Dahlia Danette KH
virtuaalihevosen päiväkirja
17. joulukuuta 2021
Säntäilyä Seppele Cupissa
Kuten jo vähän arvata saattoi, Dahlia syttyi kilpailutunnelmasta Seppeleen maneesissa. Aura istui kuuliaisena satulassa ja harkitsi tarkkaan millä sanamuodoilla ponille kannatti faksata avut. Yhteispeli onnistui hyvin, eikä selkeitä isompia rikkoja ollut. Kouluratsastusluokasta tuli hyvät arvostelut, 68,929 %, mutta kovassa seurassa ratsukon tuloksella ylsi vasta 8:nnelle sijalle.
Puomiluokassa poni painoi innoissaan pupulaukkaa vähän omia reittejä pitkin. Virhepisteitä ei tullut, sillä puomit kyllä tuli ylitettyä oikeassa järjestyksessä. Tuloslistalla Aura ja Dahlia putosivat kuitenkin häntäpään, sillä pitkiin teihin kului turhia sekunteja.
Arvonnassa sentään onnisti ja Aura sai Seppeleestä pikkujoululahjaksi jouluiset, punaiset bootsit, jotka ovat varmasti Dahlialla kovassa käytössä seuraavien viikkojen ajan.
Tutustumissarjan koko vuoden rankingissa Aura sijoittui kolmanneksi. Voitonnälkä ensi vuotta varten taisi vain kasvaa.
Kiitos kaudesta 2021!
16. joulukuuta 2021
Seppele Cup, talven päätuotosTänään oli kenraaliharjoitusten aika ennen huomista Seppele Cupin vuoden päätöskisaa. Auraa hieman huoletti miten ilta tulisi sujumaan, sillä Dahliasta oli kohonneen kunnon ja kirpeiden talvi-ilmojen myötä tullut vinkeä tyyppi. Hangon kisoissa kaksi viikkoa sitten poni oli ihan villivarsa. Vaikka sieltä päästiin ehjin nahoin takaisin kotiin, ratsastajalle jäi pieni epävarmuus, josta hän halusi päästä yli.
"Kas näin heiluu peppu ja peppu heiluu näin" samaan aikaan maneesissa ratsastamassa ollut Sjöholman tallimestari Christine hoilotti oman hevosensa satulasta, kun Aura kannusti ponia alkukäyntien jälkeen raviin ja muutaman tikittävän askeleen jälkeen Dahlia heitti pari mojovaa pukkia. Tyttö pysyi jollain ihmeen kaupalla kyydissä.
"Pidä sen pää ylhäällä ja ravia, mars, eteenpäin!" viime hetken tsemppariksi lupautunut tallinpitäjä ja Dahlian omistaja, Disa, huudahti maneesin ovelta, saapuen kreivin aikaan paikalle todistamaan ponin ilotteluja.
Aura ainakin muisti, että ei kannattanut olla ihan niin topakka seuraavalla kerralla, kun poni oli sillä tuulella, että se kuunteli apuja vähemmästäkin. Muuntautumiskykyä, jos jotain, oli tullut tänä vuonna opittua. Mustavalkoinen ajatus kilteistä satuponeista oli saanut harmaan sävyjä, kun Dahlian ja muiden ponien päivän mielentila saattoi vaihdella. Aura saattoi uskoa, että sarjakuvien Pollea ei oltu ihan päästä keksitty. Dahlia oli yleensä ihan kiltti ja nuhteeton, mutta kyllä sitäkin pääsi aina silloin tällöin kevätaurinko pehmittämään tai pakkanen puraisemaan.
Disan omat ratsut olivat paljon isompia kuin Dahlia, mutta käyttäytyivät välillä aivan samalla lailla, joten Aura kuunteli hänen ohjeitaan tarkasti. Sekä tyttö, että poni osasivat huomisen kisaradan ulkoa takaperin unissaan. Siitä syystä satulassa sai olla todella tarkkana, ettei Dahlia lähtenyt tekemään mitään omin luvin, kun sen menojalka näin kovasti vipatti. Pysähdyksen ja peruutuksen jälkeen pörröinen musta shettis ampaisi kuin tykin suusta ravia eteenpäin. Kyllä, peruutuksen jälkeen siirryttiin harjoitusraviin ja pidennettiin askelta, mutta ponin oli tarkoitus toimia ratsastajan merkeistä, ei toisin päin. Jos Aura jäi yhtään liikaa pidättämään ohjalla, Dahlia oli sillä tuulella, että se vain painoi kahta kauheammin kättä vastaan pakoon.
