oikein sopinut. Hyssy oli vuosien varrella oppinut talon tavoille ja se oli tyytyväinen omaan paikkaansa. Ennen tiukasti vain Thomaksen talutuksessa liikkunut ori pystyi viime kesästä alkaen jopa Disan ja Chrissen käsissä. Naiset pystyivät huoletta taluttamaan hevosta pidemmän matkan laitumelle ilman että se keuhkosi ja tempoi.

Kokonaisvaltaisesti hyvässä zen-tilassa ollut hevonen oli ottanut koulutuksenkin saralla harppauksia eteenpäin. Hyssy käytti koko kroppaansa melkoisen notkeasti ja pakko oli myöntää, että satulaan alkoi olla jo vähän tunkua. Christine oli Disan ratsastustaukoni aikana hypännyt orilla pieniä esteitä ja oppi jopa tykkäämään hevosesta.

Sommersolvervissa oli edessä tulikoe: Thomaksen ja Hyssyn ensimmäinen Helppo A. Perinteinen kisaviikonloppu Lofooteilla tuntui viime vuoden kokemuksen perusteella hyvältä paikalta debytoida (enkä nyt puhu Chrissen ja Rollen vastaavasta debyytistä), vaikka olihan tapahtuma iso. Hyssy oli täpinöissään, mutta hyvällä tavalla. 64 % oli hyvä ensimmäinen tulos tältä tasolta, vaikka se ei tasaväkisissä kisoissa riittänytkään kuin sijalle 34. Henkisesti Thomaksen olo oli kuitenkin kuin voittajalla.

Disa oli puolestaan tehnyt paluun kilparadoille hypäten Hyssyllä Mandelbackessa 70cm luokan, ottaen yhden puomin. Sommersolvervin lauantain kisapäivässä ei ollut tarjolla 70cm luokkaa, joten tyytyminen oli tuttuun ja turvalliseen 60cm. Olisihan eilisen kouluponnistuksen jälkeen vastapainoksi helpompi esteluokka. Disa ja Hyssy olivat luokan neljänneksi nopeimmat, vikkelän ponin kiitäessä voittoon. Kaikkein nopeimman radan tehnyt ratsukko tiputti yhden puomin, joten Disa ja Hyssy olivat lopulta luokkansa kolmansia! Tulipahan edes yksi ruusuke kotiinviemiseksi Norjasta.

9. marraskuuta 2019

Halliestekisat Ruunaankoskella

"Oletko ihan varma, että tämä hevonen edes mahtuu kääntymään laukassa maneesissa?" tivasin Thomakselta samalla kun purin hammasta huuleen. Juuri satuloitu ori heilutteli lähtövalmiina päätään ja oli vain ajan kysymys, koska se nykäisisi minulta, satulassa istuvalta, ohjat kädestä ja hampaani olisivat huulessa. Meillä oli Orange Woodissa reilu vuosi sitten aika lentävä lähtö orin estedebyytissä ja sen jälkeen en ole tainnut käydä mieheni suomenhevosorin selässä, kuin yhden tai pari kertaa. Hyssy on niin reipas sille päälle sattuessaan, että olen antanut Thomaksen tehdä lisää töitä sileällä ja kavaleteilla, ennen kuin uskaltauduin taas satulaan. Orin häsellys peittää alleen aika kivasti liikkuvan ja herkän ratsun, joten oikeasti kapusin selkään mieluummin kuin mitä annoin ymmärtää.

"Mahtuuhan se kouluaitojen sisäpuolelle" mies tuhahti pienellä viiveellä. Thomaksen usko ja luotto Hyssyyn ei ole horjunut, vaikka aina yhteiselo ei ole sujunut kuin tanssi, vaan on menty taidokkaasti henkisellä puolella mukkelis makkelis. Mies on saanut laittaa osaamisensa ja hevosmiestaitonsa täysillä peliin, mikä on motivoinut nousemaan yhä uudelleen ylös jaloilleen. Ehkä juuri siksi kaksikosta on tullut aika kivan näköinen ratsukko, myönnettäköön.

