Sjöholmassa oli jo kaksi shetlanninponia, kolme pikkuponikokoista welshiä ja pari kivaa pikkuhevosta odottelemassa sitä, että Claudia pääsisi kapuamaan ensimmäistä kertaa ratsaille. Eikä kukaan voinut vielä edes tietää, innostuisiko kahden hevosiin hurahtaneen vanhemman lapsi itse hevosista. Kuitenkin, kun Disa ja tytön kummitäti, Chrisse, löysivät netistä myyntipalstalta pienen kirjavan shetlanninponivarsan, se oli nopeasti menoa se. Kun varsan kasvattaja hyväksyi kaksikon ostotarjouksen, spontaani riemu sai vierelleen ostoksen järkisyiden hakemiseen. "Jessihän on jo vanha, joten on hyvä varautua uuden seuraponin hankintaan ajoissa", "aina pihattoon mahtuu yksi pikkuponi" ja mitä näitä nyt oli...
Vihdoin marraskuisena iltapäivänä vieroitusikään kasvanut pikku-Eddie pääsi uuteen kotiinsa asti, kun Niklas sai kunnian hakea arvokas lasti Iso-Britanniasta Suomeen.
"Hei pysähdy, seis, stop!" Chrisse komensi, tai ainakin yritti komentaa, varsaa, joka ryntäsi täysin voimin alas kuljetusauton ramppia. Pienessäkin shettisvarsassa oli yllättävän paljon voimaa, kun se oli päättäväisellä tuulella.
"Finnish mthrfckr do you speak it?"
Taustasta kiitos Subtle Patterns