Llygedyn Dewydd
virtuaalihevosen päiväkirja
12.-14. elokuuta 2022
Esteratsastuksen valmennusviikonloppu Rowan ParkissaChrisse ja Tane tekivät oman pienen kesälomareissun Rheinland-Pfalziin. Perjantaina kaikki olivat paikalla, joten ratsastajat pääsivät tutustumaan tilaan ja sen ympäröiviin maastoihin lainaratsujen kanssa. Chrisse sai ratsukseen ihanan wpb-tamman Willow'n. Tamma oli welsmäiseen tapaan herkkä, mutta kyllä sen kanssa helpommalla pääsi, kuin mitä Tanen kanssa aamupäivällä, kun Chrisse oli ratsastanut hevosellaan ensimmäistä kertaa Saksan maalla. Ruunalla oli yllättävän paljon energiaa pitkän matkan jälkeen ja jotain kevätjuhlaliikkeitäkin nähtiin.
Lauantaina aloitettiin puurtaminen, kun valmennuksen verryttely lähti käyntiin ravipuomeilla, jonka jälkeen jatkettiin jumppasarjalla. Ravipuomeilla Tane oli ihan skarppi, mutta ensimmäinen jumppasarjan ylityskerta oli vauhdikas ja kompuroiva, vähän ylimielinenkin. Onneksi Tanekin tajusi, että nyt pitää oikeasti katsoa mihin jalkansa laittaa, eikä vain huiskaista yli. Harjoitushypyissä oli jo parempi kontrolli, mutta valmentaja Simone Gotti peräänkuulutti ratsastajan tarkkaavaisuutta, ettei hevonen päässyt salakavalasti hiljentämään tai kiihdyttämään laukkaa tai alkanut kyttäämään esteitä, jolloin lähestymiset vaikeutuivat.
Sunnuntaina hypättiin valmennuksen päätteeksi rataharjoitus. Aloitimme ravaamalla maapuomien yli ja sen jälkeen hyppäsimme rataa. Harjoituksissa kaksikolla meni ihan hyvin Simonen opastuksessa, mutta itse rataharjoituksessa oli sekä hyviä, että huonoja pätkiä. Chrisse ja Tane keilasivat kolme puomia alas, kun lähestymiset eivät menneet aivan nappiin. Yhden puomin ruuna otti etusillaan, kun se ajautui liian lähelle estettä, mutta päätti kuitenkin reippaasti hypätä.
Jos ei muuta, niin reissun saldona oli hyvä tutustumiskierros viinitilalle ja hyviä oppia kotiin pureskeltavaksi.
15. elokuuta 2021
Tuotoskilpailut Kuuvuoren Ratsastuskeskuksessa
"Kisamatka Penningen saaren merimaisemiin oli toistaiseksi yllättänyt kaikin puolin. Saavuin itse hevosten kanssa jo keskiviikkona. Tane oli tartuttanut sille tyypilliset epätoivon rippeet matkakumppaniinsa Vinskiin ja ruunanrupukka oli itse puolestaan pirteä kuin peipponen. Tanen kisavalmistelut olivat aina yksi himskatin työmaa, joten olin tyytyväinen, jos ruunanrupukka selvisi tällä kertaa matkasta pelkällä olan kohautuksella.
Itse en selvinnyt jäljelle jääneestä luppoajasta ihan yhtä hyvin kisa-aamuun. Loppuviikon aikana oli hyvin ehtinyt tutustua myös saaren muihin puitteisiin.
"Chrisse, onko kaikki ok?" pari kouluratsastusluokkaa mennyt Disa huolestui ratsastaessaan toisella suokillaan areenamaneesista meidän verryttelyn ohi.
"En voi hyvin" virnistin parhaani mukaan vellovan väsymyksen ja huonon olon seasta. "Eilen oli illalla väh..." – "Ettet vain olisi liian vanha krebaamaan?"
En ehtinyt sanoa sanottavaani loppuun, kun nainen loi ratsunsa selästä katseen, jossa oli tulkintani mukaan mukana pientä syyllistämistä ja kannustusta itsetutkiskeluun. Tanen ja minun verkka oli vissiin aikamoista räpellystä, kun sain kuittia jokusen vuoden vanhemmalta työnantajaltani. Hups. Ehkä olin eilen vähän innostunut Lusö Hotellin pirskeissä. Ainakin olo oli sen mukainen.