Hyssy on energinen hyppääjä, kunhan se muistaa hypätä. Se muistui taas kristallinkirkkaasti mieleeni, kun Ruunaankosken kisojen verryttelyssä ori olisi halunnut vain painaa sata lasissa menemään ja keilata kunnon laakahypyllä koko esteen. Chrisse, joka oli tulossa samaan luokkaan Tanella, mulkoili meitä kyllästyneenä, sillä hänen herkkä ruunansa ei pitänyt suokin tömistelystä. Myös Thomas mutristeli kulmiaan pikkumaneesin laidalla ja huikkasi neuvon keskittyä verryttelyssä enemmän sileän puolen hallintaan. Kylmiltäänkö sinne pitää radalle mennä esteitä hyppimään pyörittelin itsekseni silmiäni, mutta uskoin ratsuni paremmin tuntevaan mieheen. Jäljellä olleen verryttelyajan käytin siirtymisiin ja taivutteluihin, enkä ottanut kuin ihan pari hyppyä juuri ennen meidän vuoron koittamista.

Tämän päivän verryttelytekniikka taisi tepsiä tai sitten tähdet olivat vain suotuisissa asennoissa, sillä itse suoritukseen Hyssy tsemppasi aivan mielettömästi. Niin rohkeasti ja reippaalla asenteella menevällä, mutta kuitenkin apuihin nopeasti reagoiden kuuntelevalla suomenhevosorilla oli oikein miellyttävää ratsastaa 60cm luokka. Arvosteluna oli A0, joten aikaan ei tarvinnut kiinnittää tippaakaan huomiota. Ratsastin turvalliset, isot tiet, millä sain taattua hyvän laukan säilyvyyden. Tahdin ja tempon säilyessä Hyssyn oli helppo lähteä hyppyihin ja alastulon jälkeen taas valmistautua seuraavaan tehtävään. Hevosen ei tarvinnut hermostua ja rempoa, mitä se teki aina kun laukka alkoi olla sille vaikeaa.

"Puhdas rata ja sinulle parit porkkanat" kiittelin vuolain taputuksin vaaleaa raudikkoa ylittäessämme maalilinjan tiputtamatta yhtäkään puomia. Olinkohan koska ollut viimeksi näin innoissani 60cm luokan radasta.

Jaetulla ykkössijalla oli meidän lisäksi viisi muutakin ratsukkoa, mutta sinivalkoinen ruusuke on sinivalkoinen, vaikka voissa paistaisi. "Vielä kun saatte tällaisen kouluradalta, niin avot" heiluttelin ruusuketta Thomaksen silmien edessä ja piikittelin pilke silmäkulmassa orin omistajaa, joka on saavuttanut kisoista toistaiseksi pari kakkossijaa.

"Haaste vastaanotettu"
-Disa

27. toukokuuta 2018

Koulurataharjoitukset Rihtniemessä

"Ihan tasan 62 prosenttia ja siellä on yksi kasikin – katso vaikka!" hihkuin Thomakselle ja heilutin arvostelupaperia ilmassa voiton merkiksi. Meillä oli vähän ongelmia pidellä oria kisapaikalla rauhallisena, joten Thomas juoksi paperin nopeasti kansliasta ja antoi sen sitten minulle ääneen luettavaksi samalla kun hän talutteli hevostaan, joka pysyi rauhallisena ainoastaan liikkeessä. Yleensä Hyssyn jutut olivat tulleet minun silmilleni hyvin siloiteltuna versiona Thomaksen suusta, joten tämä oli iso yllätys ja suuri kunnia. Ilmeisesti ori oli tuntunut radalla ajoittain niin mukavalta, että mies tiesi paperissa olevan ihan hyviäkin juttuja selkeistä rikoista rokotettujen pisteiden lisäksi.

Reilun vuoden ratsuna ollut hevonen saavutti ensimmäisen ruusukkeensa viikko sitten Mansikkamäen Ratsutallin helposta C:stä ja nyt kaksikolle tuli tällainen aika ok suoritus ensimmäisestä KN Specialista. Hyssy ja Thomas olivat parantaneet otteitaan entiseen verrattuna silminnähtävää. Muistelin, ettei ori ei meinnannut pysyä radalla paikoillaan Hukkapuron harjoituskilpailuissa viime syksynä. Nyt ratsukko sai jopa seiskaa, seiskapuolta pysähdyksistä ja palaute oli enimmäkseen positiivista!

