Anfarwol Aurchwrlyn
virtuaalihevosen päiväkirja
29. joulukuuta 2015
Estevalmennus kotitallilla, valmentajana Disa SundViimeisimmästä kilpailusta Liina sai uutta sisua panostaa esteisiin Sallin kanssa. Kävimme läpi kisaradalla paljastuneita heikkouksia ja paneuduimme niihin tämän päivän valmennuksessa. Alkuun ratsukko sai mennä puomeja ja kavaletteja, jotta Salli saataisiin kunnolla kuulolle ja Liinakin hereille. Kello oli aamulla yhdeksän.
Puomien jälkeen kasasin pääty-ympyrälle yhden pystyesteen, jonka ratsukko hyppäsi laukassa kummassakin kierroksessa. Vasemmassa kierroksessa Liina sai parin toiston jälkeen ylläpidettyä mukavan tasaista rytmiä ja hypyt osuivat kohdalleen. Oikea kierros on ponille vaikeampi ja tyttö sai tehdä enemmän töitä päästäkseen samaan tulokseen. Salli tuntui hieman kulmikkaalta, sillä se kokeili puskea lapa edellä hieman sisään lähestyessään estettä. Liina korjaili vinoa tammaa hyvin, mutta saattoi jäädä vielä hypyn aikaan hieman liiaksi kiinni suuhun. Salli joko pudotti yläpuomin tai protestoi päätään viskomalla. Käskin Liinan ottaa pari kierrosta pelkkää ravia ja laukkaa pääty-ympyrällä, jotta hän saisi taas hyvän tuntuman ratsuunsa.
Pääty-ympyrätehtävän alkaessa sujua vähän paremmin, rakensin koko rata leikkaalle kaksi matalaa pystyä. Esteistä muodostui suhteutettu väli, johon mahtuisi ponilla ideaalisti kahdeksan laukka-askelta. Salli meni ensimmäisellä kerralla kuten tavallisesti, hieman alitempoisesti varman päälle ottaen. Seuraavalla kerralla Liina laittoi Sallin liikeeseen, mutta poni haparoi toisella pystyllä. Joka toistolla ratsukko paransi otteitaan ja onnistui pääsemään suhteutetun välin oikein kauniisti, sopivassa temmossa ja halutussa askelmäärässä.
26. joulukuuta 2015
Tarinakilpailut Pikkulinnun tallillaTehtävänanto: Kerro kisapäivän tai suorituksen kulusta hevosen näkökulmasta.
"Kellertävä turkkini hohti kotitallin oveen laitetun kultaisen joulukellon kanssa kilpaa ja veikkaan, että jos lunta olisi ollut maassa, korkeat sukkani hohtaisivat sitäkin valkeampana. Pieni hoitajatyttöni asteli pari askelta taaksepäin ihailemaan puunauksensa lopputulosta ja näytti silminnähden tyytyväiseltä. Silkkinen harjani oli kaikeksi onneksi jätetty vapaaksi, vihasin niitä nipisteleviä myttyjä, joita tyttö oli joskus koittanut väkerrellä.
Kun kuulin hevosauton pärähtävän pihalla käyntiin, osasin jo aavistella mitä tuleman piti. Kerrankos sitä mummoponi johonkin pääsee ja tyttökin oli niin tohkeissaan, etten viitsinyt sen kummemmin pullikoida, vaikka mieli olisi tehnyt jäädä kavereiden kanssa syömään havunoksia kotiin. Matkaseura tosin näytti olevan mitä oli – oma riiviöpoikani.
Mikäs siinä oli kisapaikalla patsastellessa ykköset yllä, kun poikasenikaan ei aiheuttanut sen suurempaa hämminkiä, eikä sen puolesta tarvinnut hävetä silmiään päästä. Hyppäsimme tytön kanssa pari hyppyä vetreytyäksemme ennen radalle suuntaamista. Tyttö keikkui selässä ihan mukavasti nyt kun esteet näyttivät olevan maahankaivetun kokoisia. En viitsinyt kuitenkaan hirveästi kiirehtiä, jos se tippuisi taas niin kuin kävi pari viikkoa sitten. Toisen esteen jälkeen sain vaativaan sävyyn käskyn laittaa koipea toisen eteen. Käänsin toisen korvani kysyvästi taakse, mutta tottelin mukisematta tuntiessani uuden painalluksen kyljissäni.
Este esteen jälkeen tyttö kävi yhä uhkarohkeammaksi, vaatien kovempaa vauhtia ja yhä tiukempia käännöksiä. Viiletin parhaani mukaan sinne minne pitikin, kuitenkin välillä vähän ohjeita oikoen. Lyön vaikka iltakauroista vetoa, että tyttö oli loppujen lopuksi vain kiitollinen, kun menin vähän keskemmälle estettä sen sijaan, että tolppa olisi hipaissut kylkiäni.