Kyllä Disakin tiesi, että raskas työ vaati raskaat huvit, mutta uusi perhe-elämä oli hapertanut naisen muistia. Olihan meillä tullut Tanen kanssa tällä kaudella aina se yksi pakollinen puomi alas ja paljon oli parantamisen varaa, mutta ei aiemmat virheet johtuneet siitä, että olisin ollut kanuunassa radalla. Tosin ei se varmasti helpottanut meidän menestymismahdollisuuksia tänään.
Onneksi Tane sentään oli neutraalin maaperän luottopakki, joka yritti ymmärtää hapuilevat apuni parhaansa mukaan. Sen varassa tässä mentiinkin eteenpäin. – "Noniin poju, se on nyt me versus maailma".
Alku aina hankala, lopussa kiitos seisoo oli näiden kisojen teema, kun flunssat, dagenefterit ja sekaisin menneet ratsut laittoivat pakkaa sekaisin. Kuuvuoren ratsastuskeskuksen avajaisissa ei ollut pikkuluokissa ruuhkaksi asti osallistujia ja omalta kohdalta kisat oli pieni fiasko Vinskin hermoromahduksen vuoksi. Kun kaikki muu oli jo päälaellaan, Tane vielä lisäsi kierroksia olemalla epäilyttävän kiltti pikku enkeli. Kaiken hullunmyllyn jälkeen voitto, edes pikkuluokan voitto, tuntui hyvälle.
-Chrisse
Tuomarin kommentti: "Aivan ihana tarina, joka tempasi mukaansa! Todella miellyttävää luettavaa."
Palkinnoista kiitos Provando Shop ja Varustevaunu
20. joulukuuta 2020
Kauden päätöskisatLoppukauden tavoite Seppele Cupin viimeiseen osakilpailuun osallistumisesta karahti viime metreillä kiville, kun Tanelta irtosi kenkä ja hokki teki naarmun jalkaan. Ihan pieni naarmu vaan, mutta Seppeleeseen ei olisi mitään asiaa. Marisin, etten halunnut päättää meidän kautta tähän, kun olin jo ehtinyt henkisesti valmistautua siihen, että starttaisimme vielä joulun alla.
Cessi oli lähdössä vuokrahevosensa Teten kanssa Valkisalon kisoihin, joten ilmoitin meidät Tanen kanssa kaveriksi matkaan mukaan 90cm luokkaan. Luin kutsun vähän huonosti ja minulle selvisi vasta jälkikäteen, ettei Ratsastuskeskus Valkiassa ollut maneesia, vaan ainoastaan ulkokenttä. Miten hiivatissa Suomessa saattoi vielä tähän aikaan vuodesta hypätä ulkokisat – ULKOKISAT? Cessi ystävällisesti valaisi kentän pohjan olevan lämmitetty...Kumpikohan oli hölmistyneempi, minä vai Tane, kun saavuimme Valkiaan ja toden totta, tontilla oli lämmittetty ulkokenttä. Alun epäröinnistä ja ihmetyksestä huolimatta sula pohja talvisissa maisemissa toimi meille 6/5. Vilkas ja nopeasti reagoiva hevonen oli radalla todella kuuliainen ratsastaa ja mikä parasta, se keskittyi olennaiseen. Teimme tuplanollat, kuten neljä muutakin ratsukkoa, mutta vauhti oli puolellamme. Nopein aika siivitti meidät tänään luokkavoittoon! Niin paras joululahja. (edit: heti Henkulta saadun kaulakorun jälkeen)
-Chrisse
1.-5. helmikuuta 2019
Talven yleisleiri Soligtissa
Liina osallistui Tanen kanssa Ratsastuskeskus Soligtin talven yleisleirille. Ruunalla pyöri silmät päässä, kun ensin se joutui matkaamaan laivalla Maarianhaminaan ja perille päästyä oltiin aivan vieraassa paikassa. Ruoka maittoi kuitenkin ihan hyvin, joten kaksikon uskalsi jättää hyvin mielin leirille. Lauantaina oli heti klo 11 Bellan kouluvalmennus, joka meni aika lailla Tanen rentouttamisen merkeissä. Ruunan keskittyminen oli ympäristön kuikuilussa, mutta kyllä se kiva työmyyräkin sieltä pilkisti paikoitellen pilven takaa. Itsenäisen ratsastuksen Liina suoritti Sjöholman kautta Soligtiin myydyllä isolla puoliveriorilla, Kullervolla. Illalla Tane pääsi kuitenkin taas töihin, kun vuorossa oli Bellan ohjaama istuntapainotteinen tunti. Liina huomasi, että keskittymällä vaikuttamaan enemmän istunnalla, oma ratsastus oli vakaampaa ja Tanekin pysyi rauhallisempana.