"Olet ratsastanut Dallulla vasta puolitoista vuotta, älä huoli. Vielä näin neljännesvuosisadan hevosia harrastaneena sitä oppii vieläkin kaikkea uutta." Disa ja Aura taputtivat harjoitusten lopuksi ponia kaulalle kiitokseksi. – "Ei muuta kuin pesulle ja valmistautumaan huomiseen."
Seppele Cupin vuoden 2021 viimeinen lenkki ei tulisi päästämään Auraa helpolla nyt, kun Dahlia oli löytänyt sisäisen joulutonttunsa, mutta haaste oli vastaanotettu.
1. lokakuuta 2021
Seppele Cup, syksyn päätuotosPikkusiskoni, innoittajani
Sjöholman porukan selvästi innostunein ratsastaja, Aura, sovitteli suurella ylpeydellä uutta, varta vasten Seppeleen kisoja ostettua, satulahuopaa ratsunsa Dahlian selkään. "Olisi kiva taas saada ruusuke, mutta jos hävitään, hävitään tyylillä" tyttö virnisti huolettomasti asettaessaan satulaa elegantin, silkkisen hohtavan, huovan päälle.
Ponia riimussa pidellyt Liina oli vähän kateellinen siitä, kuinka lungisti pikkusiskonsa suhtautui kilpailemisen lainalaisuuksiin: voittoon ja tappioon. Eihän Auralla edes ollut kokemusta pipariksi menneistä kisoista, joten vielä ei tiennyt söisikö tyttö sanansa ja myisi maansa, kun kaikki ei menisikään suunnitelmien mukaan. Eikä siinä mitään, jos joskus tulisi harmittamaan huonosti menneet kisat. Siskolleen Liina ei halunnut samaa polkua, jolle hän oli itse ajautunut: pakkomielteisesti onnistumisia janoavan perfektionistisen pilkunviilaajan polkua. Viimeisimmän meltdownin jälkeen Liina oli sentään tajunnut mennä koputtelemaan urheilupsykologin oven taakse.
Aura oli vielä jotenkin niin uutuuden viehätyksen pauloissa ja tarmoa puhkuva, ettei pienen ratsastajan fiilistä halunnut pilata pessimistisyydellä. Olisihan sitä voinut olla oman elämänsä Dwight Schrute, mutta ei ollut mitään syytä lytätä toisen aito ilo. Aina tallilla yhdessä pyöriessä ja ratsastustunneilla kaksikko keskittyi siihen olennaiseen: luomaan mahdollisimman hyvän yhteyden hevoseen. Ehkä tyttö oppisi arvostamaan ratsukon keskinäistä yhteistyötä ja kunnioitusta enemmän kuin podiumeita ja ruusukkeita, jotka olisivat siihen päälle vain pelkkää plussaa.
"Olen valmis. Lähdetäänkö nyt verkkaan?" Aura kysyi topakasti, kun Dahlia oli suitsittu ja satuloitu. Liina nyökkäsi ja lähti saattamaan kaksikkoa maneesille. Sekä poni että ratsastaja oli viimeisen päälle siisteinä ja tukat kammattuina. Dahlialla oli oikein sykeröt harjassa. Syysillan aurinko, joka aina välillä pilkisteli vauhdilla liikkuvien pilvien lomasta, paljasti mustan ponin otsatukan ja tuuhean hännän kulottuneet jouhet ja maalasi aina hetkittäin kauniin vivahteikkaat sävyt Seppeleen tiluksien maalaismaisemaan.
"Pitäkää hauskaa!" Liina vielä tsemppasi ratsukkoa ja hän todella tarkoitti sitä, sillä siitä tässä todellisuudessa oli kyse.
