Katselin edessäni seisoskelevaa vain hieman päälle 160cm korkeaa suomalaistapuoliveristä. Reiskaksi esitelty tuttavuus vaikutti lauhkealta ja rennolta, kun harjasin sen tummaa karvaa. Orin alahuuli lörpötti huvittavasti ja sen silmät olivat puoliksi kiinni. Ainakin toistaiseksi olin siis luottavaisin mielin, vaikka kyseessä olikin tasokas hevonen ja vielä suvusta, jossa oli laukkahevosia. Hymähdin huvittuneena, kun ori ikäänkuin havahtui nykyhetkeen satulan kilistessä. Se silminnähden virkistyi ja katseli uteliaasti puuhiani. Nostin laadukkaan oloisen koulusatulan Reiskan selkään ja laitoin satulan löysästi kiinni. Ori seisoi kiltisti paikallaan edelleen ja antoi pujottaa suitsetkin nätisti päähänsä.
Maneesiin saapuessani siellä ei onnekseni ollut kukaan muu. Kävelytin orin kentän keskelle kaartoon ja kiipesin ratsaille jakkaralta. Reiska seisoi esimerkillisesti paikallaan, eikä yrittänyt livistää alta edes siinä kohtaa, kun säädin jalustimia selästäkäsin. Saadessani säädökset kohdilleen pyysin orin uralle pitkinohjin käynnissä. Reiskalla oli mukava, iso askel ja se venytteli kaulaansa rennosti pärskähtäen. Alkukäyntien jälkeen kasasin ohjat kunnolliselle tuntumalle ja Reiska kokosi itseään heti pyöreämmäksi. Lähdin tekemään käynnissä paljon voltteja sekä pysähdyksiä ja keskityin käyttämään ratsastukseen omaa istuntaani. Ori vastasi hyvin apuihin ja toimi helposti sekä kevyesti. Vaihdoin suuntaa radan poikki ja veryttelin toiseen suuntaan samoilla tehtävillä. Käynnissä jonkun aikaa työskenneltyämme pyysin Reiskalta ravia. Ori keinahti pehmeään, melko korkeaan raviin ja lähdin keventelemään sitä rennosti. Tein isoa ravikahdeksikkoa, jossa keskityin erityisesti asetukseen sekä suoristukseen ympyrän vaihtuessa. Reiskalla oli hyvä eteenpäinpyrkimys, mutta toisaalta se ei yrittänyt karata altakaan. Otin myös rentoa harjoituslaukkaa isolla kahdeksikolla, ratsastaen oria välillä hieman eteen ja välillä enemmän pienemmille askelille.
Kaiken alkulämmittelyn jälkeen siirryin työskentelemään harjoitusravissa. Tein avo- ja sulkutaivutusta kaarevilla linjoilla. Keskityin erityisesti itse ratsastamaan mahdollisimman kevyesti ja siististi, koska jouduin huomaamaan, ettei Reiska tarjoillut minulle taitojaan tarjottimella. Hyvän tahdin löydyttyä lisäsin tehtävääni myös kokoamista ja lisäämistä aina suorille kohdille. Ori vastasi apuihini hyvin, vaikka välillä epäilinkin, ettei se antanut itsestään kaikkea, esimerkiksi lisäyksissä.
Ravityöskentelystä siirryin laukkatyöskentelyyn. Tein samoja kaarevia linjoja sulkutaivutuksilla, kooten sekä lisäten laukkaa aina suorilla. Reiska kulki pehmeässä, pyöreässä muodossa ja toteutti kaiken juuri niin kuin pyysin. Koska orilla selkeästi oli taitoja enemmänkin, päädyin tekemään pituushalkaisijalle laukanvaihtoja. Ensimmäisellä yrityksellä sain vain kaksi pitkälle linjalle. Orin kokoaminen vaihtoon ei ollutkaan erityisen helppoa, koska Reiska ei selkeästikään aikonut antaa itsestään ilmaiseksi mitään. Seuraavalla kerralla sain tehtyä neljä vaihtoa, joista kaksi viimeisintä tuli kahden askeleen välein. Päätin kokeilla myös laukkapiruettia. Kokosin Reiskaa huolellisesti ja yritin muistaa kaiken oikein - edellisestä kerrasta oli pitkä aika. Ori selkeästi ymmärsi yskän ja toteutti pyytämäni piruetin täydellisyyttä hipoen.