Sunnuntaina Liina ratsasti Tanella kevyesti kaikki askellajit läpi, taivutellen ja muistellen eilisten tuntien oppeja. Ruuna oli ehkä vähän väsähtänyt kaikesta uudesta, joten hyvään ja rentoon suoritukseen oli hyvä lopettaa. Iltapäivällä leiriläiset suuntasivat kahden tunnin maastoon. Tanella maastoilu on aika raskasta ruunan säpsyilyn vuoksi, joten oli hyvä, että alle oli pakko ottaa tallin oma hevonen. Liina toivoi ja sai ratsukseen varmajalkaisen suomenhevosruunan, Saulin, jonka kanssa matka taittui miellyttävästi.
Maanantaina vuorossa oli Reettan pitämä estevalmennus, jossa Liina ja Tane olivat 80-110cm ryhmässä. Ruuna olisi mennyt kuin raketti, mutta toistojen myötä menoon löytyi tasapainoisuutta. Onneksi Tane on aika varmajalkainen esteillä, joten esteillä kokemattomampi Liina saattoi luottaa ruunaan pahankin paikan tullen. Iltapäivän leikkitunnille Liina sai ratsukseen söpön pienen Muumin.
Tiistaina sai valita haluaako este- vai kouluryhmään ja Liina valitsi tietysti Bellan kouluvalmennuksen. Tane oli kivan kuuliainen ja nyt hyviä pätkiä tuli kaikissa askellajeissa. Parin tunnin päästä oli vielä itsenäistä ratsastusta, jonka aikana Liina ratsasti Tanen vielä kerran ennen kuin kyyti kotiin päin lähtisi. Mukavan rennosti kulkenut Tane meni nätisti Liinan ratsastamana, joten täytyy sanoa, että leiri oli kivaa mielenvirkistystä sekä ratsastajalle että hevosellekin.
26. kesäkuuta 2018
Estekilpailut SeppeleessäTuomarin, Hannele Appelgrenin, kommentti: "Pehmeä suoritus, se on mukavaa katseltavaa, kun hevonen toimii ajatuksella ja ratsastajan avut eivät näy. Jättebra!"
16. tammikuuta 2016
Tarinakilpailut SimorassaTehtävänanto: Jokaisella hevosella on se vallitseva luonteenpiirre, josta omistaja sen parhaiten muistaa. Mikä onkaan sinun ratsusi? Kuvaile yhdellä virkkeellätätä hevosesi piirrettä ja sitä kuinka se vaikuttaa kisapäiväänne.
"Kuten tänään nähtiin, Tane ei ole lintu- vaan haamubongari, joka mieluusti sinkoaa ratsastajan mörköjen syötäväksi ja pakenee itse paikalta.
"
23. maaliskuuta 2017
Esterataharjoitukset kotitallillaSjöholmassa oli menoa ja meininkiä, kun tästedes joka torstai-iltapäiväiset rataharjoitukset polkaistiin käyntiin. Tanen paluu kilparadoille oli ollut jokseenkin kivikkoinen, joten kysäisin Chrisseltä josko tämä menisi hevosella 90cm radan. Tane ei oikein ilahtunut, kun kotipihaan karautti muutama hevosauto ja yhtäkkiä meno oli kuin kesätorilla konsanaan.
Ratsukon kotikenttäetu valui sadevesien mukana kauas Kiinaan asti. Kaksi pudotusta tuli hätäisten lähestymisten vuoksi, jolloin hevonen kolautti etusensa esteeseen. Siitä suivaantuneena Tane vain laittoi lisää pökköä pesään ja Chrissekin joutui tekeen satulassa oikeasti töitä pitääkseen hurjimuksen edes jonkinlaisessa kurissa ja nuhteessa. Katsotaan, tehdäänkö seuraava startti sittenkin valkeiden kouluaitojen sisäpuolella...
-Disa
16. tammikuuta 2016
Kouluvalmennus Metsälammen Ratsutallilla, valmentajana SinteKouluvalmennustunnin aiheena oli perustyöskentely tasolla Helppo B-A.