18. kesäkuuta 2021
Seppele Cup, kesän päätuotosMusta shettis seistä mökötti odotellessamme omaa suoritusvuoroa Seppeleen kentän laidalla. Ainakaan poni ei ollut hermostunut tai villi, vaikka oltiin kisoissa. Ei missä tahansa kisoissa, vaan ekoissa ratsastuskisoissani Sjöholman ulkopuolella. Aiemman harrastuksen, voimistelun, kautta kilpaileminen oli tullut tutuksi, mutta olin levollinen myös muista syistä. Luotin poniin enemmän kuin vanhoihin joukkuetovereihin.
"Ainakaan pudotus ei ole yhtä korkealta, kun keikkuu vaan pikku shettiksen satulassa. Hyvin se menee." äiti tsemppasi ja täydensi ajatukseni.
Kaikki tuntuivat odottavan, että tulisin tippumaan. Isosiskoni Liina (joka ratsastaa huomenna avoimessa sarjassa) ja sen kaveri oli mennyt joskus Dallulla pukkilaukkaa kisoissa, joten ponilla oli vähän kyseenalainen maine. Olin kuitenkin harjoitellut Dahlian kanssa melkein joka päivä koulun jälkeen ja tiesin sen korvien asennosta, jos se yrittäisi seuraavaksi pukittaa.
Liina kyseli muistinhan miten rata menee ja muistanhan ensin tervehtiä tuomaria. Nyökkäsin, sillä kaikki paitsi tämän päivän rata, luonnollisesti, oli harjoiteltu sataan kertaan kotona. Dahlia oli ketterä ja kiihtyy nopeasti käynnistä laukkaan, joten pääsisimme varmasti ajoissa maaliin, vaikka seuraava este unohtuisi ja matkalla pitäisi muistella miten radan kävely meni. Jos pärjäisin Dahlian kanssa, voisin tallinpitäjän mukaan käydä jatkossa kisoissa myös kahdella muulla isommalla ponilla, jotka olivat tosi osaavia, eivätkä pukitelleet kisoissa niin paljon.
En ehtinyt sen kauempaa haaveilla, kun kovaäänisestä kaikui odotetut sanat: "Seuraavana radalle Aura Söder ja Dahlia Danette KH!"
Noniin, nyt mennään.
-Aura
12. toukokuuta 2020
Pienissä estekisoissa AhvenanmaallaLiinan hyvä kaveri Ebba on niin maan pieni ja siro, että tyttö on mitä parhain ratsastaja Dahlialle. Nyt kun Liinalla on jo ajokortti, tytöt pääsevät suoraan koulupäivän jälkeen tallille viettämään aikaa. Ebba oli alkuun hieman arka ja ujo, joten Dallu, vaikka se on suht' siivo shettikseksi, vei tyttöä kuin pässiä narussa. Liina, meidän vanha poninkuiskaaja, on osannut opastaa ystäväänsä kohti parempaa itseluottamusta ja tiukempaa kurin pitämistä poninkutaleelle. Nyt kun Ebba on löytänyt äänensä ja uskaltaa asettaa Dahlian toilailuille rajat, kaksikolla on alkanut mennä oikein hyvin.
Liina on ratsastanut Dahlialla viime vuonna parit koulukisat, joissa poni on välillä ollut vähän tuhma ja villi, vaikka se on kotona mitä rauhallisin. Ebba on haikaillut pääsyä jollekin kisareissulle mukaan, mutta olemme joutuneet pohtimaan asiaan ponin käytöksen vuoksi. Lopulta annoimme Ebballe ja Dahlialle luvan tulla mukaan Gråsparvin pikku estekisoihin. Ehkä poni olisi iisimpi estekisoissa?
Verryttelyssä puhtia täynnä ollut Dahlia meinasi ottaa pari kertaa hatkat, mutta Ebba sai pidettyä vikurin ratsun hyvin aisoissa ja mitään isompaa hässäkkää he eivät onneksi onnistuneet saamaan aikaan. Oman suoritusvuoron koittaessa ratsukon meno olikin sitten jo lupsakampaa. Estekorkeus ei ollut pilvissä, sillä kaksikko hyppäsi puomiluokan. Korkeudesta viis, siisti puhdas rata ja kakkossija oli oikein hyvä aloitus tälle kaudelle. Hienoa työtä, Ebba!