Laukkatyöskentelyn jälkeen olin antanut orille pidempää ohjaa ja ottanut hieman kevyttä ravia vielä loppuun. Reiska kulki pitkillä ohjilla loppukäyntejä ja venytteli kaulaansa rennosti. Taputin oria hellästi kaulalle ja keskityin nauttimaan vielä muutaman kierroksen ajan sen keinuttavasta askeleesta.
-Bella
Tehtävänanto: Nostalgiaa! Kesken radan mieleesi juolahtaa yksittäinen muisto sinun ja ratsusi yhteiseltä taipaleelta. Millainen muisto se on, mikä sen sai palaamaan mieleesi ja miten tämä hetkellinen nostalgiapuuska vaikuttaa kilpailusuoritukseesi?
"Pysähdys. Tervehdys. Mahastani kuului kova murahdus. Ei kai taas? Minulla oli tuorepuuroakin tuoreemmassa muistissa viime kilpailut Reiskan kanssa. Sinä päivänä jäi aamupuuron keittelyt välistä, kun ori oli onnistunut yön aikana sotkemaan itsensä sillä itsellään ja ennen kisoihin lähtöä ratsu piti vielä puunata uudemman kerran. En osannut kaivata eväitä ennen kuin pääsimme Reiskan kanssa radalle ja mahastani kuului samanlainen kurina kuin tänäänkin. Vaikka sillä kertaa kotiintuomisena oli sininen ruusuke, totesivat radan jälkeen ensin apupoikani ja myöhemmin myös minä itse, siinä snickersraivoissani tiuskiessani, että ei enää ikinä.
Välttääkseni viime reissun muistelemisen ja alati kasvavan nälän tiedostamisen, pinnistelin pitääkseni ajatukset radassa. Kuvittelin aviomieheni, jonka silmäterä Reiska enimmäkseen on, piiskuroimaan meidän suoritusta radan reunalle. Reiska, vanha kehäkettu, oli oma luotettava itsensä, joten minunkin tuli ryhdistäytyä. "Nosta nilkkat, kohta sun akillesjänne pamahtaa. Tehän vain valuitte kulman läpi, nyt vähän taivutusta ja tukea peliin!" Thomaksen ääni kaikui päässäni, se löysi kaikki mahdolliset virheet. Tsemppasin parhaani mukaan, kun päänsisäinen hiillostus muuttui aina vaan vaativammaksi ja vaativammaksi. Reiska pisti töppöstä toisen eteen, kun kääntelin sitä volteille ja vääntelin pohkeenväistöihin.
En tiedä muistinko edes hengittää alku- ja lopputervehdyksen välissä ja ilmeisesti se oli paistanut aika hyvin suorituksesta läpi. Thomas odotti meitä verryttelyssä ja virkkoi, mitä ihmettä olin oikein ajatellut radalla, kun olimme olleet aika totisia, Reiskakin meni niin että nuppu tutisi. Olin avaamassa sanallisen arkkuni, mutta päätin tällä kertaa olla ihan hiljaa. Ehkäpä kolmas kerta toden sanoo ja seuraavissa kisoissa olen viisaampi muistaen ottaa ne eväät mukaan."
Tehtävänanto: Aamupala on kiireisenä kisapäivänä unohtunut ja alkutervehdyksen aikana kovaääninen vatsasi murina kaikuu muuten hiljaisella kilparadalla. Vaikka yrität keskittyä suoritukseesi, ajatuksesi hiipivät jatkuvasti kilpailupaikan buffetin moniin herkkuihin. Kirjoita suorituksestasi lyhyt tarina ja yritä ujuttaa kertomukseesi mahdollisimman paljon erilaisia ruokaan liittyviä sanoja.
"Muonahuolto jäi aamulla huonolle saralle, kun kisoihin lähtö ei mennyt aivan reseptin mukaan. Tietysti juuri meidän vuoron koittaessa ankara mahan kurina ja moukuna päätti tulla hämmentämään suoritusta. Voi, voi ja lämmin leipä, huokailin mielessäni pelätessäni radan menevän aivan pipariksi huonon keskittymiseni vuoksi. Reiskakaan ei ollut tänään kaikkein virkuimmalla tuulella ja tuskailin, kuinka sillekin olisi saanut asentaa jonkun porkkanasyötin nenän eteen.
Volteilla piirtelin kuvitelmissani pientä ja pyöreää omenaa. Ihan kauniita niistä tuli, vaikka itse sanonkin. Siirtymisissä Repe jäi pari kertaa pitkäksi kuin patonki. Ori tosin selvästi varoi hoikkia kanankoipiaan, sillä kentän kulma kun oli vähän puuroutunut aiempien ratsukoiden toimesta. Onneksi Reiskalla oli sen verran ruista ranteessa ja pippuria asenteessa, että se pakersi topakasti kulman läpi.