Maalilinjan yli laukkasin rivakasti, vaikka tytön räpiköinnistä päätellen minun olisi pitänyt suunnilleen nelistää pitkin pientä kenttää. Koko loppupäivän tyttö hali ja papatti taukoamatta. Kyllä viisas poni tietää mistä naruista vedellä, sillä kateellisten karsinanaapureiden riesaksi tyttö mättäsi kotiin päästyämme nenäni eteen kunnon keon havuja."
15. joulukuuta 2014
Päivä jona Sallikin voittiPäättäväinen tyttö ilmoitti uudemman kerran tulevansa Sallilla mukaan pikkukisoihin, tällä kertaa Jukolaan. Kisareissun tarkoitus oli kerätä Ronille ja Vinskille parit radat ennen vuodenvaihdetta, mutta kaipa yksi ponitammakin sekaan sopisi. Ponimatami on sen verran oman arvonsa tunteva, ettei sitä hetkauta tallin omat orit suuntaan eikä toiseen.
Alkuverryttelyssä Salli näytti lähinnä siltä, että koko touhu ei oikein kiinnostaisi. Liina teki ison työn herättääkseen ponin kohmeesta ennen omaa suoritusvuoroa. Jotenkin se kermaponi siitä virkosi ja laahustava laukkakin alkoi rullata ihan eri malliin. Kovin pitkää aikaa enää ei olisi ollut pelivaraakaan, sillä ratsukko kuulutettiin aivan niinä hetkinä radalle.
Tällä päivällä oli yllätyksellisen onnekas loppu. Pienin meidän poniratsukoista korjasi koko yllätyspotin kotiin heti ekassa luokassa, kun ykkössija irtosi puhtaan radan ja nopeimman ajan turvin! On nuo melkoinen kaksikko - laiskuuden multihuipentumasta tie vei suoraan tähtiin.
15. marraskuuta 2014
Takas pelikentilleLiina on ratsastellut Sallilla kesästä lähtien ja kohottanut mammalomalta palailevan ponin kuntoa askel askeleelta. Enimmäkseen kouluratsastuksen parissa viihtyvä ponityttö innostuu aina eksperimentaalisesti kokeilemaan kaikenlaista uutta Sallin kanssa. Sen vuoksi en yllättynyt, kun tyttö ehdotti Sallia Roope-suomenhevosen matkakaveriksi Katriinan Tallin harjoitusestekilpailuihin. Nuori ruuna tekee kisadebyyttinsä, joten tuttu ja turvallinen seuraponi kotitallilta ei olisi yhtään huono idea.
Salli varsoi vuoden alussa jo niin aikaisin, että Liina on saanut tammalle näin marraskuuhun mennessä jo hyvän peruskunnon ja harjoittelukokemusta estehyppelyistä. Katsoimme parhaaksi luokaksi ratsukolle 50cm esteradan, jossa hyppäisi myös meidän kautta uuden kodin löytänyt "Samia"-tamma. Iso hollantilaistamma meni oman ratansa hyvin, mutta jäi harmittavasti ensimmäiseksi ei-sijoittuneeksi. Pikkuruisella Sallilla oli enemmän pilkettä silmäkulmassa kuin mitä osasimme Liinan kanssa odottaa. Tyttö sai hyvin pidettyä oikeat narut käsissään ja sai luotsattua kiemurtelevan ponin turvallisesti maaliin. Tuloslistalla ratsukko oli sijalla seitsemän.
15. helmikuuta 2014
AikainenSen siitä saa kun astuttaa tammansa vuoden ensimmäiseen kiimaan. Talvivarsan nimittäin. Lumettoman helmikuisen aamun riemuksi Salli pyöräytti olkipahnoille suloisen pienen tammavarsan! Siro varsa on hyvin emänsä näköinen. Arabialaiselta täysiveriorilta se on saanut ehkä himpun verran pidempää jalkaa ja jalompaa päätä. Salli on hoitanut uutta vauvaansa kokemuksen tuomalla varmuudella ja hellyydellä.
31. heinäkuuta 2013
Tarinakilpailut HiisikylässäLämmin kesäpäivä ei aivan inspiroinut Sallia jakamaan ajatuksia kanssani 50-60cm esteradalla Hiisikylän ratsastuskoulun avajaiskisoissa.
Tehtävänä oli kirjoittaa kahdeksan sanainen lause radan kulusta niin, että jokainen sana alkaa samalla kirjaimella.
"Mitaleista meitsi mittelee, mutta motivaatio matamin minimissä matelee."
24. maaliskuuta 2012
Tunnelmia kotikisoista"Huh, kun vyö menee kevyesti kiinni." virnuilimme Christinen kanssa kiristäessä mammalomalta kisatunnelmiin palailevan ponitamman satulavyötä. Selässä istui 11-vuotias "naapurintyttö" naama messingillä. Häntä ei paljoa tarvinnut maanitella kerman satulaan.