4. syyskuuta 2019
Nuorten ja aloittelevien ratsukoiden koulukisat KavalniemessäLiina ja Dallu Pallukka debytoivat ensimmäistä kertaa Sjöholman tallipihan ulkopuolisissa kisoissa. Innostuimme ilmoittamaan kaksikon mukaan Kavalniemen järjestämiin nuorten ratsujen ja aloittelevien ratsukoiden koulukisoihin. Aika nopealla aikataululla pystyyn kyhätyt pippalot tarjosivat ei-niin-kokeneille ratsuille hyvät puitteet kartuttaa kokemusta kisatilanteesta.
Punaiseen paholaiseen eli Jessiin rinnastettuna Dahliaa on pidetty aina oikeana enkelinä. Vaan ponipa yllätti kisoissa vetämällä kunnon rodeot. Isompiin ratsuihin siirtynyt Liina on jo ehtinyt vähän tottua kunnon hienopieru-puoliverisiin, mutta hyvin karaistunut ponityttö selvisi tilanteesta ja rata jatkui rodeon jälkeen kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Tuomarien Julia ja Elias Kavalniemen kommentit kaksikon radasta: "Poni esitteli meille hienon pukkilaukkasarjan ensimmäisellä laukkapätkällä. Siitä huolimatta muu rata sujui suhteellisen hyvin, vaikka ratsastaja joutui tekemään paljon töitä."
31. lokakuuta 2018
Halloweenvalmennus Maybeck Studissa, valmentajana Amelie MaybeckSelatessani välitunnilla sosiaalista mediaa huomasin, että Maybeckissa järjestettiin jälleen toimintaa shetlanninponeille. Koska ponini on ollut viime aikoina varsin mallikelpoisen oloinen, päätin ilmoittautua valmennukseen pikimiten. Olin varma, että valmennus antaisi meille valjakkona lajia ja hevostaitoa avartavia kokemuksia. Ja siksi toiseksi, halloween teemainen valmennus kiehtoi minua ajatuksentasolla, ja aloin suunnittelemaan teemaan sopivaa ajopukua välittömästi. Minulle luurankopuku päälle ja kasvomaalit naamat, ponille luurankokuvioiset maalit kylkeen ja kärryjen kyytiin leluviikatetta, hämähäkinseittiä ynnä muuta. Ei voisi aavemaisempaa pukua olla!
Valmennuspäivän koittaessa olin vähän jännittynein mielin, sillä jo kotona kaikki sujui kuin missäkin kömpelössä sketsissä, joka ei naurata ketään. Harvinaisen vinkeällä tuulella ollut ponini lastautui traileriin pienen maanittelun jälkeen ja matkaan lähdettiin muutama tavara kotiin unohtuneena - jotka tietysti huomasin vasta perillä Maybeckissa. Onneksi Maybeckin siskokset kuitenkin lainasivat minulle vähän pilkaten ohjakset ja ajopiiskan, jotta pystyin osallistumaan valmennukseen. Kuskinani ollut Disa nauroi, ettei ole ensimmäinen kerta kun Liina unohtaa jotain, mutta ei voi mitään. Näitä sattuu.
Alkuverryttelyn teemana oli harmoniset, tasapainoiset siirtymiset sekä askellajien sisällä, että askellajien välissä. Valmentajana toiminut Amelie vahti jokaista valjakkoa kuin pikkulapsia uimarannalla, eikä antanut siimaa yhtään - kaikki siirtymiset piti tehdä ajatuksella loppuun asti ja jokaisesta puolivillaisesta suorituksesta sai niskoilleen vain "Nyt vähän tarkkuutta peliin!" huudot. Vaikka olin ollut ihan varma, että tälläisten perustehtävien suorittaminen on meille peruskauraa, en voinut uskoa että vielä on to-del-la paljon opittavaa.