Ratsastajan, eli Disan, mielestä valmennusta kuvasi parhaiten meidän osalta nämä neljä sanaa:
- Mörkö, niitä Tane pinkaisi pari kertaa pakoon
- Reippaus, ori oli kivan energinen koko tunnin ajan ja säilytti eteenpäinpyrkimyksensä
- Edistyminen, sain säikkyilevän Tanen rentoutumaan ja keskittymään asiaan aiempaa nopeammin
- Puujalat, nopeaa reagointia tarvitsevan ratsun kanssa ratsastajan jalat tuntuivat olevan välillä puusta veistetyt
Valmentajan kommentti:
"Maneesi oli alkutunnista täynnä mörköjä! Niitä tuntui lymyävän jokaisen nurkan takana. Onneksi pysyit päättäväisenä, etkä mennyt mukaan Tanen hölmöilyyn! Energiaa orilta onneksi löytyi riittävästi, mikä oli upea asia valmennuksessa. Suoriuduitte temponvaihtelu- ja siirtymisharjoituksista erinomaisesti: siirtymiset olivat teräviä, ja askellajit tarmokkaita. Ratsastit rauhallisesti ja ryhdikäs istuntasi oli esimerkillinen! Muutaman kerran muistutin katselemaan hevosen korvien välistä sen sijaan, että tuijottelisit maneesin pohjaa kaulan vierestä. Pohkeenväistöharjoituksissa onnistuitte erityisen hyvin vasempaan kierrokseen. Väistöt oikeaan kierrokseen tarvitsivat hieman hiomista hevosen suoruudessa. Kehitimme väistöjä tekemällä väistön keskellä pysähdyksiä, joissa hevosen tuli olla suora. Pysähdykset sujuivat niin käynnissä kuin ravissakin! Muista keskittyä apujen selkeyteen; anna vain sellaiset avut, joita ratsusi tarvitsee. Kaikki ylimääräinen kannattaa karsia pois turhan sähläyksen takia. Näin myös ratsastus muuttuu siistimmäksi. Kiitos osallistumisesta!"
11. elokuuta 2015
Tuotoskilpailut Oldfinion DressagessaTarinaluokan aiheena oli kuvailla ratsuaan viidellä adjektiivilla mahdollisimman humoristisesti. Meidän hieman säikky ja höperö, mutta hyväsydäminen oripoika voisi olla luonnehdittavissa seuraavanlaisesti:
"jännityksenjanoinen, säpsyilevä, pumpuliaivoinen, lahjottavissa oleva, ahne, sopeutuvainen"
1. kesäkuuta 2015
Tuotoskilpailut RiiviöissäTarinaluokan aiheena oli kuvailla Alias-pelin tyyppisesti kaverilleen hevosta/ponia, jolla starttaa tässä luokassa (max. 150 sanalla).
"Kyseessä on poni iso ja hupsu, jolla on jaloissaan vuohistupsut. Sen kanssa laukataan usein tuli hännän alla kotiin päin, sillä jos poni osaisi puhua, se sanoisi "ihan varmasti pieniä vihreitä miehiä puskassa näin!". Epäkohdista huolimatta erittäin monipuolinen kaveri, jolla voi ratsastaa ja ajaa, vaikkei ole ravuri. Omistaja katsoo välillä ponin touhuja läpi sormien, sillä tämän käytöstä ei saa sopimaan muottiin yksienkään normien."
18. joulukuuta 2014
Tuotoskilpailut GranstadissaTarinaluokan aiheena oli kuvailla miten rata sujui, kun se suoritettiin ulkokentällä lumi- ja jouluaiheisin estein.
"Nyt ei hyvä heilu" kommentoin huolestuneena ratsulleni nähtyäni ulkokentälle rakennetun esteradan. On suorastaan kohtalon ivaa, että ulos on improvisoitu vartissa jouluinen rata juuri silloin kun uskallan lähteä arkajalkani kanssa ihmisten ilmoille.
Ratsuni katseli "esteitä" mulkoillen ja lähti hyvin jähmeästi liikkeelle vuoromme koittaessa. Lyhtyestettä lähestyessämme Tane näki vain lieskojen kuvat silmissään ja päätti lähteä kaartamaan vähän vasemmalle. Laitoin ulkoavuilla vastaan ja osuimme täpärästi juuri ja juuri tolpan oikealle puolelle orin lähtiessä hyppyyn. Lumiukkoesteen kohdalla aloin jo epäillä orini näkökyvyn huonontuneen. Tane laukkasi korvat hörössä, kunnes viime tipassa tajusi vähän nostella jalkojaan jättäen lumiukkoparan kylkeen kaksi kavionmentävää railoa.
