Luokka: 2-vuotiaat suomenhevoset
Sijoitus: 8/8
liikekatsaus : käynti 10, ravi 8.5, laukka 7 = 25.5
rakennearvostelu : runko 7.5, jalat 6, tyyppi 8 = 21.5
irtohypytys : suhtautuminen esteisiin 6, tekniikka 6, kyky&kapasiteetti 6 = 18
= 65 pistettä
Vappulan uuteen maneesiin kokoontui kahdeksan kaksivuotiasta suomenhevosnuorta. Mitään kovin ihmeellisiä irtohypytysharjoituksia tamman kanssa ei ole kotona tehty, joten Hämis taisi olla muita kokemattomampi ja enemmän kouluratsastustoivo. Liinakko meni kyllä yli kaikista kujan esteistä, mutta vähän ujostutti ensin ja tyyli oli vapaa.
Askellajien arviointi sujui kuitenkin hyvin, käynnistä tuli jopa kymppi, joten ei syytä huoleen Sjöholmassa. Kuikuillaan enemmän esteitä ja jos ei siltikään suju, pysytään tulevaisuudessa kouluradoilla.
Thomas keksi ilmoittaa Lempin VSR:n suomenhevosvarsojen arviointitilaisuuteen vielä ennen kesää ja koelähdön ajamista. Kaksivuotiaaksi kääntynyt Hämis sai lähteä pihattokaverinsa esiliinaksi reissuun mukaan. Neiti liinaharja olisi ehkä voinut olla hitusen sievemmässä kasvuvaiheessa, mutta tulisihan iskettyä kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Vaikka Hämis oli rohkeammasta päästä oleva varsa, oli sillekin mukavampi olla ensimmäistä kertaa maailmalla, kun matkassa oli mukana tuttu tuki ja turva.
Lastaus ja matkustaminen sujui ensimmäistä kertaa pidemmän reissun päällä olleelta tammalta paremmin kuin hyvin, joten kisapaikalla voitiin keskittyä rauhallisin mielin ympäristön pällistelyyn ja uudessa tilanteessa olemiseen. Hämis oli reissun ajan vähän oohoillaan, että missäs ihmeessä sitä oltiinkaan. Nuori tamma ei ilmeisesti osannut kuvitella elämää oman tallipihan ulkopuolella.
Itse arvostelu meni aika lailla ennakko-odotusten mukaisesti. Rakennepisteet olivat niin keskenkasvuiset kuin mitä saattoikin odottaa (5/10p.) ja sukupisteet (6/10p.) olivat hyvät, kun otti huomioon Hämiksen vielä nuoren ja kokemattoman emätamman. Käytöspisteissä tuli esiin millainen Hämis oikeasti oli – täysi kymppi (10/10p.) rakennearvostelun käytöksestä ja erinomaiset arvostelut (8,75/10p.) muusta käytöksestä. Kengittäjä ja eläinlääkäri kävivät kopeloimassa varsaa, sekä tuomaristo seurasi hevosten otteita herkeämättä perustoimenpiteiden ja talutuksen ajan. Hämis oli ehkä vähän liikaa tuttavuutta tekevä, joten toista täyttä kymppiä ei ihan herunut.
Hämppy on viihtynyt vieroituksen jälkeen pihatossa Jessin, Dahlian, Lussen, Tuulin ja Lempin hyvässä seurassa. Vanhempi shettismatami, Jessi, pitää lapsukaiselle kovaa jöötä, kun taas Dahlia puolestaan intoutuu joskus rapsuttelemaan ja jopa vähän leikillisesti nahistelemaan varsan kanssa. Ihan täysin ilman sopivaa paini- ja leikkikaveria Hämiksen ei tarvitse olla, sillä Lussen ja Lempin kanssa tammavarsalla osuu huumorintaju yksi yhteen. Lempi on ehkä välillä totisempi, eikä se jaksa loputtomasti riehakkaita spurttailuja ja nyppimisiä.
Leikkisä, mutta kuitenkin samalla huolehtivaisen äidillinen Lusse sen sijaan on koostaan ja iästään huolimatta taitava seuraneiti vuosikkaalle varsalle. Lussea kun alkaa lapsettaa, se saa Hämiksestä oitis hyvän kaverin. Mitään hirveää painia kaksikolla ei ole, vaan enemmänkin kirmailua ja kevyttä härkkimistä, sekä Hämiksen puolelta keulimista. Vanha rouva harvemmin intoutuu itse loikkimaan kahdella jalalla. Lusse on siitä mainio, että se kyllä osaa laittaa varsalle rajat, jos tämä alkaa liian rajuksi tai ylimieliseksi.
Keskitalvella maailmaan tupsahtanut Helinä on omien polkujensa kulkija, joka vähät välittää muista hevosista. Tamma ei ole toisille äreä, vaan enemmänkin välinpitämätön. Hellu ei vain yksinkertaisesti välitä onko sillä seuraa vai ei. Tästä syystä sen on voinut hyvillä mielin laittaa temperamenttisen kiukkupyllyn Liekin kanssa samalle laitumelle. Tammat ovat Sjöholman tämän kesän ainoat varsalliset, joten on kiva, että niiden pienokaiset saavat seuraa toisistaan. Molemmat emätammat ovat omalla tavallaan aika erikoisia luonteeltaan, mutta ehkä toistensa seura auttaa varsoja avartamaan kuvaa maailmasta.
Aikamoisen tehotyttöjen tiimin Helinän varsa Hämis ja Liekin tammavarsa Muru muodostavatkin. Heti ensimmäisenä päivänä kuulimme laitumelta huolestuneen emätamman hirnuntaa ja paikalle päästyämme näimme Hämiksen loikkivan häntä pystyssä aidan ulkopuolella. Varsansa reissusta huolestunut Helinä ravasi hiestä märkänä aidan vierttä pitkin. Pienen välimatkan päässä Muru tärisi sinisiä silmiään muljauttelevan emänsä hännän suojissa. Miten lie Hämis oli toiselle puolelle päätynyt, mutta Murun käytöksestä päättelimme ainakin sen saaneen säikäyttävän sähköiskun aidasta. Puoliverivarsa ei tahtonut mennä lähellekkään laitumen aitaa.
Episodi päättyi onnellisesti, kun Hämis suostui menemään portista takaisin laitumelle emänsä luo.
"Heluna on kyllä aivan mahti hevonen, kun se noin kunnioitti aitaa, vaikka varsa oli toisella puolella" Chrisse ylisti Helinää ja ilakoi selvitessään päivästä ilman aidankunnostustalkoita.
"Jos ei Hellulla ole itsesuojeluvaistoa niin ei ole oman varsansa suojeluvaistoakaan" Disa hymähti. Toki olihan ensikertalainen emä ollut huolesta soikeana aidan toisella puolen, joten eihän se ihan kintaalla ollut karkumatkaa viitannut. Mieleen oli vain tullut pari tammaa, jotka olisivat menneet heti aidan yli/ali/läpi, jos niiden pikkuinen olisi tehnyt saman tempun.
Muru on sittemmin pysynyt hyvin kaukana aidasta ja mitä Hämiksen otteita tuli seurattua, sekin on näyttänyt jättävän aidan rauhaan. Saas nähdä mitä nämä vielä ehtivät kesän aikana keksimään.
Taustasta kiitos Subtle Patterns, grafiikka Amreta's Graphics