Kun valmennus eteni ja Amelie oli herätellyt valjakot tähän päivään, jatkoimme valmennusta pohkeenväistöharjoituksella. "Voi hitsin hitsi" mä jupisin ohjaksien päässä, sillä viimeaikaiset pohkeenväistöharjoitukset ovat menneet kuin Strömsössä - tai sitten ei. Yllätyksekseni pieni ja pullukassa kesäkunnossa oleva ponini kuitenkin oli päästellyt suurimmat höyryt pihalle ja suoriuduimme pohkeenväistöharjoitteista aiempaa sujuvammin. En tiennyt, olisiko minun pitänyt epäillä omia kykyjäni vai ihmetellä mitä kaikkea uusi poni mahtaakaan osata, kun muistia vähän virkistää. Noin miljoonan toiston jälkeen Amelien kasvoille kuitenkin levisi joku hymyn tapainen, josta arvelin, että meidän osalta toistot olivat hiljalleen tässä. Luojalle kiitos, sillä olimme varmasti valmennuksen pahiten pellosta revityt!
Valmennuksen loppua kohden fiilistelimme vielä vapaamuotoisesti halloweenia, otimme valokuvia yksin ja porukassa kaikkien karmivan komeista koristeista ja puvuista. Ja mikä mukavinta, Maybeckin siskokset valitsivat yllätykseksi päivän parhaan puvun ja antoi palkinnoksi halloween-aiheisen makeispussin, jonka Amelie taisi käydä hakemassa kaupasta hetki ennen palkinnonjakoa. Meille voittoa ei tänään suotu, mutta siskokset antoivat jokaiselle lohdutuspalkinnoksi suuret kiitokset. Pitäisikö tästä päätellä, että Maybeckin siskokset ovat aavistuksen hajamielisiä ainakin toisinaan.
Takaisin kotiin päästyäni lämmäsin valmennuksessa otetun kuvan Facebook-tililleni saatetekstillä "horror story.". Se kiteytti osuvasti ajatukseni tästä valmennuksesta.
5. syyskuuta 2018
SyyslenkkiDallu ei ole osoittautunut öttiäisten suurimmaksi ystäväksi, mutta huolellisella ennakoivalla hoidolla se on pysynyt tyytyväisen oloisena. Sopivan kokoisen ratsastajan puutteessa Liina lainasi kaveriltaan Miialta ponikärryt ja tammaa on liikuteltu ajaen. Joku ajokuumeen tynkä siinä on tyttöihin tainnut iskostua, sillä pari kaveriakin, Ebba ja Olivia, on intoutunut puuhailemaan Dallun kanssa. Emme pistä tätä pahaksemme, sillä kaikki ovat vastuuntuntoisia ja reiluja hevostyttöjä. Sitä parempi, mitä säännöllisemmin pikku pullukka saa liikuntaa. Ebba on sen verran pieni ja hoikka, että ehkä hänet saisi jossain vaiheessa nakitettua ponin selkään.
Viime aikoina on ollut muutenkin kaikenlakista vipinää ponin ympärillä. Syyskuun ensimmäisenä päivänä Dahlia oli mukana Sjöholman syysmarkkinoilla, kun se toimi talutusratsuna yhdessä Sallin kanssa. Tamma oli oikein luotettavan oloinen, vaikka väkeä tuli ja meni tontilla jatkuvasti. Dallu mennä töpsötti eteenpäin, kuljettaen ihan pienet, enemmän ja vähemmän, hevoshullut.
1. heinäkuuta 2018
Toinen termiittiAlkuvuodesta meille muutti nuoria tammoja vahtimaan ja paimentamaan shetlanninponitamma Jessi. 22-vuotiaalla ponilla on aika laaja repertuaari erilaisia temppuja, joita se esittelee aina säännöllisin väliajoin. Jossain mielenhäiriössä menimme ostamaan Jessille kokoisensa kaverin Alegresta. Itse asiassa katselimme tätä ponia jo silloin kun ostimme Jessin. Kun poni ei ollut vieläkään mennyt kaupaksi, meidän oli Chrissen kanssa aivan pakko hakea se kotiin. Dahlian on luvattu olevan vähän sävyisämpi tapaus, mikä on ihan hyvä, sillä shettistamma on vasta nuori ja saattanee heilua joukossamme pidempään kuin Jesperiini. Nyt kun Jessin kaitsemat Helinä ja Lempi ovat kesälaitumilla, poni on pitänyt seuraa Lunalle ja Sallille, joiden laumasta Tuuli on myös lähtenyt kesälaitumille kesällisen varsansa kanssa. Dahlia liittyy tähän porukkaan.
Taustasta kiitos Subtle Patterns, grafiikka Amreta's Graphics, Pixabay