Rihtniemen kisoissa pysähdykset ja käyntiosuudet sujuivat jo minun ja tuomarinkin mielestä mallikkaasti. Sen sijaan vaikeuksia aiheuttivat ravin ja laukan siirtymiset, väärä laukka ja rikkominen laukalle lävistäjällä. Hyssyllä on ex-ravuriksi oikein sievä, tahdikas ja kehityskelpoinen laukka, mutta Thomaksen mukaan tasapainoa tarvitsee vielä kehittää entisestään. Paperissa mainittu muodon epävakaus johtui samasta syystä eli puutteellisesta tasapainosta. Eikä Thomas toisaalta uskaltanut vielä vaatiakaan orilta sellaista mihin se ei ole fyysisesti ja henkisesti valmis. Hyvä aihio tässä taisi kuitenkin olla, kun jo näillä eväillä oltiin edetty näin pitkälle...
-Disa

24. kesäkuuta 2017

Champion

Taisi olla jotain näyttämisen makua ja pientä uhmaa, kun Thomas reissasi "ravurista-montéhevoseksi-ja-siitä-ratsuksi" -elämäntarinaa käyvän orinsa kanssa heti huhti-toukokuussa muutamissa Näyttelyjaoksen alaisissa näyttelyissä. En tiedä paljonko mies maksoi serkulleen Chrisselle, että sai tämän klippausavukseen. Aika komea oripoikahan sieltä kyllä kieltämättä kuoriutui, kun yleisilme oli kaikinpuolin siistitty: korva- ja vuohiskarvat ei enää hapsottaneet ja hevonen oli klipattu päästä varpaisiin.

Thomas teki todella paljon töitä orin käytöksen ja käsiteltävyyden suhteen hoitaen hevosen lähes kokonaan itse. En ollut paikan päällä todistamassa, mutta ilmeisesti hevonen oli ollut arvostelutilaisuuksissa ihan okei. Neljällä yrittämällä kolmelta eri päätuomarilta tuli irtoSERTit, joten orihan keräsi itselleen tarvittavat kvaalit championin arvonimeen!

Tässä yhtenä päivänä aamukahvilla laitoimme Thomaksen kanssa merkille, että meidän tallissa ne päältä kauniit kakut tuppasivat melkein järjestään olemaan sisältä kaikkea muuta kuin makeaa mansikkaa – enemmänkin kirpeitä puolukoita tai viinimarjoja.

23. maaliskuuta 2017

Tulkintoja Hyssyn menneisyydestä

Ravitallin versio: Vanilla Trotters osti Hyssyn Abeille Studista kesäkuussa 2007. Vähän karskiluonteinen ori oli ollut paljon poissa radoilta ja tarkoituksena oli saada tiputettua sen ennätys edes alle 30,0. Hyssyllä oli suku ihan paikallaan, joten sen kouhotusta taidettiin sietää tiettyyn pisteeseen asti. Olisikoon mikä oli, jos se pysyi ammattilaisen käteen turvallisesti käsiteltävissä ja alkaisi toimimaan radalla.

Ravitallilla oli suuri usko Hyssykkään, joka ei kärryjen edessä kuitenkaan aivan lunastanut odotuksia. Sen sijaan orista tuli ihan mainio montéhevonen, joka otti osaa aikansa merkittävimpiin montéhevosten koitoksiin: Ajattoman Nopein Sh-Montéhevonen -lähtöön ja Montémestaruuteen. Hyssyn kohdalla yksi merkittävä eroavaisuus kärry- ja montélähdöissä oli ravivarmuus. Kärryjen edessä orilla oli laukkamerkintää ja hylkäyksiä, mutta ratsastettuna se pysyi huomattavasti paremmin oikeassa askellajissa. Vauhti ei kuitenkaan ollut sen kummoisempi, joten Hyssy sai lähteä tutulle katselemaan uusia uria.

Sjöholman versio Disan näkökulmasta: Kovasta uhoamisesta huolimatta Thomaksen lämminverisistä ravihevosista ei tullut mitään tolppakoneita, vaan ne viihtyivät enimmäkseen telakalla. Mies puuhaili jotain vaihtokauppoja ja päätyi ottamaan meille Sjöholmaan raviuransa jo lopettaneen suomenhevosorin. Ei siinä mitään, olihan Roopellakin ensin kokeiltu raveja ja Tuuli varsoisi tänä vuonna 20-aikaisesta Virtuaalimestaruuden voittajasta, joka tosin oli sittemmin meritoitunut myös vaativan tason kouluratsuna. Ex-ravuri ei ollut Sjöholman mäellä kirosana, mutta pian sain huomata, että Pohjolan Hyssy oli. Hevosesta tuli tallin idyllisen tunnelman rikkoja.