Seuraavaa estettä Tane lähestyi myös epäilyttävän tarmokkaasti. Tajusin aivan liian myöhään herkuille person ratsuni saaneen vainun havuista. Yritin kirittää oria parhaani mukaan, mutta juuri ennen estettä Tane teki kuin tekikin äkkipysähdyksen ja otti kuusenoksasta riuskan otteen hampaillaan ratsastastajan muksahtaessa pehmeään lumeen. Loppujen lopuksi ainakin yksi lähti kisapaikalta jouluisella mielellä ja yhtä radalta varastettua kuusenoksaa rikkaampana.
11. joulukuuta 2014
Koulukilpailut JukolassaTehtävänantona oli kuvata päivän suoritus lauseella, jonka kaikkien sanojen alkukirjain on sama kuin ratsun lempinimessä. Meidän suorituksemme kiteytyi muotoon "Tavanomaiseen tyyliin teeskentelimme tietävämme tarkoituksenmukaiset tiet."
Ratsastajasta tuntui kuin olisimme olleet labyrintissa, mutta tuomarin näkökulmasta selvisimme ilmeisesti ihan hyvin, sillä meidät kutsuttiin mukaan palkintojenjakoon.
20. joulukuuta 2013
Takkiin tuli, muttei pahastiTanen armoton tolpparivi (yhtä kuin kaksi sijoitusta peräkkäin) koki kolauksen, kun jäimme Kilpailukeskus Gingerin KRJ-kilpailuissa ensimmäistä kertaa ratsukkona sijoituksien ulkopuolelle. Yksikin lisäratsukko luokassa olisi pelastanut meidät tältä häpeältä. Noh, hävetä nyt ei ihan tarvitse, sillä viime kisoista hyvät tulokset irtosi melko helposti, vaikka isolla ponilla oli kiire tehdä muutakin kuin pyydettyjä asioita. Tällä kertaa Tane pysyi asiassa, eikä yhtään pukkiakaan nähty laukassa!
Tarinaluokassa oli aiheena kirjoittaa teksiviesti ystävälle (= Christinelle), joka ei uskonut luokan menevän osaltamme kovin hyvin:
"Kerrankin tultiin radalta pois hymyssä suin, kun tällä kertaa Tane jätti yleisön kannalta viihdyttävän rodeopukkilaukan väliin ja jopa keskittyi ihan vallan. Kannattiko lyödä ens kuun aamutallivuoroista vetoa, että hävitään koko luokka? Terveisin voittajat."
Christine saa nukkua aamuisin tunnin, pari enemmän, sillä Disahan niissä aamuvuoroissa tullaan näkemään, kun ei voitto meidän kohdalle napsahtanut.
5. elokuuta 2013
Niklakselle hevonen osa 2Rollen kärryilyharjoituksia sivusta suurella mielenkiinnolla seurannut Niklas hurahti ajopuuhiin täysin, mutta harmikseen totesi aivan itsekin olevansa liian iso pienen ponin kyytiin. Finskaa kokeilimme muutamia kertoja kärryjen eteen, mutta sitä kyseinen homma ei tuntunyt juurikaan kiinnostavan. Ihmeen kaupalla päädyin Ronin kasvattajan, Elenin, puheille ja kysäisin, sattuisiko hän tietämään myynnissä olevia, isokokoisempia cobeja. En tiedä itsekään kuinka tosissani asian suhteen olin, ehkä puolet ja puolet, sillä en voi sanoa, ettenkö olisi ollut innostunut saadessani kysymykseeni myönteisen vastauksen.
Ehkä aivan niin prameasta hevosesta en ollut osannut kuvitellakaan, kuin mitä hevoskaupalta haiskahtavien keskustelujen pyörteisiin vedetty Dewydd olikaan. Aiemman omistajansa kanssa ori oli jo opetettu kärryttelyyn siinä mittasuhteessa, että se oli yhden Reserve Driven Champion -tittelin napannut I-tason showluokastakin. Jäntevän rakenteensa ansiosta Niklas saisi posotella cobilla turvallisemmin mielin ilman takaraivossa jyskyttävää pelkoa siitä, että vetojuhdan selkä katkeaa.
Dewydd oli nähtävissä pääkaupunkiseudulla, jossa kävimme sitä Niklaksen kanssa kaksin kurkkaamassa. Hyvätapaiselta, kiltiltä ja ehkä jokseenkin welshmäisen herkältä vaikuttanut ori sai meidän molempien sympatiat puolelleen ulkoisella olemuksellaan ja monipuolisella osaamisellaan. Enää ei tainnut olla muuta mahdollisuutta, kuin allekirjoittaa kauppakirja.
Taustasta kiitos Subtle Patterns