Loppua kohden sain jotain tolkkua menoon. Aviomieheni viljelemä sanonta siitä, että kukkiihan se perunakin sopi tähän kohtaan hyvin. Reiskan tasaisen keinuhevoslaukan tahdissa oli liiankin helppo tuudittautua omiin ajatuksiin, varsinkin kun itsellä alkoi olla jo niin nälkä että näköä haittasi. Kävin sisäistä taistelua, mitä pyytäisin poikia tuomaan buffasta suorituksen jälkeen. Venkoillessani sämpylän ja makkaraperunoiden välillä, en ollut huomata, että ratsuni laukka alkoi lässähtää kuin pannukakku. Painoin pohkeet topakasti Repen ribseihin ja onnistuimme kuin onnistuimmekin pääsemään radan loppuun asti. Heitin orille pitkät ohjat lopputervehdyksen jälkeen, huokaisten syvään: "Ja sitten lähdetään ihan salamina buffalle"."
"Menet kyllä sitten luokan ulkopuolisena." vaimo mutisi, kun kerroin aikeistani ratsastaa illan rataharjoituksissa Reiskalla yhden helpon A:n ohjelman. - "Mitäs sitten vaikka aviomies saisikin vähän ekstrapisteitä jossain rataharjoituksissa."
Oli huvittavaa seurata kuinka pienestä toinen vetäisi pultit. Kuului vain viuhahdus ja kutteripilvi halkoi ilmaa. Pienet hiukkaset liimautuivat magneetin lailla kevättakin pintaan. "Relax!"
Reiska on reissumies, jota ei pieni torstai-iltapäivän häly heilauttanut suuntaan tai toiseen. Se ei tunne tarvetta möykätä, vaikka sillä tuntuu olevan Savvyn kanssa edelleen joku pieni egoilukisa käynnissä. Pikkuponit on kuitenkin näidän lakeuksien todelliset kunkut, joten sillä ei tarvitse puoliveristen päätään vaivata. Reiska käveli pitkin askelin maneesille, kun valmistauduimme verryttelyyn viimeisten ratsukoiden joukossa.
Rata oli aika precis vajaan kahden kuukauden yhteisen harjoittelun pohjalta suoritettuna. 78,214 % oli arvon rouva antanut prosentteja ja mitä katselin tuloslistaa, myös muille oli annettu aika reippaasti pisteitä. Eipä mitään, hyviä suorituksia tänään nähtiin, joten pisteitä sietikin antaa.
-Thomas
Tänä aamuna tallissa oli kaikki niin tip top, että olisi voinut olettaa Ponicupin kolkuttavan ovella. Kun maan parhaimpia poniratsukoita kerääntyy Sjöholman maille, jokainen ovenkarmi ja räystäs on kiillotettu uudenveroisen näköiseksi. Tällä kertaa siivousinto juonsi juurensa aivan toisesta aiheesta. Nimittäin Reiska on tulossa kotiin ja se on vaatinut pientä järjestelyä tallin puolella.
Tirppa vakuutteli Reiskan olevan fiksu ja se ei piittaa, vaikka tontilla olisi muitakin oreja. Onhan se elellyt tovin Kingsfallin oriasemalla. Erikoinen ja vanhahko suku sekä allrounderimaisuus eivät tainneet purra tammanomistajiin, sillä jälkikasvua herrasmiesorilla ei tiedettävästi ole. "Orina tuo on saanut olla, kun on niin hyväkäytöksinen" meille kertoiltiin edellisen omistajan taholta. Se jos mikä on helppo uskoa.
Reiska on ollut aika hyvä estehevonen aikanaan, mutta etujalassa olleen pienen vamman vuoksi on turvallisempaa pysytellä maan kamaralla. Perustreeniä ori kestää, joten siitä tulee hyvän mielen koulu- ja maastoratsu sekä Thomakselle että minulle.
"Hei Disa! Braveheart of Avalonia koskevat kaupat peruuntuivat, olisitkohan vielä kiinnostunut oriista?"
Sain ylläolevan yhteydenoton Tirpalta keskellä päivää, tehdessäni tallilla valmisteluja iltaa varten. Hyvä, ettei puhelin pudonnut kädestäni tallin lattialle. Haaveilimme Braveheartin kaltaisen hevosen omistamisesta, mutta myöhästyimme aivan hilkulla tarjouksen teosta ja ori ehdittiin jo kaupata toisaalle.
Taustasta kiitos Subtle Patterns