Jo heti alkuun kävi selväksi, että orin retale oli viime aikoina vissiin jäänyt vähäiselle käsittelylle, sillä käytöstavat olivat kuin alkukantaisella luolamiehellä eli niitä ei oikein ollut. Thomas höpöttää kuinka tästä pitäisi nyt leipoa ratsu, vaikka ihan yksinkertaiset perusasiat aiheuttavat harmaita hiuksia. Olimme Chrissen kanssa molemmat tallin perällä polkemassa kiukkuisesti jalkaa, kun ori osoitti jälleen kerran herrasmiesmäiset piirteensä ja ryysäsi niiltä sijoiltaan käytävän ketjuista läpi niin että ryske kävi. Pojat juoksivat vapaalle jalalle päässeen hevosen perässä päät punaisina. Thomaskin oli yllättävän vikkelä, kun mies pelkäsi rakkaan Lunansa puolesta. Katsotaan tuleeko tästä mitään vai lähteekö Hysteeri-Hyssy teuraaksi... köh, siis maitojunalla ravitallille.

Sjöholman versio Thomaksen näkökulmasta: Halusin tutustua ravihevosten maailmaan, joten hankin puolitosissani pari lämpöistä, jotka olivat toki ihan ammattivalmentajalla, mutta pääsin samalla näkemään etulinjassa kuinka homma toimi. Erinäisten pikkuvikojen vuoksi touhu oli aika katkonaista ja hevoset olivat suurimman osan ajasta saikulla, menossa saikulle tai tulossa saikulta. Heitin valmentajalle puolivitsillä, että ehkä olisi pitänyt pysytellä vain ratsuissa, kun ne olivat se oma juttu. He tarttuivat heti heittoon ja tarjosivat kahden ravurini vaihtoa komeaan suomenhevosoriin, jolla oli 28-aikainen ennätys montésta, mutta ei mitään suuremmin mainittavia urotekoja takana.

Sain ravitallilta kärryt ja valjaat kaupan päälle, mutta kauppa olisi varmaan kätelty muutenkin heti, kun näin Pohjolan Hyssyn touhottavan tarhassaan. Hevonen seisoi jonkun aikaa tekemättömänä ja oli sen vuoksi lihasköyhä, mutta muuten siinä oli sitä jotain. Ravitallilta varoittelivat, ettei se ole ihan joka tytön polle, mutta siitä huolimatta hieman ehkä yllätyin hevosen raaka-arskamaisista otteista. Ei ihme, että entinen omistaja hoiti kuljetuksen kotiin, vaikka lastaus ja matkustaminen hevoselta näytti sujuvan hyvin. Varmaan pelkäsivät, että perun kaupat, jos totuus olisi selvinnyt ennen muuttoa. Ravitallilta sanoivat Hyssyn muistuttavan jollakin tapaa emänemänisäänsä Rutto-Surmaa, tosin sillä erotuksella, että arkuutta Hyssyssä ei näyttänyt olevan tippaakaan. Rutto oli kuulemma ollut valikoiva käsittelijöidensä suhteen ja vieraille se osasi olla hankala.

Ehkä meno tasoittuisi meilläkin rutiinien oppimisen, liikunnan ja tutuiksi tulevien kasvojen myötä. Toistaiseksi uusi tuttavuus oli osoittautunut haastavimmaksi oriksi, johon olin eläessäni törmännyt. Ehkä joku nuori, vireä ja keväisten auringonsäteiden sekoittama kouluori oli Tanskassa ollut kauheampi, mutta aika oli jo kullannut muistot. Disa ja Chrisse eivät tietysti olleet innoissaan turvallisuusriskiksikin luokiteltavasta uudesta asukkaasta ja ymmärsin heitä hyvin. Rakensimme Niken kanssa jykevämpää aitaa hevoselle ja käytävän ketjutkin meni uusiksi. Tiesin, että lähdimme muiden silmissä rankalta takamatkalta, mutta kyllä me vielä liitäisimme voittoon.

Taustasta kiitos Subtle Patterns, grafiikka Amreta's Graphics