"Liina ja Salamander - oletteko valmiita?"
Tyttö nyökkäsi ja päästäessäni ohjasta irti, ohjasi ponin verryttelyalueelle. Liina hyppäsi Sallilla jo toista päivää tallin omissa kotikisoissa. Eiliseltä poneille ja alle 6v hevosille avoimelta 60cm esteradalta tuli yksi puomi alas, mutta ratsukko sijoittui kuitenkin kolmanneksi seitsemän osallistujan joukossa.
Salli on aika leppoisa ratsu, joka kantoi turvallisen tyynesti tyttöä selässään. Liina ratsasti siististi ja poni antoi jonkun verran anteeksi pikkuvirheitä. Kaksikolla oli selvästi jonkinlainen yhteisymmärrys. Kun Liina aikoinaan kakisti arkailevansa hyppäämistä, tiesin tasan tarkkaan minkä ponin selkään neiti tuli istuttaa. Onneksi työ on kantanut hedelmää ja nykyisin tyttö viilettää esterataa hymyssä suin. Erityisesti tänään matkassa oli tuuria ja taitoa, sillä 60cm esterata ylittyi ilman pudotuksia. Tyttö sai kotiinvietäväksi komean sinisen ruusukkeen, sillä ratsukko sijoittui luokassaan toisiksi!
29. toukokuuta 2011
Nokat ja turvat kohti kesälomaaPieni ja idyllinen neljän tamman ja näiden varsojen muodostama lauma sai luvan aloittaa kesänvieton rennommissa olosuhteissa. Voi sitä riemun määrää, kun ylpeä äiti ja hyvin isänsä näköinen, pieni piirtopäinen rautias orivarsa lähtivät kirmaamaan ympäri suurta kesälaidunta. Tänä keväänä syntynyt "Rolle" on järjestyksessään Sallin kuudes varsa ja tammalla on tietynlaista rentoa ja huoletonta äidillisyyttä otteissaan. Siinä missä toinen tamma, Lusse, hörisee huolestuneena perään, jos sen tammavarsa ottaa yhdenkin askeleen toiseen suuntaan, Salli antaa varsansa retkeillä melko vapaasti, vaikkei tällä ole ikää vielä edes yhtä kuukautta. Ponivarsa on melkoinen kolumbus, mutta palaa aina tunnollisesti emänsä kylkeen kun käsky käy. Ja tähän emätammakin luottaa. Saas nähdä, kun retkeilijän reissut alkavat venyä ja vanua, huolestuuko mamma jo vähän vai onko vain onnellinen, kun poju on jonkun toisen riesana...
Huhtikuu 2010
"Kutsuttakoon sitä Salliksi"Kuinka Salli päätyi Sjöholmaan?
"...Kaksikko taittoi matkaa hyvissä väleissä, mutta kun kuvioihin astui kaunis neito, oli herrasmiesten pokka pettää. Kaunis neitohan on tietenkin Anfarwol Acresilta siitostammaksi ostettu suloinen, pieni welshponi Anfarwol Aurchwrlyn, jonka nimeä sain itsekin tavuttaa tovin..." pieni ote blogikirjoituksesta, joka on päivätty huhtikuun 21. päivälle vuodelle 2010. Savvyn ja Ronin kanssa samaan aikaan Sjöholmaan saapunut welshponitamma on nähnyt elämää monella legendaarisella tallilla. Se syntyi Anfarwol Acres'lla, josta se on kulkeutunut Angelniemi Gårdiin, Siittola Suhinaan ja Nefydd Welsh Ponies & Cobsiin. Siksi tuntuu hieman oudolta, että nyt se on päätynyt meidän pikkuruiselle tallillemme. Tämmöisellä tammalla on kuitenkin ilo aloittaa omaa kasvatustyötä, sillä tarkoituksena on astuttaa se jo tänä keväänä aiemmin mainitulla Roni-orilla, joka ei ole saanut alusta alkaen silmiään irti suloisesta voikosta.
Kymri ei taivu kovin hyvin jos ollenkaan omassa tai Sundin veljeksien suussa ja olemme saaneet hyvät naurut aikaiseksi yrittäessämme lausua tamman nimen oikein. Thomas ei ole kovin innostunut tästä myöhäisiän ponivillityksestäni, eikä ole antanut kovin isoa panosta lempinimenkeksintätalkoisiin. Onneksi vitsinikkarina tunnettu Niklas osaa yllättää joskus positiivisesti, sillä nyt poniin ei tarvitse enää viitata "sinä kermaisena" tai "Aursjdnjgbsdjhgbina", vaan ihan lyhyesti ja ytimekkäästi Salli riittää.
taustasta kiitos Subtle Patterns